Etiopiaa: auto-ongelmia ja mainioita maisemia – päivä 70

Su 8.2.2015, Mega (ET) – Yirga Chefe

Etiopiassa on paljon ihmisiä. Tämä kävi ilmeiseksi jo aamulla, kun valmistauduimme lähtöön Megasta. Linja-auton oli ympäröinyt monikymmenpäinen lapsilauma, joista moni – vaikka suhteellisen vaarattomia olivatkin – halusi jotain. Suorista auttavasti englanninkielisistä kysymyksistä huolimatta lapset eivät kuitenkaan käyttäytyneet millään tavoin aggressiivisesti. Hälisivät lähinnä. Vastaava tilanne jossain aiemmin vierailemassamme maassa olisi tuntunut stressaavammalta tai uhkaavammalta, väitän. Eroa on vaikea määritellä, mutta sellainen kuitenkin mielestäni oli. Aivan mieltä keventävä tilanne ei kuitenkaan ollut. Ainakaan kuskimme stressitasoa bussin ympärillä pörräävä lauma ei laskenut.

Jani ja lapset.

Jani, lapset ja Ajokki.

Lähdimme ajelemaan kymmeneltä suunnitelmanamme päästä päivän aikana mahdollisimman pitkälle. Kaupungin ulkopuolella tie osoittautui yllättäen vallan mainioksi. Uutta asfalttia. Jälleen kerran matka eteni vauhdilla ja elämä näytti huomattavasti valoisammalta kuin edellisenä iltana. Ehkä Etiopia lähtisi tästä vielä lutviutumaan. Tätä hupia ja harhaluuloa kesti kuitenkin vain hieman yli sata kilometriä Yavelloon asti. Kaupungin jälkeen alkoivat pian taas tietyöt ja/ tai huono reikäinen asfaltti. Päivä muuttui lauantain toistoksi. Keskinopeus laski jälleen pariin kymppiin.

Yavellossa paljastui myös uusi, ensimmäistä kertaa Etiopiassa kohtaamamme käytännön ongelma. Olisimme halunneet tankata, mutta huoltoasemalla ei diesel-pumpusta huolimatta ollut itse ainetta. Oli kuulemma loppu. Mustasta pörssistä olisi saanut. Paikallisten kanssa juteltuamme päätimme kuitenkin jatkaa matkaa. Polttoainetta piti tankissa jonkin verran olla, ja pysähtely kyliin ja kaupunkeihin oli jo tässä vaiheessa osoittautunut sangen raskaaksi. Bussin täällä piirittää näemmä välittömästi joukko ihmisiä. Oven lasissa taitaa jo olla useampikin nenänjälki. Läheltä pitää länkkäriä päästä katsomaan.

150209-5

Alkumatkan mainiota tietä ja elukoita.

150209-4

Pysähtyminen mihin tahansa asutetulle aluelle aiheuttaa tällaisen kansakokouksen.

Etiopian maisemat osoittautuivat päivän aikana sangen hienoiksi. Maasto on hyvin kumpuilevaa ja vehreää. Maaperä on monesti punertavaa. Vihreää ja punaista, syviä laaksoja ja kukkuloita. Ensimmäisen päivän perusteella maa vaikuttaa oikeastaan tämän matkalla nähdyistä ensimmäiseltä, jonka luonto oikeasti ansaitsee positiivisen erikoismaininnan. Hienoja seutuja näyttävät olevan nämä.

Sunnuntain aikana päätään nostivat myös autotekniset ongelmat, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Ensimmäinen näistä oli alkuiltapäivällä sattunut tapaus, jossa jollakin lukuisista kiertoteistä suurehko kivi jumittui taka-akselin paripyörien väliin. Onneksi tilanne huomattiin nopeasti ja kivi saatiin kammettua pois.

Myöhemmin iltapäivällä tilanne muuttui hieman vakavammaksi, auto nimittäin hyytyi täysin erääseen – jälleen yhteen lukuisista – ylämäkeen. Oliko polttoaine vihdoin lopussa? Asiaa ihmeteltiin ja pähkäiltiin. Ilmansuodatin avattiin ja kopisteltiin puhtaaksi. Hiekkaa taisi olla useampi kilo. Kaikkien laskelmien mukaan dieseliä piti tankissa vielä olla, mutta varakannu kaadettiin varmuuden vuoksi tankkiin ja autoa yritettiin houkutella käyntiin. Se onnistui lopulta ja jatkoimme matkaa.

150209-3

Jälleen yksi kiertotie. Itse asiassa pääosa päivämatkasta oli erilaisia kiertoteitä.

150209-2

Kivi pitäisi irroittaa renkaiden välistä. Apua ja neuvoja ei tilanteesta puuttunut, yhteinen kieli kylläkin.

Eteneminen reikäiillä teillä oli todella hidasta ja Ilta alkoi hämärtyä jälleen. Oli jo pimeää, kun kiipesimme jälleen ylös erästä mäkeä ja bussi pysähtyi jälleen. Samat oireet kuin viimeksi. Tällä kertaa polttoainetta lähdettiin lopulta ostamaan lähikylän mustanpörssin kauppiaalta paikallisten moottoripyöräkavereiden kyydissä. Lopulta kahdesta jerry-kannullisesta jouduttiin maksamaan pari dollaria litralta (tuplahinta), mutta ainetta kuitenkin saatiin, pitkällisen kaupankäynnin tuloksena. Kovan käynnistelyn ja polttoainejärjestelmän ilmailun jälkeen kone saatiin jälkeen käymään. Parin tunnin pakkopysähdyksen jälkeen nilkutimme yöksi viiden kilometrin päässä sijaitsevaan lähikylään, josta löytyikin lopulta sangen mainio hotelli. Siisti ja jopa ihan oikean hotellin näköinen sellainen. Yhden hengen huone 15 euroa. Mainio hinta-laatu-suhde.

Polttoaineasia oli jossain määrin mystinen. Bussin mittari toimii nimittäin epäluotettavasti, mutta silti suuntaa-antavasti. Lisäksi kaikki tankkaukset ja kilometrit kirjataan ylös ja niitä seurataan. Numeroiden valossa polttoaineen ei olisi pitänyt voida olla loppu. Olimme tankanneetkin jonkin verran iltapäivällä. Merkillistä. Asiaa täytyy tutkia lisää. Pelkkä polttoaineen loppuminen kun olisi oikeastaan se vaihtoehdoista paras. Muut vaihtoehdot olisivatkin sitten huonompia. Käytännössä itse auton tekniikassa olisi tällöin vikaa, mikä sitten olisikin ihan toisen suuruusluokan harmi.

 

Facebooktwittermailby feather

8 vastausta artikkeliin ”Etiopiaa: auto-ongelmia ja mainioita maisemia – päivä 70

  1. Voisiko paikallisen polttoaineen laadussa olla jotakin vikaa, kuten taannoin Kazakstanissa? Tai jossakin vuoto jos litrat ja kilometrit eivät täsmää? Tarkkailkaa auton alle pysähdyksen jälkeen näkyykö länttiä. Toisaalta epätasainen ajo kuluttanee normaalia enemmän dieseliä.

    Tässä tunnelmia neljän vuoden takaa: https://www.youtube.com/watch?v=Bl6c9q2u5FI
    (Vanhat pikavuoroblogipostaukset ovat epäkunnossa, mutta youtubesta löytyy.)

    • Mikään ei näytä vuotavan, ja epäilemättä tuollainen vuoto selvästi näkyisikin. Ajokki kun hörpää normaalisti 30 litraa sadalla ja tankkikin on yli 300-litrainen. Merkittävä vuoto varmaankin näkyisi varmasti.

      Mietiskelimme yhtenä teoriana sitä, että josko polttoaineen imuputki tankissa on sijoitettu jotenkin hölmösti. Molemmat hyytymiset tapahtuivat hyvin mäkisessä maastossa, maastossa jossa oli pitkiä nousuja ja laskuja. Hyvin vajaassa tankissa tämä saattaisi johtaa siihen, että aine on vain tankin toisessa reunassa ja imuputki sitten pääsisi haukkamaan ilmaa aiheuttaen tuon sammumisen sekä koko imuletkuston ilmaamistarpeen. Mutta arvailuahan tämäkin vain on. Saatuamme tankin aivan täyteen ongelma ei ole enää tositunut. Koputetaan puuta…

  2. Tukossa oleva ilmanputsari taitaa lisätä polttoaineenkulutusta melkoisesti. Ainakin vanhassa traktorissa hiirenpesän vaihtaminen uuteen putsariin lähes puolitti polttoaineenkulutuksen. Jos kulutuslaskelmat on tehty tukossa olevalla putsarilla, sekin
    saattaisi olla yksi selitys.

    • Hiekkaa putsarissa oli todella paljon ja se varmastikin vaikutti sekä tehoihin että kulutukseen. Hiekan määrä ei ole mikään ihme, kun ottaa huomioon minkälaisessa pölypilvessä olemme viimeiset päivät ajaneet. Sittemmin uudelleen tankatessamme tosin selvisi, että kyllä ainetta tankissa oli. Syy hyytymisiin oli kaiketi sitten jossain muualla.

  3. Etiopia on vasta avautumassa turismille. Pääkaupungista etelään länkkäri on vielä melko harvinainen otus. Kyseisellä tiellä liikkuvat länkkärit ovat joko overlandereita tai maastureiden kyydissä Omo-joen laakson heimoihin tutustumaan menossa olevia. Iso bussi herättää mielenkiinnon.
    Olet oikeassa lapsilaumasta, ovat uteliaita, eivät aggressiivisia. Etiopialaiset ovat mielestäni ystävällisiä, sekä aikuiset että lapset. Halutaan tutustua ulkomaalaisiin koska heitä liikkuu maassa niin vähän. Pätee oman kokemani mukaan paremmin pienemmillä paikkakunnilla kuin pääkaupungissa.

    Etiopiasta löytyy paljon mainitsemiasi vaihtelevia ja mainioita maisemia, ei ehkä yhtä
    vihreitä alueita. Mm. Addiksesta pohjoiseen on vuoristoisempia, komeita alueita, joiden kautta kuljette. Simien-vuoret Addiksesta pohjoiseen ja Bale-vuoret yli neljän tonnin huippuineen. Danakilin alue Eritrean rajan tuntumassa puolestaan merenpinnan alapuolella. Hienoja seutuja löytyy.

    • Jälleen pohdskelet samoja asioita joita mekin olemme bussissa pohdiskelleet. Suuri mielenkiinnon herättäjä lienee tosiaan tuo meidän ajopelimme. Eivät välttämättä ole täällä ikinä nähneet yhtä isoa bussia aiemmin. Kaikki paikalliset autot ovat paljon pienempiä, vaatimattomia ja usein aika lailla loppuun ajettuja. Ajokki suorastaan loistaa täällä. Janilta kuulemma kyseltiin tuossa edellisellä pysähdyksellä jotta ”how many million?”, siis bussi maksaa. Vaikutuksen auto mitä ilmeisemmin paikallisiin hotellinpitäjiinkin tekee.

      Olen lukenut monestakin lähteestä ja blogista monen pitävän Etiopiaa Afrikan kauneimpana maana, ainakin mitä tulee tähän perinetiseen overlander-reittiin etelästä pohjoiseen tai päin vastoin. Muutaman päivän perusteella alan ymmärtää, miksi moni on näin sanonut. Nuo pohjoisen vuoret vähän hirvittävät. Lieköhän ajopelimme niihin ihan täysin valmis ja sopiva. Jarrut olivat kovilla noissa jo nähdyissä mäissä ja olihan noita moottoriongelmiakin. Pitää miettiä ja suunnitella tuota reittiä vielä.

      • Pidän itsekin Etiopiaa kauneimpana vierailemistani Afrikan valtioista.
        Jos sait meilini niin siinä mainitut vaihtoehdot ovat ainoat mahdolliset rajalle. Yllä mainitsemani nelitonniset eivät osu ihan reitillenne. Korkealla kuljette kuitenkin osan matkaa, ja valitettavasti kiemuroita ja korkeuserojakin on. Haastetta riittää.
        Jos jarrut olivat kovilla jo tähän mennessä niin niiden sietäisi olla melko luotettavat kun lähdette Addiksesta eteenpäin.
        Lyhemmällä reitillä on ehkä vähemmän kiharaa, mutta siellä on se Sininen Niili ja sen molemmin puolin olevat rinteet kuten meilissäni mainitsin.

        • Kiitoksia tiedoista. Reittiä Addis Abebasta eteenpäin ruvettiin pohtimaan ihan tosissaan. Kovin montaa päivää tässä ei loppujen lopuksi mietintäaikaa ole. Neljän kilometrin korkeudet kuulostavat kyllä hurjilta. Mitenkähän lienee, selvinneekö tuo koppimme moisesta. Kai siitä on otettava selvää, Sudaniin kun on jollain keinolla päästävä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.