Sudanin paperit, muutama kuriositeetti sekä kamera

Ma 2.2.2015, Nairobi (KE)

Sudanin lähetystö oli vaikea löytää. Tai se olisi ollut, mikäli oma kuskimme ei paikkaa olisi tiennyt. Rakennuksen muureissa tai huomaamattomassa peltiovessa ei näemmä ollut minkäänlaisia tunnuksia ja koko paikka sijaitsi aivan eri puolella kaupunkia mihin googlen kartta sen merkitsi. Pääasia että löytyi.

Pakollinen maisemakuva. Nairobin laitamilla on myös paljon hulppeita (ja aidattuja) asumuksia.

Pakollinen maisemakuva. Nairobin laitamilla on myös paljon hulppeita (ja aidattuja) asumuksia.

Olimme paikalla papereinemme kymmenen aikoihin aamupäivällä. Meitä jatkaa yhdeksän, joten erilaisia lappuja ja kopioita oli melkoinen pino. Viisumikaavake – useaan kertaan kopioitu haalistunut kaksipuolinen paperi, jonka saimme perintökalleutena Jungle Junctionista – piti täyttää kahtena kappaleena. Valokuvia tarvittiin myös kaksi. Passista piti olla kopio sekä kunkin hakijan luottokortista (!), ilmeisesti todisteena viisumin anojan riittävästä varallisuudesta, sekä tietenkin voimassa oleva passi.

Tämän lisäksi asiaa auttaa suuresti hakijan kotimaan lähetystön viisumia varten laatima suosituskirje. Tällaisen paperin saimmekin Suomen Nairobin suurlähetystöstä jo viime viikolla siellä vieraillessamme. Maitse matkaavan tulee liittää mukaan hakemukseen myös auton paperit, eli käytännössä kopiot ajoneuvon tulliasiakirjasta (Carnet). Paljon paperia. Viime viikolla ostamamme kopiokone-skanneri kävi kuumana sunnuntaina. Hyvä ostos oli se. Näiden kaikkien lappujen monistamiseen ja skannailuun olisi jossain kopioliikkeessä mennyt ikä ja terveys.

Kaikki nämä meillä siis oli, mutta se ei ollut kuitenkaan aivan tarpeeksi. Auton tulliasiakirja sekä lähetystön suosituskirje – yhdessä paperissa koko porukan nimet – olivat mukana vain yhtenä kappaleena. Kopiot näistä piti vielä liittää jokaiseen hakemukseen erikseen, siis yhdeksänä kappaleena. Yksi meistä singahti kuskimme avustamana lähimpään kopiopaikkaan ja kävi otattamassa kopiot. Nyt kaikki oli kunnossa. Asiallainen ja vakavanoloinen kaveri tiskin takana niputti passit ja hakemukset henkilö kerrallaan siisteiksi kokonaisuuksiksi, ja otti jokaiselta kertaviisumin hinnan eli 5000 shillinkiä (aika tasan 50 euroa). Helppo vaihtokurssi täällä, pitää käytännössä jakaa vain sadalla.

Saisimme hakea valmiit viisumit keskiviikkona aamupäivällä. Hyvältä näyttää. Tuskinpa niitä enää tässä vaiheessa hylätään. Kokonaisuudessaan Sudanin lähetystössä oli sangen hiljaista ja toimintakin vaikutti lopulta hyvin asialliselta. Jos koko homma oli tässä, jännitimme tätä hakuprosessia turhaan. Toivotaan niin.

150202-1

Kalliita kameroita.

Mikään kovin halpa paikka ajan viettoon tämä Nairobi ei ole. Rahaa tuntuu menevän jatkuvasti. Esimerkiksi tämän päiväinen autoajelumme lähetystöön, sieltä ostoskeskukseen ja lopulta takaisin majapaikkaamme maksoi lopulta kuutisenkymmentä euroa. Toki kyseessä oli pikkubussi ja mukaan mahtui auttavasti koko porukka, mutta melkoinen summa tuon silti pitäisi Afrikassa olla. Tavalliset taksit maksavat myös tyypillisesti paljon verrattuna muihin vastaaviin maihin ja ravintolat, siis vähänkään länsimaistyyliset sellaiset, ovat Suomen hinnoissa tai jopa kalliimpia. Rahaa palaa.

Olen koittanut etsiä täältä uutta kameraa edellisen, jo Namibiassa siipeensä saaneen tilalle. Elektroniikan hinnatkin vaikuttavat sangen kovilta ja kameramallit vanhemmilta verrattuna niihin, joita vaikkapa Suomessa on tarjolla. Nyt pähkäilen, kannattaako täältä koko kameraa ostaa, semminkin jos siitä pitää maksaa kolmannes ylihintaa. Toisaalta käsillä taitaa olla viimeinen hetki moinen kapine hankkia ennen Egyptiä. Epäilen suuresti, etteivät Etiopia ja Sudan ole niitä paikoista sopivimpia mitä viihde-elektroniikkaostoksiin tulee.

150202-2

Pehmeää, raikasta sekä tietenkin aitoa.

Pussiviinaa.

Pussiviinaa.

Koska lienen postannut jo kyllästymiseen asti kuvia Nairobista ja sen katukuvasta, toimikoon jutun kuvituksena tällä kertaa myös muutama kuriositeetti. Esimerkiksi: Afrikassa edulliset viinat – joita en ole rohjennut maistaa – myydään muovipusseissa. Ja: Nairobin marketeista saa Pandan lakua pusseissa, näemmä samoissa pakkauksissa joissa se Suomessakin myydään, ja vieläpä monena makuvariaationa. Kummallista. Suomalaisiin kulutustuotteisiin koko matkalla ei ole pahemmin törmätty. En olisi arvannut, että ensimmäinen olisi lakritsi.

Olen nyt pähkinyt kamerasiaa päiväkausia pääsemättä siinä mihinkään tyydyttävään johtopäätökseen. Heitänkin tämän lukijoille haasteen: mikä kamera sopii matkabloggarille, tai paljon matkustavalle? Mitä itse käytätte?

Kamerassa omassa tapauksessani tulisi mielestäni olla paljohkosti zoomia ja sen pitäisi kulkea vyökotelossa. Pokkari, siis. Soisin myös, että se ei ihan vähästä kaltoinkohtelusta hajoaisi. Ehkä metallirunko? Tässä asiassa en kuitenkaan ole minkäänmoinen asiantuntija, joten otan hyviä ehdtuksia auliisti vastaan. Kerro kommenttikenttään mielipiteesi!

Follow my blog with Bloglovin

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

15 vastausta artikkeliin ”Sudanin paperit, muutama kuriositeetti sekä kamera

  1. Mukavia nuo ostoskuvat. Millaisia ruokakaupat esimerkiksi ovat. Vai onko vaikea kuvata. Toinen kysymys tuli luonnollisesti noista taloista, maan omistaminen lienee mahdollista mutta missä hinnoissa tuollaiset talot ovat. Onko näkynyt esim. asunnon välittäjien mainoksia. Kuvat ja kertomukset paikallisesta normi elämästä ovat mielenkiintoisia, ei niinkään turismi.

    • Täällä on joitain suuria markettiketjuja – laajimmalle levinnyt on näemmä nimeltään Nakumatt – , joista saa käytännössä kaikkea mitä vaikkapa Euroopastakin. Vertautuu ehkä suomalaiseen Prismaan, sillä tavarataloissa on muutakin kuin sapuskaa. Sitten toisaalta olen nähnyt yksityisomisteisia pikkumarketteja, jotka lienevät tyypiltään tuttuja myös vaikka Etelä-Euroopan lomakohteista. Sellainen Alepa-henkinen päivittäistavaraketjumeininki näyttäisi täältä puuttuvan. Ja kuten todettua, ainakin noissa Nakumatt-automarketeissa lähes kaikki on aika kallista.

      Reissaillessani yksi harrastuksistani on yleensä kiinteistönvälitysliikkeiden ikkunoiden ja niissä esiintyvien ilmoitusten tutkiminen. Täällä en ole moista päässyt vielä harrastamaan, joten en osaa hintatasosta sanoa. Talojen omistajilla ei taida olla pikkurahasta pulaa, sillä kaikkien noiden rakennusten ympärillä on korkea kivimuuri joiden päällä on sähköaidan langat. Portilla on myös tyypillisesti porttikoppi, jossa pyörii useampi vartija. Täällä majapaikassammekin niitä on yöllä useita ja muutama koira päälle.

  2. Itse olen käyttänyt jo monta vuotta Olympuksen TG-sarjan kameroita. Kestävät vettä ja koviakin kolhuja hyvin. Zoomit eivät ihan hurjia ole, mutta TG-1 ja -2-malleihin saa lisäobjektiivin jos haluaa nähdä kauemmas. Monta hienoa kuvaa olisi jäänyt ottamatta ellei kameraa olisi uskaltanut ottaa mukaan uimaan mennessä jne.

    • Kiitoksia vinkistä. Täytyy tutkia noitakin. Nuo vedenkestävät aparaatitkin kävivät tuossa mielessä, mutta en ole niihin tarkemmin vielä perehtynyt. Tuo suuren zoomin puute oli tuollaisen kameratyypin miinus.

      Toisaalta olen ruvennut pohtimaan, onko zoomin merkitys tarpeettomasti korostunut tällä matkalla. Kamerani nimittäin sanoi sopimuksen irti juuri ennen kuin pääsimme noille safareille, joilla kuvaaminen ilman optista zoomia oli välillä lähes turhaa. Elukat kun olivat monesti niin kaukana. Eräällää matkatoverilla oli 30x zoomaava pokkari, ja se oli eläinbongauksessa melkolinen peli. Kävi suorastaan kiikarista, erotti asioita joista paljain silmin ei saanut selvää.

  3. Itse kuvaan Canonin järkkärillä (700D), mutta Canonin pokkaristakin (PowerShot s100) on ihan OK kokemuksia. Sillä sai yllättävän hyviä kuvia myös hämärässä, tosin toimintavarmuus zoomissa oli huono. On jo kahdesti huollettu. Nyt on vaan jäänyt laatikkoon, koska järkkärillä saa niin olennaisesti paljon parempia kuvia, niin paljon nopeammin.

    Mulle se nopeus on ihan ykkös juttu. Tilanne kun tulee, niin haluan kuvata siitä monta kuvaa ja heti. Olen ostanut tuohon perusrunkoon käytettynä ”ammattilais” putkia ja se yhdistelmä on mulle sopivin.

    • Mainitsemasi Canonin S100 on ollut yksi malleista, joita olen pyöritellyt yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona. Tuo toiminnan epävarmuus ei kyllä kuulosta hyvältä. Itselleni tosiaan tärkeää olisi, että kamera kulkee aina mukana vyöllä. Järkkäriä en jaksaisi kantaa mukana, varsinkin kun ensimmäisenä itse tunnustan, että en ole mikään kovin häävi kuvaaja.

      Tässä saattaa käydä niin, että jos täältä kameran ostan, se lienee joku halpa pokkari kuten Canonin Ixus. Perehdyn siihen ”kunnon kameraan” sitten vasta myöhemmin ja ostan sen Euroopasta tai vasta Suomesta. Ajan kanssa. Mutta täällä Ixuksetkin näyttävät maksavan törkeästi. Verkkokaupassa 105,- maksava on täällä 60 euroa enemmän. Joku raja se pitäisi sentään olla.

      Mutta katsotaan mihin päädyn. Tämä ja huominen vielä aikaa tehdä tämän suhteen päätöksiä. Torstaiaamuna lähdemme korpitaipaleelle, joka kestänee lähes koko matkan Addis Abebaan.

        • Tällainenkin kävi mielessä, mutta ajattelin paikallista kenialaista nettikauppaa. Sellainenkin nimittäin löytyi. Vaan eipä ollut halpaa sielläkään. Ulkomailta tänne tilaaminen olisi varmaan melkoinen operaatio. Tänään kuulin juuri, että yksi merkittävä syy noihin koviin hintoihin olisivat tuontitavaroiden aika korkeat tullit. Varmaan tuollainen ulkomailta tuelava paketti pitäisi sitten hakea jostain tullista, joka varmaann olisi asinänsä kiinnostava kokemus, mutta…

  4. Niin, ja vielä tuosta kamerasta. Vanha, Namibian hiekkadyynejen vihdoin tuhoama kamerani oli siis Panasonic DMC-TZ3:

    http://www.trustedreviews.com/Panasonic-Lumix-TZ3-review

    Jo vuonna 2007 ostettu ja monet seikkailut sekä kärsimykset kokenut. Speksit ovat kovin vaatimattomat nykylaitteisiin verrattuna, mutta olen ollut tuohon hyvin tyytyväinen. Aika painava ja jämäkkä paketti. Ei ole mekaanisesta kolhimisesta mennyt miksikään, vaikka mustan rungon maalikin on kumista jo kulunut pois.

  5. Jos edessä oleva ’Road to Hell’ on nimensä mukainen, niin oletteko hankkineet muutakin apuvälinettä kuin eteläafrikkalaiset sängynpäädyt? Muutama kakkosnelonen tai teräksiset hiekkarampit voivat tulla tarpeeseen, jos on suuri kuoppa edessä tai löysää hiekkaa renkaan alla.

    • Heh, sängynpäädyt riittänevät toistaiseksi. Kuten Anneli tuossa alempana toteaa, tien ei pitäisi enää olla ihan nimensä veroinen. Olemme kuulleet tämän useammastakin lähteestä. Sveitsiläiset motoristit olivat jopa hieman pettyneitä kun tie ei ollutkaan niin vaativa kuin olivat kuvitelleet.

  6. Mitä se edessä oleva korpitaival käytännössä tarkoittaa? Minkälaisia varoituksia olette saaneet? Huonoa tietä, rosvoja, tyhjää autiomaata? muakin kiinnostaa, kuinka olette vaaroihin varautuneet.

    • Kaikkea noista tie Nairobista Etiopian rajalle on ainakin ollut. Varaudumme ainakin ostamalla tarpeita, kuten vettä ja muonaa. Pysähdyspaikat on jo suunniteltu. Kahden pysähdyksen ja kolmen päivän metodilla mennään. Kuten todettua, tien kunnon ei pitäisi olla enää niin kehno kuin se joskus oli. Joitakin kymmeniä kilometrejä ennen rajaa tie on kai edelleen huonoa. Toivotaan, ettei sada. Silloin tie muuttuu kuulemma ajokelvottomaksi liejuksi. Nairobissa ei ole satanut vielä kertaakaan, joten sormet ristiin.

  7. Nairobi-Etiopian raja väli on vajaa 800 km. Siitä n.500 km kutsutaan ”road to hell”. Sitä se oli aikoinaan esim. vuonna 2000, jolloin tietä ei ollut päällystetty ollenkaan. Matkaa tehtiin pitkin poikin penkereitä. Nythän tie on suurimmaksi osaksi päällystetty, vajaa 100 km rajan läheisyydessä on kai päällystämättä.
    Asutusta on hyvin vähän. Paikalliset heimot Isiolon ja rajan välillä suorittavat joskus karjavarkauksia ja heidän välillään on myös aseellisia yhteenottoja. UM:n matkustustiedotteesta löytyy mainintaa asiasta.

    Etiopian rajalta Addikseen tie on päällystetty, huonompaa ja parempaa päällystettä. Noin 200 km rajalta asutusta on vähemmän. Loput n. 700 km ovat välillä erittäin asuttuja. Tie on kuitenkin eräs pääteistä Etiopiassa. Onhan Etiopiassa kuitenkin yli 90 miljoonaa asukasta, joten tuollekin välille heitä riittää.

    Korpitaivalta Etiopian puoli ei mielestäni ole, ehkä Kenian puolella sanaa voi käyttää, koska maan pohjoisimmassa osassa asutusta on erittäin vähän.

    • Tämä on kattava selostus ja vastaa paljolti sitä, mitä mekin olemme kuulleet. Vieraillessamme täällä Suomen lähetystössä saimme kuulla, ettei noita heimojen välisiä kahinoita kai viime aikoina ole ainakaan uutisoitu. Toivottavasti siellä on rauhallista edelleen.

      Tien kunnosta, tai oikeammin laadusta olemme saaneet hieman erilaisia lausuntoja, mutta konsensus tuntuu olevan, ettei hyvin kehnoa tietä ole enää kuin ehkä 3o kilometriä ennen rajaa. Katsotaan pitääkö paikkansa.

      Korpitaipaleella viittasin ehkäpä enemmän länsimais-henkisiin mukavuuksiin ja palveluihin, jotka eivät välttämättä riipu ihmisten määrästä. Porukkaa voi olla vaikka miten paljon, mutta tällaiselle nirppanokkaturistille kelpaavia tuotteita ja palveluita silti hyvin vähän. Jotenkin epäilen, että tällaista Nairobin tasoista meininkiä ei löydy ennen Addis Abebaa.

      Saatan tietenkin olla ennakkoluuloineni väärässä. Olen ollut monesti aiemminkin. Mutta matkailu avartaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *