Gizan pyramidit ja loppusuora Aleksandriaan – päivä 96

Pe 6.3.2015, Kairo/ Giza (EG) – Aleksandria (EG)

Matka Afrikan halki etelästä pohjoiseen päättyi siis tänään. Liikkeelle lähdettiin Etelä-Afrikan Kapkaupungista joulukuun ensimmäisenä ja nyt, hieman yli kolme kuukautta myöhemmin, se sitten päättyi mantereen toiselle reunalle Egyptin Aleksandriaan viitisentoista tuhatta kilometriä, se on paljon Afrikkaa se.

Suunnitelmatkin ehtivät matkan aikana muuttua. Alunperin bussi oli tarkoitus ajaa Punaisenmeren rannalle Sudaniin ja laivata se sieltä Eurooppaan tai Turkkiin. Moisen meriteitse tapahtuvan kuljetuksen kustannukset olivat kuitenkin olleet täysin kohtuuttomat. Kenian ja Tansanian laivayhteyksiäkin tutkittiin, mutta näissä oli sama ongelma. Hirveä hinta. Lisäksi kyseiset laivareitit olisivat vineet bussin ensin Aasiaan ja vasta sieltä monien mutkien kautta Eurooppaan. Ei oikein loogista eikä kustannustehokasta. Niinpä lopulta parhaaksi vaihtoehdoksi valiutui se niistä klassisin, eli ajaa tie loppuun, aina Välimeren rannalle ja Egyptiin asti. Sanottu ja tehty – täällä ollaan. Täältä auto saadaan suhteellisin maltillisin kustannuksin ja järkevällä aikatululla Turkkiin.

Ennen viimeisen pätkän ajamista katsastimme kuitenkin lähes hotellimme edessä sijainneet Gizan pyramidit. Ne, tai oikeammin niiden välitön ympäristö, tarjosi melkoista hulinaa. Kaikenlaisia kauppamiehiä, oppaita ja eritoten kameli- ja hevosratsastusta tarjoavia yrittäjiä pyramidialueella ja sen läheisyydessä riitti riesaksi asti. Alueelle maksoi sisään 80 puntaa eli kymmenisen euroa. Pyramideihin sisälle päästäkseen tuli maksaa vielä lisämaksu, suurimpaan suurin, pienempiiin pienempi. Hautojen interiöörit jäivät tällä kertaa omalta osaltani katsastamatta ja lisämaksutkin siten maksamatta.

Perjantai on Egyptissä vapaapäivä (viikonloppu kun koostuu täällä islamilaiseen tapaan perjantaista ja lauantaista, ei lauantaista ja sunnuntaista kuten meillä), joten näitä muinaisen rakennustaidon ihmeitä katsomassa oli myös paljon paikallista väestöä. Kheopsin pyramidin, siis sen niistä suurimman, kupeessa olevassa kyltissä rakennelman päälle ja päällä kiipeily kiellettiin ehdottomasti. Paikallisia nuoria miehiä tämä ei näemmä kuitenkaan estänyt yrittämästä, kuinkas muutenkaan. Tämä luova suhtautminen kieltoihin ja sääntöihinhän kävi melko ilmeiseksi jo taannoin vieraillessamme Kuninkaiden laakossa, jossa eräs nuori herra suorastaan suivaantui kun vartija rohkeni kritisoida hänen valokuvauspuuhiaan eräässä haudassa. Kuvauksen kieltäviä kyltejä oli kaikkialla laaksossa.

Kaikesta markkinahumusta ja muista lieveilmiöistä huolimatta itse pyramidit, varsinkin ne suurimmat, olivat kuitenkin läheltäkin katosttuna melko vaikuttavia ja suoranaisen epätodellisia ilmestyksiä. Melkoinen tekeminen on moisissa kolosseissa ollut. Käsitykseni mukaan niiden rakentamistapa on edelleen hämärän peitossa. Tällaisten valtavien ihmiskätten rakentamien kivikasojen varjossa ”camelhorserideä” tyrkyttävien kauppamiesten huudotkin oli helppo jättää huomiotta. Kovin pientä piipitystä. Vaikuttavat muinaismuistot saavat helposti pohtimaan sitä, miten kultturit kehittyvät, kukoistavat ja taantuvat. Nykyään muovipyramideja ja muuta krääsää kauppaavien kavereiden muinaiset esi-isät pystyivät aikanaan luomaan silloisen maailman korkeinta kultttuuria ja konstruoimaan rakennelmia, joiden toteutustapa ihmetyttää edelleenkin asiantuntijoita. Nykyisellään taas tieliikenteen hallittu järjestäminenkin näyttää olevan egyptiläisille liian haastavaa. Merkillistä. Miltähän vaikkapa Yhdysvalloissa näyttää joskus kaukaisessa tulevaisuudessa?

Patsastelua.

Patsastelua.

150309-2

Pyramidi ja kamelit. Klassista.

150309-3

Suuren pyramidin sissänkäynti. Pienet ihmiset ja suuri kivikasa.

150309-4

Sfinksi.

Kuten jo ennalta aavistelimme, ei viimeinen ajopäivä tarjonnut mitään ihmeellistä aiempiin verrattuna. Matka pyramidien juurelta Aleksandrian keskustaan ei ollut vähän yli kahtasataa kilometriä pidempi ja koko matka taitettiin tälläkin kertaa aavikolla kulkevaa uutta tietä pitkin. Moni muukin asia oli edellisten aavikkotiepätkien toistoa. Poliiseja sotilaita matkan varrella oli, joillain tiesuluilla jopa panssaroituine tykkiautoineen, mutta meitä ei edelleenkään pysäytelty. Joitain paikallisia autoja näyttiin kyllä pengottavan.

Liikenne Kairon ja Aleksandrian välillä oli vilkkaampaa kuin vaikkapa Hurghadasta ajaessamme, mutta edelleenkään muita kulkijoita ei ruuhkaksi asti tiellä ollut. Vasta Aleksandrian keskustaan auringon laskiessa saapuessamme jouduimme hieman jonottelemaan. Aivan painajaismaista ei liikenne tosin keskusta-alueellakaan ollut ja hotelli rantakadun varrelta löytyi verraten helposti. Pieniä operaatioita ja muun liikenteen pysäyttelemistä sen eteen pääseminen tosin vaati, sillä Aleksandrian liikennejärjestelyt näemmä on suunniteltu siten, että valtakaduilla tapahtuvat u-käännökset kuuluvat olennaisena osana kaupungissa moottoroidulla ajoneuvolla liikkumiseen. Ja koska Ajokki ei kovin pienessä tilassa käänny, vaadittiin muutamia vekslausoperaatioita. Torvet soivat taas, mutta mitäs tuosta.

150309-5

Aleksandrian liikennettä.

Aleksandriaa.

Aleksandriaa.

Bussi mennee laivaan noin viikon kuluessa ja matka Turkin satamakaupunkiin Mersiniin kestää muistaakseni kolme tai neljä päivää. Turkissa on edessä huoltotauko ja matka jatkuu taas huhtikuun alussa, jolloin suuntana on Suomi ja Salo. Tuolla reissulla lienen taas kyydissä minäkin. Siihen asti ihmettelen maailmaa jostain Välimeren ympäristöstä käsin. Mistä, se on vielä epäselvää. Kaiketi Turkista. Alkuperäinen suunnitelmani päästä Kapkaupungista Helsinkiin lentämättä lainkaan näyttää tällä hetkellä hieman vaikeasti saavutettavalta, mutta aivan täysin en ole vielä kirvestä kaivoon heittänyt. Lopullinen totuus Egyptin laivayhteyksistä Turkkiin tai Eurooppaan selvinnee ensi viikon aikana. Bussin kanssa samaan laivaan ei kuitenkaan matkustajia oteta.

 

Facebooktwittermailby feather

16 vastausta artikkeliin ”Gizan pyramidit ja loppusuora Aleksandriaan – päivä 96

  1. Jotenkin nopeasti tuli maali vastaan, vähän kuin yht’äkkiä. Sudanissa ja Egyptissä vauhti oli melkoinen. Mutta hieno reissu, kerrassasaan. Kunhan seurantalaite päivittää tietonsa nähdään minkälainen kaari matkasta tuli.

    Yllättävintä oli se, miten helposti kaikki sujui. Odotin jotakin aivan muuta. Rajamuodollisuudet, turvallisuushaasteet, bussin kunto, terveystilanne, jne, ilmeisesti mitään vähäistä suurempaa ongelmaa ei ollut. Kun kaikki meni näin hyvin niin seuraava haaste Pan American Highwayn jälkeen voisi olla Kapkaupungista Suomeen Afrikan länsirannikkoa pitkin.

    Nyt on varmaan matkaväsymys päällä mutta ehkä juuri sen vuoksi oikea hetki kysyä urheilutoimittajien vakiokysymys: Miltä nyt tuntuu? Mikä oli mukavin maa ja mikä epämiellyttävin, tämänhetkisten tuntemusten perusteella? Reissun paras ja huonoin kokemus?

    • Aika nopeasti loppu tosiaan edettiin ja rajanylityksetkin sujuivat sen suuremmitta kommelluksitta. Nyt on sitten enää edessä vain Ajokin saaminen ulos Egyptistä ja sekin homma on jo siirretty huolinta- ja laivausyhtiöiden vastuulle, joten kukaan meistä ei enää voi tehdä senkään asian eteen mitään. Hyvä kaiketi niin. Jani tosin pelkää, missä kunnosa bussi laivauksen jäljiltä tulee olemaan, mutta minkäs teet. Ajoneuvoja kai lähes aina lähtökohtaisesti pahoinpidellään jollain tavoin noissa autolaivoissa.

      Matkaväsymys tosiaan painaa jossain määrin, mutta ehkä sitä tästä piristyy. Tunnelmat ovat tällä hetkellä ristiriitaiset. Aika moinen määrä Afrikkaa tuli matkalla nähtyä, mutta silti mietityttää viisastuinko maanosan todellisuudesta lainkaan. Hieman puulla päähän lyöty olo. Mutta täytyy mietiskellä vielä näitä tunnelmia ja sitä, mitä tästä ehkä opin. Sekä tietysti myös noita positiivisia ja negatiivisia kokemuksia, sillä niistäkään en oikein osaa juuri nyt sanoa mitään. Merkillistä.

      • Ei ihme, että pääsi saattaa olla ns. pyörällä tuosta Afrikan läpi kulkemisesta. Minkähänlainen olo on Janin päässä? Kun nimittäin minullakin täällä tasavaltalaisessa talvisessa Suomessa on tuosta reissustanne ihan ollakko vai eikö olla olo. Että todella selviydyitte reissusta noin vähin kokkamoin. Brawo! Mielestäni siellä oli tarjolla jos jonkinlaiset hamat, vaarat, sairaudet ja roistolaumat. Mutta hienosti ne kaikki sinne jäivät, eivät saaneet kiinni. Onnittelut vielä kerran vaativan etapin loppuunsaamisesta! Sekä puhtia ja ryhtiä viimeiselle jaksolle. Torilla tavataan!

        • Jani ei ehtine mietiskelemään senkään vertaa Afrikan kokemuksia koska Euroopan Pikavuorokin painaa jo kohta päälle. Kun bussi saapuu Turkkiin, on edessä (taas) melko kiireiset ajat jotta kaikki saadaan kuntoon ennen pääsiäisen starttia Istanbulissa.

          Kiitoksia seuraamisesta ja kannustuksesta. Yllättävän helpolla taisimme tosiaan ennakko-odotuksiin nähden päästä, vaikka nyt miettien reissu oli aika pitkä ja raskaskin kaiketi. Sairauksista on pakko todeta, ettei kaikkia loisia liene vielä etsitty, saati sitten löydetty, heh.

          Mutta, torilla tavataan!

  2. Paljon kiitoksia Afrikan läpileikkauksesta. Kertomuksesi ja havaintosi avasivat minulle oikeasti Afrikkaa ja afrikalaisia, uskontoja ja kansoja. Käsittelit mielestäni hyvin, tai olet aiemmissakin kirjoituksissasi käsitellyt, tavallisen ihmisen näkökulmasta oloja ja elintapoja. Samoin teidän matkallanne korostuivat hyvin mm. rajamuodollisuudet ja mm. viranomaisten toiminta. Uskonnot eivät tule Suomessa niin selkeästi esiin kuin ne maailmalla tulevat. Asia mitä suomalaisten tulisi ymmärtää paremmin.
    Kiitoksia kuitenkin kirjoituksstasi jatkan blogin seuraamista edelleen suurella mielenkiinnolla. Sekin on mielestäni hyvä että joku mies kirjoittaa tällaista kun naisten kirjoittamien blogien havainnointi suunta on usein aivan erilainen.

    • Kiitoksia itsellesi blogin seurailusta sekä kommentoinnista. Olen saanut aiemminkin palautetta, että blogini on kovin miesnäkökulmainen ja ehkäpä insinöörihenkinenkin. Mutta ei kai se mitään haittaa. Mukava tosiaan kuulla, että tällaisellekin havainnoinnille löytyy kiinnostuneita lukijoita.

      Käsitykseni mukaan tyylini muuten on aika lailla vastakohtaista sille, mitä esimerkiksi erilaisten matkailulehtien ja -artikkelien tilaajatahot ainakaan tällä hetkellä haluavat. Makuja, hajuja ja tunnelmia, niitä kuulemma pitää olla, on minulle asiaa parempien tuntevien toimesta kerrottu. Omasta mielestäni nuo asiat eivät taasen oikein kirjoittamlla maalailemalla välity. Ta ne pitäisi kirjata rivien väliin ja myös lukea sieltä. Mutta kukin tavallaan. Hyvähän se vain on, että eri tyylejä maailmaan mahtuu.

      Koitan päivitellä tänne jatkossakin havaintojani. Ehkä kuitenkin vähän rauhallisempaan tahtiin, tapahtuuhan maaliskuussa (toivottavasti) vähemmän kuin vajaan sadan aikaisemman päivän aikana.

  3. Afrikan asioita seuraavana ja itsekin siellä useimmissa reitillenne osuneista valtioista vierailleena ja niiden oloja tuntevana on ollut erityisen mielenkiintoista taittaa taivalta mukananne.
    Samoin monin paikoin tutut reitit ja paikat ovat palautuneet mieleen hyvin. Myös havaintojesi välityksellä on ollut hyvä vertailla omia kokemuksiani ja havaintojani samoista paikoista ja asioista.
    Kiitoksia mielenkiintoisesta blogista.

      • Jos kaikki menee okei, niin ajankohta olisi nähtävästi marraskuu kuluvana vuonna. Suuntana olisi Afrikan sarvi ja siellä Etiopia. Vaikka olen kierrellyt siellä jo muutaman viikon aiemmin niin vielä sieltä löytyy paljon kiinnostavaa nähtävää ja koettavaa.
        Täytyisi varmaan alkaa tutustumaan läntiseen Afrikkaan, jotta pystyy antamaan neuvoja ja vinkkejä jossain vaiheessa Afrikan läntistä laitaa tapahtuvaan Pikavuoron reissuun.

        • Eipäs ennakoida, heh. Läntinen Afrikka saa luvan odottaa, ainakin omasta puolestani. Vuosia, jos minulta juuri nyt kysytään. Aikaa siis on.

          Oletko muuten käynyt itäisen Etiopian vajoamassa ja katsomassa aktiivisia laavajärviä? Tapaamamme sveitsiläiset motoristit olivat käyneet ja kuvat olivat hienoja. Voikohan jossain muualla maailmassa poseerata kiehuvan laavan edessä? Tuo olisi meitäkin kiinnostanut, mutta paikan sijainti oli turhan syrjäinen ja sivussa reitiltä. Kiinnostava maa tosiaan tuo Etiopia, en ihmettele että sinne suuntaat takaisin.

          • Itäisessä osassa on laaja alue nimeltä Danakil Desert, jossa sijaitsee ErtAle niminen tulivuori ja siellä on tuo laavajärvi. Sinne mahdollisesti olisin lähdössä syksyllä.
            Läheisyydessä Eritrean rajan tuntumassa on Dallol niminen seutu, joka sijaitsee merenpinnan alapuolella ja sieltä kaivetaan suolaa. Kamelikaravaanit kuljettavat suolan ihmisten ilmoille. Dallolissa olen käynyt. Kannattaa googlailla ja katsoa mitä sieltä löytyy. Maisemat olivat aivan uskomattomat, rikin katkua ilmassa, keltaisen ja vihreän sävyä maastossa, kuplivia ja pulppuilevia vihertäviä vesiä.
            Etiopia on niin monipuolinen maisemiltaan joten useammankin reissun sinne voi tehdä. Ja vielä toistaiseksi suhteellisen edullinen.

          • ielenkiintoinen alue tosiaan lienee tuo Danakil. Onko muuten Eritrean rajamailla rauhaonta tai turvallisuusongelmia? Muistelen kuulleeni, ettei Etiopiasta ainakaan pintateitse Eritreaan pääsisi. Välit ovat sen verran huonot yhä. En tosin muista, mitsä tämän luin tai kuulin.

            Toisaalta Sveitsiläisetkään eivät muistaakseni puhuneet Etiopian yhteydessä minkäänlaisista vaaranpaikoista. Ja aika harvaan asuttua seutuahan taitaa Eritrean rajan vastainen seutu olla. Muistelen ainakin, jotta kartassa Danakilin alueella ei pahemmin teitä tai kaupunkeja indikoivia pisteitä tiekartassamme ollut. Sitä kun tutittiin jossain vaiheessa kun mietimme tuota laavajärvihommaa ja siellä vierailemista.

          • Pintateitse maiden välillä tosiaan ei yhteyttä ole. Raja on suljettu.
            Dallolissa, jossa itse vierailin, mukanamme oli kaksi aseistettua vartijaa. Eritrean raja on niin lähellä kuitenkin.
            Muutama vuosi sitten retket ErtAlelle olivat jonkin aikaa seisauksissa koska alueella oli ollut levottomuuksia. Nyt on toistaiseksi ollut rauhallisempaa.
            Danakilin alueella liikutaan maastureilla ja on afar-heimon aluetta.

          • Melkoinen värimaailma muuten tuolla Danakilin vajoamassa kun googlella kuvia hakee, ainakin paikka paikoin. Epätodellinen suorastaan. Kaikenlaisia mineraaleja ja suoloja, ilmeisesti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.