Khartumista kohti pohjoista: aavikkoa – päivä 88

To 26.2.2015, Khartoum (SD) – Korti (SD) – Karima (SD)

Polttoaine Sudanissa ei ole hinnalla pilattu. Epävirallisen, siis selvästi virallista paremman kurssin, mukaan laskettuna litra dieseliä maksaa noin 0,30 euroa. Otimme tankin täyteen ennen kuin suuntasimme Khartumista pohjoista. Khartumin ulosmenotien varrella asemia näytti olevan useita, emmekä Sudanissa ole vielä Etiopian kaltaista polttoainepulaa kohdanneet. Aina kun on löytynyt asema, on löytynyt dieseliäkin.

Khartumista ei ollut helppo päästä pois. Lähtö oli tällä kertaa myöhäinen ja kello oli jo puoli kaksi kun bussi liikkui. Ensin yritimme kaupungin keskustan läpi, mutta tämä osoittautui käytännössä toivottomaksi urakaksi. Seisoimme ruuhkassa linja-autoaseman – erään niistä monista – kohdalla yli puoli tuntia lähes paikallaan. Meininki oli kaoottista. Busseja, henkilöautoja, kolmipyörätakseja ja jalankulkijoita oli kaikkialla. Ajoradalle ei juuri tyhjiä koloja jäänyt. Tästä ei tulisi mitään. Päätimme kiertää. Pitkän jonottamisen jälkeen pääsimme kääntymään keskustasta pois vievälle tielle ja liikenne rupesikin pian, jos nyt ei vetämään, niin ainakin liikkumaan.

Hieman väljemmille vesille päästyämme päätimme tankata. Valitsimme tosin huoltoaseman hieman typerästi kantakaupungin alueelta ja mittarilta pois ajaminen pitkin Khartumin kapeita ja päällystämättömiä pikkukujia meinasi muodostua haasteelliseksi, peruuttamaan kun ei päässyt. Lopulta bussi kuitenkin saatiin ujutettua takaisin jonkinasteiselle asfalttikadulle ja pääsimme jatkamaan jossain määrin tuskalliseksi muodostunutta urakkaa poistua Sudanin pääkaupungista. Olisi pitänyt tankata vasta myöhemmin.

Pitkällisen kiemurtelun ja parin tunnin hikisen – olihan päivän kuumin aika – piinan jälkeen pääsimme lopulta ulos kaupungista ja pohjoiseen johtavalle maantielle. Välillä tuntui, että kaupunki ei ota lainkaan loppuakseen. Tällä kertaa tie oli kuitenkin oikein mainiota ja maisemat hyvin aavikkomaiset. Hiekkaa, paljon hiekkaa. Näin hyvää tietä ei ole Afrikassa ajettu sitten Namibian. Näyttää siltä, että meidän reitillämme Afrikan alku- ja loppupää ovat tässä mielessä perin miellyttäviä, siihen väliin jäävä 10 000 kilometriä vain jätti usein jonkin verran toivomisen varaa.

Joskus aiemmin, muistaakseni Sambiassa, paikallisten tienkäyttäjien vilkunkäyttö herätti meissä ihmetystä. Se, miksi vastaantuleva autot vilkuttivat maassa aina kohdattaessa keskiviivan suuntaan, jäi vaille lopullista vastausta. Sudanissa autoilijoilla näyttää maantiellä olevan tapa vilkuttaa valoja aina toisen ajoneuvon kohdatessaan. Alussa tämä tuntui jossain määrin oudolta. Varoittivatko vastaantulijat jostain? Kyseessä lienee kuitenkin pelkkä tervehdys, sillä tätä tekee lähes jokainen vastaantulija, myös pimeällä. Ehkä tämäkin on sitä kuulua sudanilaista ystävällisyyttä.

Auto kulki tasaisesti ja auringon eteen ilmestyi loppuiltapäivästä jonkinlaista yläpilveä, joka helpotti hieman ja lämpötila autossa laski. Matkaa hidastivat taas muutaman poliisi- tai viranomaisstopit. Passimme taidettiin katsoa illan aikana kahteenkin kertaan. Yhteistä kieltä viranomaisten kanssa ei tälläkään kertaa oikein löytynyt, mitä nyt erään tarkastuspisteen uniformumiehet naureskellen kyselivät kaljaa ja votkaa. Heti Khartumista ulos päästyämme maksoimme myös tietullia. Taksa oli tällä kertaa 168 paikallista puntaa, eli katukurssin mukaan noin 20 dollaria. Kallista lystiä. Tosin mikäli oikein ymmärsimme, kyseinen summa kattaa koko tuhatkilometrisen matkan perille asti. Lappu on arabiaksi joten siitä ei oikein saa selvää.

Yöksi pysähdyimme lopulta Karima-nimiseen pikkukaupunkiin tai oikeammin kylään, joka oli näemmä puolen yön aikaan täysin kuollut. Aavekaupunki. Hotelleja, motelleja – sikäli kuin edes niitä tunnistaisimme, olivathan kaikki kylän tekstit arabiaa – tai muitakaan auki olevia liikeyrityksiä ei näkynyt, joten sopivan hiekkakentän löydettyämme laitoimme auton parkkiin ja vetäydyimme bussiin yöpuulle jatkaaksemme matkaa kohti Egyptin rajaa heti aamulla.

Khartumin liikennekaaos iltapäivällä.

Khartumin liikennekaaosta iltapäivältä.

150227-0

Taannoisen kojelautapalon alkulähde.

150227-2

Kameleita ja uutta tietä.

 

Facebooktwittermailby feather

6 vastausta artikkeliin ”Khartumista kohti pohjoista: aavikkoa – päivä 88

    • Nyt autossa on hyvin tilas kun meitä ei ole kuin seitsemän. Lisäksi pääkaupungin ulkopuolisessa Sudanissa oli kovin heikosti oikeastaan yhtään mitään, joten kätevämpää ja mukavampaa oli yöpyä bussissa. Miksi suotta maksaa saastaisesta suihkuttomasta hotellista kun voi nukkua ilmaiseksi siistimmässä bussissa.

      Kamelit ovat outoja elukoita. Enemmän niillä näyttää järkeä päässä olevan kuin aaseilla. Osaavat sentään väistää liikennettä. Aasit taas vähät välittävät ja hönöttävät keskellä tietä jos siltä tuntuu. Ihan riippumatta siitä, mitä ympärillä tapahtuu.

  1. Tuokin kytkin toimii tietty sauhulla,aina vekotin lakkaa toimimasta ku sen sauhu karkaa ulos.
    Tuostakin jotain positiivistä,ajokin kaapelit eivät ole halonivapaat,joten sauhu paljasti ajoissa vian.
    Hyvä että on sähkäri mukana,nuohan kytkevät väri väriin ja loput nippuun.

  2. Sudanissa luulisi riittävän polttoainetta. Joku vuosi sitten maa oli vielä toiseksi tai kolmanneksi suurin öljyntuottaja Afrikassa. Etelä-Sudanin itsenäistyttyä suurin osa maan öljyntuotantoalueista jäi kylläkin Etelä-Sudanin puolelle. Jostakin alueesta on vielä kiistaa.

    Kun katsoo Sudanin karttaa Khartumin kohdalta, jossa Sininen ja Valkoinen Niili yhdistyvät niin huomaa Niilin haarojen ympäriltä löytyvän kolme eri kaupunkia. Wikipedian mukaan siellä ovat Khartum, Omdurman ja Pohjoinen Khartum muodostaen yli neljän miljoonan asukkaan suurkaupunkialueen.
    Ei mikään ihme jos poispääsy oli hankalaa.
    Niilin länsirannalla sijaitsevassa Omdurmanissa on näköjään hyvin kapeita katuja vaikka kuinka paljon.

    • Olen myös itse ymmärtänyt, että pääosa öljyntuotantoalueista jäi etelään. Se taisi olla yksi merkittävä syy siihen, miksi maan etelä- ja pohjoisosan erottaminen omiksi valtioikseen oli niin hankalaa. Tai näin ainakin voisi kuvitella.

      Omdurmanin halki tosiaan ajoimme. En tiedä, olisiko reitti Pohjoisen Khartimin läpi ollut yhtään helpompi. Ehkä. Keskusta oli joka tapauksessa ihan kaaoksessa ainakin siitä kohden, mistä läpi ensin yritimme. Omdurmanissa oli helpompaa, alue oli matalampaa ja ikään kuin jonkinlaista esikaupunkia. Pääristeykset sielläkin olivat ajoittain hyvin ruuhkaisia. Välillä tosiaan tuntui, ettei varsinainen maantieosuus ala ikinä, vaan esikaupunkia rittää aina vain. Pääväyläkin oli ihan hyvin ajettavaa isollakin bussilla.

Vastaa käyttäjälle ollos Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.