Viisumiasiat edistyvät Nairobissa

To 29.1.2015, Nairobi (KE)

Hyviä uutisia. Passimme pääsivät onnellisesti Tukholmaan, ne kiikutettiin siellä paikalliseen Etiopian lähetystöön, ja nyt niissä kaikissa kuulemma on Etiopian turistiviisumit. Paketti lähti jo tulemaan takaisin kohti Afrikkaakin. Hyvältä näyttää. Toivoakseni DHL toimii ripeästi ja saamme passimme takaisin viimeistään maanantaiaamuna. Sitten vuorossa ovat Sudanin viisumit, jotka saamme täältä Nairobista. Tähän pitäisi mennä maksimissaan kolme päivää.

Alkaa siis näyttää siltä, että viimeistään viikon kuluttua olemme taas liikkeellä kohti pohjoista ja Etiopian rajaa. Rajalle päästäksemme joutunemme ajamaan kolme päivää. Ensimmäisen päivän pitäisi olla verraten helppo ja tien hyvää. Kaksi viimeistä sen sijaan kulkivat ainakin ennen nimellä ”road to hell”, joten kiinnostavia päiviä lienee luvassa. Paperiasioista meidän ei kuitenkaan tarvinne enää huolehtia, jahka vain saamme anottua Sudanin viisumit. Egyptin viisumin saamme tiettävästi maan rajalta ja muutenkin tuon rajanylityksen pitäisi sujua kitkattomasti, olemmehan jo sopineet alustavasti asiasta paikallisen fikserin kanssa, miehen, jonka pitäisi meidät ja bussin Egyptiin auttaa.

150129-1-Nairobi

Nairobia.

150129-2-Nairobi

Hotelli, hotellin kattoterassi ja valomainos.

150129-3-Nairobi

Hieman vähemmän hektinen näkymä Nairobista. Keksutassa ei mielellään valokuvaa. Joku kun rupeaa pian kritisoimaan, mitä Afrikassa on sattunut usein

Nairobi. Jos Dar es Salaamissa oli varsinkin pimeän tullen suorastaan autiota, niin Nairobissa sitä ei ole. Porukkaa kaupungin keskustassa on suorastaan järjetön määrä. Jalkakäytävillä on ajoittain hankala kävellä suurien ihmismassojen vuoksi. Valkoihoisia katukuvasssa ei juurikaan näy. Liikenne on myös aika hurjaa. Autoja keskustassa pyörii todella paljon ja meininki on sangen hektistä. Pikkubusseja saattaa olla kadun varressa parkissa peräkkäin useita ja autojen sisäänheittäjät huutelevat äänekkäästi ohikulkijoille houkutellen näitä omaan kulkupeliinsä. Hälinä ja kuhina on kova.

Nairobi näkyy myös muistuttavan tähän asti nähdyistä Afrikan kaupungeista eniten muuallakin näkemiäni suurkaupunkeja. Keskustan kaavoitus ja tiet ovat paljolti sitä, mitä suurkaupungilta odottaisi. Johtuisikohan tämä brittiläisestä perinteestä, mene ja tiedä. Muslimeja täällä ainakin lienee paljon vähemmän kuin vaikkapa Dar es Salaamissa. Tämäkin vaikuttanee kaupungin yleiseen, jossain määrin Tansanian kaupunkeja länsimaisempaan henkeen.

Vuonna 2013 Nairobissa tehtiin vakava terrori-isku. Turvallisuuskysymykset ovatkin näemmä yhä pinnalla. Jokaisen liikkeen, jopa supermarkettien, edessä on useita vartijoita ja nämä tutkivat sisääntulijat kädessä pidettävillä metallinpaljastimilla. Suurissa toimisto- ja liiketilakomplekseissa näemmä jopa autojen alustat tarkistetaan varrellisella peilillä. Tosin aina eivät ainakaan kauppojen vartijat metallinpaljastushommiaan kovin vakavasti ota, ainakaan tarkastettavan ollessa valkonaama. Kunhan vain vähän laitettaan näön vuoksi kehon eri puolilla kuljettelevat.

Nairobin ilmasto on muuten sivumennen sanoen aika mainio. Illat ja yöt ovat suorastaan viileitä, päivät taasen lämpimiä, ehkä +25 asteisia. Kovin kosteaa täällä ei ole, joten lämpötilakaan ei kovin piinaavalta tunnu. Tämä johtunee siitä, että olemme yli puolentoista kilometrin korkeudessa ja sisämaassa. Kiintoisaa. Päiväntasaajalle on sangen lyhyt matka. En olisi uskonut, että näillä leveystasteilla kelit ovat näin maltillisen miellyttävät.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

8 vastausta artikkeliin ”Viisumiasiat edistyvät Nairobissa

  1. ”Keksutassa ei mielellään valokuvaa. Joku kun rupeaa pian kritisoimaan, mitä Afrikassa on sattunut usein”

    Hmm? Kiinnostaisi tämä, jos jaksat kertoa tarkemmin – vaikka kokonaisen blogipostauksen verran, mikäli asiaa siitä riittää.
    Katselin paikalliset lait, niin ainakaan siellä ei kuvaamista julkisella paikalla kielletä.

    • Olen jo lähtökohtaisestikin tosi kehno kuvaamaan ihmisiä, kuten varmaan blogikuvistanikin käy ilmi. Täällä se on vielä erityisen vaikeaa.

      Tuskin täällä mitään kuvaamista estävää lainsäädäntöä on, mutta monessa paikassa on paljon joutomiehiä, jotka kyllä huomaavat jos kuvailemaan rupeaa. Sitten saattaa alkaa älämölö ja rahan pyytäminen. Tätä on sattunut aika usein varsinkin kun olemme teiden varsilla pysähdelleet. Aikanaan Namibiassa meinasi jo syntyä varsinainen konflikti. Poliisitkin tulivat paikalle. Pari humalaista paikallista kaveria olivat todella käärmeissään kun heidän mielestään joku meistä oli heitä (tai heidän kavereitaan) lupaa pyytämättä kuvannut. Siispä helpompi olla kuvaamatta tai kuvata vain ikään kuin salaa, paikasta jossa ei herätä huomiota.

    • Kannattaa lukea esim. UM:n Keniaa koskeva matkustustiedote ja tehdä sen perusteella omat johtopäätökset kuvaamisesta vaikkapa Nairobissa.
      Monessa Afrikan valtiossa paikallisia oloja ja tapoja tunteva henkilö on neuvonut käyttämään omaa maalaisjärkeä kuvaamisessa. Kaikki on okei, jos on kysynyt luvan kuvaamiseen.
      Tomin mainitsemat ” olla kuvaamatta tai kuvata ikään kuin salaa” ovat hyviä neuvoja oman kokemani perusteella.

      • Kuvaamiseen tosiaan tunnutaan suhtautuvan täällä aina jotenkin, sikäli kun se huomataan. Ja yleensä huomataan. Jotkut jopa poseeraavat mielellään kuvissa, jotkut taas eivät kuvatuksi halua missään nimessä tulla. Jotkut kieltävät elleivät saa rahaa. Malawi jäi mieleen paikkana, jossa paikallisväetö ei halunnut juurikaan kuvatuksi tulla. Ymmärtäähän tuon tavalaan, itsekään kun en mielelläni missään turistikuvissa esiintynyt (vaikka itse asiassa Kilimanjarolla tulin paikallisten opiskelijoiden kuvissa esiintyneeksi). Toisaalta on sääli, että vaikka koittaa ottaa yleiskuviakin, saattaa joku siitä loukkaantua.

  2. Brittiläiset vaikuttivat Keniassa kuitenkin useamman vuosikymmenen ajan, joten kaavoituskin taitaa olla heidän perujaan. Hehän aloittivat 1900-luvun vaihteessa rautatien rakentamisen Mombasasta Nairobin kautta Ugandaan Viktoria-järvelle. Tarkoituksena taisi olla Ugandan luonnonvarojen hyödyntäminen.
    Siirtolaisia alkoi saapua rautatien valmistumisen jälkeen ja Nairobi alkoi kehittymään, joten kaavoituskin voi olla perua noilta ajoilta.

    Olette päiväntasaajan lähellä ja aurinko paistaa oikeastaan suoraan yläpuolelta. Oma varjo taitaa olla melko olematon.

    • Rautatie täällä tosiaan on ja se on vieläkin toiminnassa. Moni meistä olisi halunnut lähteä Mombasaan junalla. Tämä kiinnosti itseänikin. Keskiviikkona kuitenkin selvisi, että junat oli peruttu usealta päivältä. Syy oli ilmeisesti se, että aiemmat junat olivat niin paljon myöhässä. Siis vuorokausia. Vaikka Nairobista Mombasaan pitäisi olla rautateitse vain, olikohan se, 13 tuntia.

      Mietimme muuten tuota aurinkoa ja sen asemaa joku päivä bussissa. Varjo on tosiaan lyhyt, mutta eikös aurinko paista päiväntasaajalla ihan suoraan ylhäältä vain kahtena päivänä vuodessa. Kevät- ja syyspäiväntasauksen aikana. Tällaiseen johtopäätökseen päädyimme pitkällisen ajatustyön tuloksena. Meniköhän tuo teoretisointi oikein..?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *