Rekisteröityminen Sudaniin sekä Sudanin pimeät punnat

Ke 25.2.2015, Khartum (SD)

Ulkomaalaisille Sudanissa pakollinen rekisteröityminen sujuikin sutjakammin kuin olimme kuvitelleet. Asiasta oli keskusteltu hotellimme vastaanottovirkailijan kanssa jo eilen illalla ja asian pystyi kuulemma hoitamaan sekä lentokentällä että jossain kaupungilla sijaitsevassa toimistossa. Tämän virkailijan mukaan lentokentällä asia hoituisi helpommin. Olimme siis henkisesti valmistautuneet lähtemään sinne.

150226-1

Pölyinen kaupunki. Kadut ovat asfaltoituja mutta hiekkaa on kaikkialla.

Satunnainen katunäkymä.

Satunnainen katunäkymä Khartumista. Kaupungin yleistunnelma on jossain määrin Lähi-itämäinen Afrikan sijaan.

Aamupäivällä illalla respaan jääneitä passeja kysellessämme kävi kuitenkin ilmi, että hotelli olikin jo ruvennut hoitamaan asiaa. Passit olivat matkalla leimattavaksi jompaankumpaan näistä toimistoista. Joissain lähteissä mainittiin tähän prosessiin tarvittavan kopiot sekä passin nimiösivusta että viisumista, yhden tai kaksi passikuvaa – riippuen vähän mistä ohjeita luki – sekä jonkinlainen kutsukirje Sudaniin, asiakirja, jota meillä ei ollut. Kuvittelimme siten päivän muodostuvan jossain määrin epämiellyttäväksi erinäisissä virastoissa kuvainnollinen hattu kourassa ramppaamiseksi. Mitään näistä papereista meiltä ei kuitenkaan ollut pyydetty eikä niitä näemmä tarvittu, ainakaan kun hotellin edusmies asian hoiti. Meiltä ei vaadittu oikeastaan minkäänlaisia toimenpiteitä. Sangen miellyttävä yllätys.

Rekisteröitymisen kustannukset selvisivät passien tullessa takaisin ministeriöstä, imigration-toimistosta tai missä ikinä ne olivat sitten olleetkaan. Paikallisessa valuutassa kustannus oli kuulemma 550 Sudanin puntaa eli virallisen kurssin (noin 5,70 puntaa dollarista, xe.com) mukaan noin 96 Yhdysvaltain dollaria. Koska rajalla pimeästi vaihtamamme valuutta alkoi olla vähissä, kysyimme hotellivirkailijalta voiko summan suorittaa dollareina. Toki voi, hinta olisi 65 taalaa. Tuolla vaihtokurssilla yhdellä dollarilla saisi lähes 8,50 Sudanin puntaa. Melkoinen ero, ja kerrankin meidän hyväksemme. Maksoimme summan vikkelään, ennen kuin muuttaisivat mielensä. Saimme samalla kuulla rekisteröitymistarran sekä -leiman toimivan myös niin sanottuna maastapoistumisviisumina.

Myöhemmin kaupungilla kävellessämme meitä lähestyi herrasmies, joka tiedusteli haluaisimmeko vaihtaa rahaa. Me puolestamme tiedustelimme kurssia. Sadan dollarin setelillä hän antaisi kuulemma 8,90 puntaa dollarista. Tämä selitti paljon. Hyvä kurssi, teimme kaupat. Noin suurta seteliä meillä tosin ei ollut, johon mies pettyi. Saimme kuitenkin parikymppisillämmekin 8,70 puntaa yhdestä dollarista. Tarinan opetus olkoon siis se, ettei Sudanissa näemmä kannata virallisiin vaihtopisteisiin turvautua. Toivottavasti täällä ei tosin missään yhteydessä tulla kysymään vaihtokuittia, tai kysellä muutenkaan, mistä olemme paikallisen valuuttamme saaneet. Siihen en ainakaan itse pysty nyt päivänvaloa kestävää selitystä antamaan.

150226-3

Sudanin viisumi oikealla, tänään saatu rekisteröitymistarra ja -leima vasemmalla. Melkoista rahastusta.

Satunnaisena Sudan- ja Afrikka-aiheisina faktoina tuotakoon vielä tässä lopussa esille muutama päihteisiin ja nautintoaineisiin liittyvä asia. Sudan on vahvasti islaminuskoinen maa, eikä täältä saa siten lainkaan alkoholia. Se on kokonaan kielletty. Tupakkamiehiä sen sijaan katukuvassa silloin tällöin näkee. Tämä onkin uutta, sillä tupakointi on ainakin omien havaintojeni perusteella ollut Afrikassa hyvin harvinaista. Keniassa julkinen tupakointi oli jopa kovan sakon uhalla kielletty. Aika yllättävää ottaen huomioon sen, miten ahkerasti esimerkiksi monessa Aasian kehittyvässä maassa kessua vedellään. Kiina on tästä hyvä esimerkki. Lähes kaikki miespuoliset kiinalaiset taitavat polttaa.

Olisi mielenkiintoista tietää, mikseivät liiketoimintamalleiltaan ainakin aiemmin sangen aggressiiviset tupakkayhtiöt ole saaneet otetta Afrikasta ja afrikkalaisista. Voi olla, ettei afrikkalaisilla keskimäärin vain ole kylliksi rahaa ylimääräisiin paheisiin. Tai sitten vyörytys on vielä kesken. Mitenhän mahtaa mantereen käydä tämän asian suhteen tulevaisuudessa, varsinkin jos elintaso nousee? Länsimaissahan tupakka ja tupakoitsijat on jo ajettu aika ahtaalle. Aika näyttää onko Afrikassa kyse tästä samasta kehityssuunnasta, vai jostain muusta. Ehkä Afrikka on tässä kansanterveydellisessä kilpajuoksussa niin paljon jäljessä, että se onkin itse asiassa jo kierroksen edellä.

 

Facebooktwittermailby feather

6 vastausta artikkeliin ”Rekisteröityminen Sudaniin sekä Sudanin pimeät punnat

    • Juu, homma hoitui tosiaan kätevästi noin. Itse asiassa muutama porukastamme yritti käydä rekisteröintitoimistossa omin päin, eikä hommasta tullut mitään. Kutsukirje Sudaniin puuttui. Hekin sitten lopulta joutuivat käyttämään hotellinsa palveluita, jolloin kutsukirjeellä tai millään muillakaan liitteillä ei ollut mitään merkitystä.

      En tiedä vieläkään, mitä tuon rekisteröitymisen olisi oikeasti kuulunut maksaa. Se kun oli eri hotelleissakin eri hintaista…

  1. Näköjään kaikki on mahdollista kun byrokratiasta on kyse. Jopa helpotukset. Vaikken ole käynyt lähi-idässä enkä Afrikassakaan Egypti poislukien huomaa hyvin tuosta Khartumissa otetusta kuvasta, että on lähi-itämaisen näköistä. Senverran kuvia on tullut katseltua viime vuosien mittaan.
    Todella hyvä blogi Sinulla, päivittäin pitää seurata. Kiitos.

    • Kiitoksia seurailusta sekä kiitoksista. On aina mukava kuulla että juttujani luetaan ja niistä jopa pidetään.

      Tiunnelma Khartumissa oli tosiaan selvästi lähi-itämäinen vaikka väestö aika tummapintaista olikin. Voisin kuvitella, että joku vaikkapa Saudi-Arabian kaupunki voisi olla jossain määrin saman henkinen. Myös Dubain vanhat ja kulahtaneemmat kaupunginosat tulivat jollain tavoin mieleen.

      Olemme siis selkeästi siirtymässä arabimaailmaan, sanoisin. Sen näki tuosta rekisteröitymishommastakin. Rahalla ja suhteilla asiat hoituvat. Ensikosketuksemme Egyptiinkin tukee tätä ajatatusta. Raha puhuu, eritoten se tiskin alta maksettu, ihan eri tavalla kuin ”mustassa Afrikassa”. Tällaisilta vaikutelmilta ei voi välttyä.

  2. Joskus parisenkymmntä vuotta sitten tuli omatoimisesti retkeiltyä lähi-idässä ja egyptissä ja ihastuin assuaniin..mun mielestä siellä silloin olin aistivinani häivähdyksen afrikkalaisuutta..assuaniin verrattuna kairo oli hyvinkin länsimaalainen..ootteko menossa niilin vartta pitkin kairoon? siinähän ne on miltei sudanin rajalla abu simbelin monumentit..mielenkiinnolla seuraan

    • Ajatus olisi tosiaan ajaa Niilin vartta Kairoon ja lopulta Aleksandriaan, josta bussin laivaus tapahtuu. Assuan on siten matkan varrella ja tullemme viettämään siellä yönkin. Tarkka suunnittelu Egyptin päivämatkoista ja reiteistä on vielä vähän vaiheessa. Taidamme edetä tilanteen mukaan soveltaen.

Vastaa käyttäjälle Heikki Mustonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.