Etiopiasta Sudaniin: teknisiä ongelmia ja hellettä– päivä 85

Ma 23.2.2015, Gondar (ET) – Gedaref (SD)

Maanantai oli tapahtumarikas päivä, mutta ensin tärkeimmät: pääsimme menestyksekkäästi Sudaniin ja vieläpä hämmästyttävän vähin temppuilluin. Temppuilusta piti sen sijaan huolta bussi. Aamupäivällä kaasu hirtti ylämäessä kiinni, iltapäivällä laturi oli jälleen irrota kiinnikkeistään vaatien huoltotoimenpiteitä ja illalla, jo Sudaniin päästyämme, bussi oli hetken tulessa. Sellaista seikkailuhenkistä linja-automatkailua tänään.

Gondarista matkaa rajalle oli vajaa 200 kilometriä. Etiopian Sudanin vastaisen rajan osa taitaa olla sangen köyhää aluetta. Siltä se ainakin näytti. Kovin vaatimattomia olivat alueen asumukset. Tie nousi, laski ja mutkitteli ollen siten välillä hidasta ajettavaa. Lähes huomaamatta laskeuduimme kuitenkin koko ajan alemmas ja rajan läheisyydessä maasto alkoi olla hyvin tasaista. Etiopian korkeuksista Sudanin tasangolle laskeutuminen näkyi myös säässä ja ennen kaikkea lämpötilassa. Iltapäivän kuumuus alkoi olla jo suorallaan piinallista. Autossa sisällä tarkeni. Mittari näytti yli neljääkymmentä astetta. En muista sisällä olleen näin lämmintä vielä missään muualla Afrikassa.

Ensimmäinen tekninen ongelma koettiin jo aamupäivällä. Kaasu hirtti kiinni ja kierrokset nousivat huolestuttaviin lukemiin. Auto sammutettiin äkkiä ja asiaa ruvettiin tutkimaan. Maantiellä ohitsemme kulkeneet aasinajajat ihmettelivät toimiamme mutta eivät niihin sen lähemmin puuttuneet. Jumittanut kaasupolkimen mekanismi kaipasi näemmä rasvausta ja huoltoa. Mitään ei (tiettävästi) ollut mennyt varsinaisesti rikki. Hyvä. Pystyimme jatkamaan.

Laturin kiinnitysruuvien löystyminen on ollut ongelma jo aiemmin. Viimeksi niitä kiristeltiin Addis Abebassa ja jo aamulla oli ilmennyt, että asiaan olisi syytä paneutua taas. Moottoritilan luukun aukaisemisesta – tai oikeastaan tauon pitämisestäkään – ei meinannut tulla yhtään mitään viimeisessä rajaa edeltävässä Shededi-nimisessä kylässä. Olimme jo ehtineet Addis Abeban jälkeen tottua siihen, että auton ympärille ei tuijottelijoita pahemmin keräänny kuten aina kävi Etiopian eteläisemmissä osissa. Olemme saaneet olla sangen rauhassa. Täällä tilanne oli aivan toinen. Porukkaa ilmaantui jostain kymmenittäin ja lapset tunkivat jopa autoon sisälle. Aiemmista Etiopian kokemuksista poiketen porukka oli täällä myös jossain määrin päällekäyvää. ”Give me money” –huudot ja ojennellut kädet toivat mieleen Tansanian maaseudun. Raskasta.

Auto piti ajaa kylän ulkopuolelle ja huoltotoimenpiteet tehtiin ankarassa iltapäivän helteessä erään huoltoaseman edessä. Hiki valui. Näemmä emme ajaneet kyllin kauas, sillä ei aikaan kun tähänkin ilmaantui puolenkymmentä miestä ja muutama lapsi katselemaan mitä kummalliset ulkomaalaiset puuhaavat. Ukot seisoivat puolen metrin päässä laturin huoltajista ja tuijottivat. Toista tuntia. Äärimmäisen raskasta. Mitta Etiopiaa kohtaan alkoi olla jo ylitsevuotavan täynnä.

Kiemuraista tietä Etiopian puolelta.

Kiemuraista tietä Etiopian puolelta.

150224-1

Päivän ensimmäinen tekninen ongelma (kaasupoljin).

Maanantaikin on näemmä Etiopiassa kansainvaellusten päivä.

Maanantaikin on näemmä Etiopiassa kansainvaellusten päivä.

Huoltotoimenpiteistä johtuen saavuimme rajalle vasta hieman yli viisi. Etiopian puolen rajatoimisto oli sangen vaatimaton peltilato, jossa passimme leimattiin. Bussiin sisälle tuli siviiliasuinen kaveri, joka tutki sisääntulorajalla tehtyä listaa maahan tuomastamme elektroniikasta ja vaati saada nähdä listaan merkittyjä kameroita ja kannettavia tietokoneita. Muutaman näytettyämme mies oli tyytyväinen. Kaveri tutki myös bussin sisätilat ja kaikki matkatavaratilan luukut pyytäen jopa avaamaan yhden matkalaukun. Ongelmia ei kuitenkaan tullut, auton paperitkin leimattiin ja pääsimme jatkamaan Sudanin tulliin.

Sudanin puolella meitä hyökkäsi heti avustamaan mieshenkilö, joka neuvoi meidät henkilötulliin. Kuten Etiopiassa, myöskään Sudanissa rajaviranomaiset poliiseja lukuun ottamatta näyttävät pukeutuvan siviilivaatteisin. Välillä on hieman hankala arvailla, kuka on satunnainen piinaaja ja kuka taas oikea valtion virkamies. Tämä kaveri taisi kuulua yksityisyrittäjien kastiin. Henkilötullissa jouduimme ottamaan kopiot passin henkilötietosivusta sekä viisumista – palvelu löytyi nimellistä korvausta vastaan heti tullin ulkopuolelta. Tämän jälkeen täytimme maahantulokaavakkeen, jonka rajapoliisi nitoi yhteen passikopioiden kanssa niitä pahemmin katselematta ja totesi: ”Welcome to Sudan”. Asia oli sillä selvä. Passin takaisin ojentaessaan poliisi näytti vielä erikseen passin sivulle lyömäänsä leimaa, jossa korostettiin rekisteröitymisen olevan pakollista kolmen päivän kuluessa. Onnistuuko rajalla? Ei, ei, Khartum, Khartum.

Auton paperit leimattiin nekin ilman sen suurempaa draamaa ja jouduimme vielä lopuksi käymään yhdessä toimistossa, jossa passitietomme kirjattiin käsin suureen vihkoon. Nimemme käännettiin ilmeisesti arabiaksi. Pöydän takana istunut virkailija luki jokaisen nimen ääneen ja ilmeisesti käänsi sen sitten parhaansa mukaan foneettisesti suureen kirjaansa. Homma sujui hyvässä hengessä ja ajoin jopa naureskellen.

Raja-alueella pyöri myös rahanvaihtajia, joilta vaihdoimme paikallista valuuttaa. Kurssi oli parikymmentä prosenttia parempi kuin virallinen, netissä ilmoitettu. Näin kuulemma homma toimii Sudanissa. Pimeiltä markkinoilta saa paremman kurssin, vaikka rahan vaihtaminen näin on toki laitonta. Tämä rahanvaihtajaherra näytti ainakin jossain määrin hermostuneelta.

Pääsimme Sudanin pimeille maanteille seitsemältä illalla. Oli jo täysin pimeää. Tie oli päällystettyä mutta ei kovin hyväkuntoista. Reikiä oli paljon. Matkalle mahtui useampi tarkastuspiste, jossa myös meidät pysäytettiin. Nämä tarkastuspisteiden siviilivaatteisiin pukeutuneet miehet eivät kuitenkaan meidän kansamme pahemmin ruvenneet juttelemaan ja saimme jatkaa muutaman lauseen vaihdettuamme. Yhteinen kieli puuttui. Ero näyttäisi olevan hyvin selvä aiemmin vierailemiimme maihin. Jopa Etiopiassa englantia puhuttiin melko yleisesti, mutta Sudanissa vaikuttaa asia olevan toisin. Arabiaa pitäisi osata.

Savun hälvettyä tarkistetaan kytkennät.

Savun hälvettyä tarkistetaan kytkennät.

Kymmenen aikaan autossa koettiin vielä pitkän päivän päätteeksi suurta draamaa. Kojelauta rupesi yllättäen savuamaan ja rakenteiden takana loimotti jopa liekkejä. Paniikki! Uusi, Afrikasta ostettu jauhesammutin tuli tarpeeseen ja loppujen lopuksi pieni sähköpalo saatiin nopeasti hallintaan. Lähemmissä tutkimuksissa paljastui, että Thaimaassa asennettujen kattotuulettimien päävirtakytkin oli irronnut ja mennyt oikosulkuun. Sulaneet johdonpäät revittiin irti tuhoutuneesta katkasijasta samalla varmistaen, ettei niihin tule enää virtaa, bussi tuuletettiin ja matka pääsi jälleen jatkumaan.

Kaikista viivästyksistä ja huonosta tiestä johtuen olimme perillä 150 kilometrin päässä rajasta sijainneessa Gedarfissa vasta puolilta öin. Kaupunki oli verraten suuri, mutta tähän aikaan muutamia kolmipyörätakseja lukuun ottamatta tyystin kuollut ja hiljainen. Lopulta löysimme yölläkin auki olleen pikkukaupan, ostimme sieltä evästä ja jäimme parkkiin liikkeen eteen. Bussiyö. Tiistaina jatketaan Khartumiin. Tiedossa lienee kuuma päivä, semminkin kun kattopuhaltimetkaan eivät enää toimi. Ilmastointihan kytkettiin pois jo ajat sitten. Vaan eipä sille mitään voi, tällaista on autoilu.

 

Facebooktwittermailby feather

10 vastausta artikkeliin ”Etiopiasta Sudaniin: teknisiä ongelmia ja hellettä– päivä 85

    • Heh, onneksi ei. Onneksi myös kaasun saa palautettua vetämällä poljinta ylöspäin jos niin taas käy. Tämäkin selvisi kun asiaa tutkittiin. Vika lienee siten poljinmekanismin puutteellinen rasvaus. Tai sitten sielläkin on aivan liikaa Afrikan pölyä. Tai nuo molemmat asiat yhdessä.

  1. Moi
    Sammutusjauhe on käsittääkseni voimakkaan korrosoivaa. Sitä en tiedä miten se vaikuttaa sähköliittimiin mutta paljas rauta punertuu nopeasti. Imuroikaa jauhe kuivana pois mahdollisimman hyvin.
    Virallisessakin blogissa oli pitkästä aikaa hyvä tarina ja selvitys tapahtumista. Mutta tänne on kivempi kommentoida kun vastailet kommentteihin.
    Kuinka muuten olette varautuneet mahdolliseen auton totaaliseen pettämiseen.

    • Onneksi tuohon paloon ei tarvinnut kovin paljon jauhetta käyttää. Sitä jäi seuraavankin kertaan. Koko katkaisijan olemssa olo on muuten kumma juttu. Kaikille puhaltimille on mimittäin oma katkaisijansa ja ne on helppo räpätä pois päältä niistäkin. Kaipa tämä nyt pettänyt oli sitten jonkinlainen hätäkatkaisin.

      Koitan vastailla parhaani mukaan kommenteihin, se lienee vähintä jota voin tehdä jos joku viitsii juttujani lukea ja vaivautuu jopa kommentoimaankin. Kiitoksia siis lukemisesta sekä kommentoinnista.

      Aika riskillä mennään. Auton totaalinen pettäminen on tietysti jokapäiväinen mahdollisuus, ja koska pettämistapaa tai -tilannetta ei voi arvata, on sellaisessa tilanteesa sitten vain sovellettava. Koputetaan puuta ja toivotaan parasta. Tähän asti kaikesta on selvitty ja jokainen ajopäivä on aina kirjaimellisesti kotiin päin. Yllättävän vähän noita teknisiä ongelmia on tällä reissulla loppujen lopuksi ollut. Ei oikeastaan ole ihme, ettää bussi rupeaa jo oireilemaan. Onneksi mäkimaasto on nyt takana.

      • Olipas tapahtumia matkalle!

        Eikös laturi ja tuulettimien sähköt kannattaisi käyttää jollakin paikallisella korjaamolla? Sudanissa(kin) lienee monentasoisia kulkuneuvoja, eikä vanhan bussin korjaaminen liene vierasta paikallisille. Arvelen kovinkin luovia ratkaisuja löytyvän jos kysyy.

        Olen joskus miettinyt, eikö missään valmisteta mekaanisia tuulettimia. Sellaisia mikä toimisi sisäisellä jousella kuten entisaikojen kellot. Käykää Khartumin basaarista etsimässä!

        • Päivä oli tosiaan tapahtimarikas. Onneksi matkalla Khartumiin ei sitten teknisiä ongelmia pahemmin esiintynyt. Tuulettimetkin saatiin juuri korjattua. Tuo pahan onnen katkaisija jätettiin vain välistä pois ja ne toimivat nyt todistetusti taas. Onneksemme yksi matkustajista on sähkömies, joka kytkentöjä vähän paremmin ymmärtää.

          Laturiinkin saatiin tehtyä patentti ja kiinnitysmutterit eivät enää näytä löystyvän. Sekin asia on siten toistaiseksi kunnossa. Saa vain nähdä, mitä uutta tässä vielä ilmaantuu. Tuo kuumuus taitaa tuoda omat haasteensa tähän hommaan. Ehkä myös aiemman mäkimaaston ja huonojen teiden aiheuttamat kulumat alkavat näkyä vasta nyt.

          • Se afrikkalaisen McGyverin korjaama paineilmaliitinkin taitaa yhä toimia? Ilmastoinnissa oli kai vikana sopivan remmin puuttuminen, eikö ole löytynyt matkan varrelta vai onko muutakin vikaa? Luulisi paikallisella yläluokalla olevan ilmastoinnit joten varaosia voisi löytyä.

            Kuumuus voi olla kohtalokasta. Riittävästi vettä pitää olla mukana jos tulee pakkopysähdys keskelle ei mitään. Foreca antaa tyrmäävän säätiedotuksen: http://www.foreca.fi/Sudan/Khartoum/tenday

            Isoja mäkiä ei kai enää ole odotettavissa ennen kuin Turkissa, kun reitti kulkee nyt pitkin Niilin rantaa. Muita haasteita kuitenkin varmasti riittää. Ei muuta kuin tsemppiä ja suomalaista sisua koko porukalle!

          • Paineilmaliitinviritys tosiaan toimii yhä. Siitä suuri kiitos kuulunee viime aikojen hyville teille. Tärinää ja rynkytystä kun ei ole oikein lainkaan ollut. Tasaista menoa vain. Ilmastoinnista puuttuu se remmi edelleen. Sitä ei oikeastaan ole viitsitty edes etsiä, meitä kun on niik vähän ja auton ilmastoitu osa on tuo takapää jossa kukaan oikeastasn ei edes enää matkusta. Kärvistelemme siis. Tilanne onkin jo selvästi helpottunut. Ulkolämpötila ei ole enää lainkaan niin korkea kuin pari päivää sitten.

            Kiitoksia, toivotaan että kaikki sujuu Aleksandriaan asti hyvin. Ihan kalkkiviivoillahan tässä aletaan jo olla.

  2. Toivottavasti Etiopiasta jäi mieleen jotain positiivistakin, vaikkapa ne mainiot ja vaihtelevat maisemat. Etelän vihreät ja vehmaat alueet sekä pohjoisemman mäkisemmät ja karummat maisemat, nyt näköjään melko kuivina.

    Sveitsiläisten blogista löytynyt maininta ”terrible road” etelässä piti valitettavasti paikkansa.

    Zimbabwesta ostettu mainio jakkarakin on näköjään edelleen tallella.

    • Toki, Etiopia on edelleen maisemiltaan hienoin maa koko matkamme varrella. Tätä mieltä vahvasti olen edelleen, ja aika monta maata tulimme kuitenkin nähneeksi.

      Etiopialaisia vain on niin kovin paljon. Tosin heidän edukseen on sanottava, että esimerkiksi valokuvaamiseen Etiopiassa suhtauduttiin normaalisti, siten kuin siihen mielestäni yleensä maailmalla suhtaudutaan. Etiopialaiset näkyivät pitävän sitä normaalina toimintana. Aiemmin matkallammehan kuvien ottamisesta on lähes aina noussut jonkinlainen älämölö, sikäli kun joku (miespuolinen joutomies) on sen huomannut. Tällaista henkeä en lainkaan Etiopiassa huomannut.

      Zimbabwen palli oli tosiaan mainio ostos ja se on ollut päivittäisessä käytössä. Paitsi tyylikäs, myös hyvin monikäyttöinen käyttöesine. Sen päällä voi vaikkapa seistä pestessään etulasia ja sillä voi pönkätä etuoven sisäpuolelta kiinni yöksi bussissa majoittuessaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.