Maa vaihtuu, matka etenee: Tansaniasta Keniaan – päivä 55

La 24.1.2015, Arusha (TZ) – Nairobi (KE)

Jo pian Arushasta lähdettyämme maisemat muuttuivat jo ennen rajaa jopa hämmästyttävän paljon. Ympäristö muuttui perin vihreäksi ja tiekin oli paljon parempaa kuin kaupunkiin ajaessamme. Sinänsä merkillistä, kuvittelisi rajatien olevan vilkas. Rahtiliikennettä oli silti yllättävän vähän. Myös asukkaat tienvarrella muuttuivat paljolti perinneasuisiksi masaiksi pääsääntöisesti länsimaisesti pukeutuneiden arushalaisten sijaan.

Tansania virkavaltakin muisti meitä vielä kiitoksena siitä, että olimme maasta poistumassa. Juuri ennen rajaa meidät nimittäin pysäytettiin, poliisi paukkasi autoon sisälle, katsoi ympärilleen – eritoten kuskia – ja totesi, että turvavyötä tulee käyttää. Vyöt olivat meillä auki. Tokihan niitä kaikissa pikkubusseissa ja lava-autojen lavoillakin Afrikassa käytetään, niinhän. Selitykset poliisi keskeytti toteamalla tylysti: ”tule tuonne ulos, kirjoitan sinulle sakon ja pääset jatkamaan Nairobiin”. Jälleen 15 euroa. Poliiseja oli tällä pisteellä monta ja pääosa ajoneuvoista näemmä pysäytettiin. Hyvä bisnes oli kavereilla käynnissä. Jätimme Tansanian hieman happamissa tunnelmissa. Monikaan matkalainen ei taida aivan heti ikävöidä maahan takaisin.

150124-1

Pohjoisen Tansanian vehreitä ja vuorisia maastoja.

150124-2

Paikallisväestöä.

Rajanylitys Tansaniasta Keniaan sujui loppujen lopuksi aika helposti. Aikaa se vei jälleen kerran, kolmisen tuntia. Itse prosessi, ja myös raja-asemat, muistuttivat jossain määrin edellistä rajanylitystämme Tansaniaan. Viisumi saatiin kaavakkeen täyttämisen jälkeen rajalta. Hinta oli 50 yhdysvaltain dollaria ja niiden myöntäminen tuntui sujuvan rajaviranomaisilta rutiinilla. Jonkin aikaa joudimme tosin odottelemaan papereiden valmistumista. Keltaista rokotuskorttia piti jälleen näyttää, mutta tällä kertaa pelkkä vilautus riitti. Korttia ei katsottu sen tarkemmin.

Tälläkään kertaa autoa tai matkatavaroita ei tutkittu. Itse asiassa tämän rajan, kuten monet aiemmistakin, olisi pystynyt varmaan mainiosti ajamaan läpi sen kummemmin papereita tai passeja leimaamatta. Sen verran epäjärjestelmällisiä kummatkin tulliasemat olivat. Tansanian tullialueella jouduimme jopa hieman harhailemaan, olimmehan ajaa tyystin läpi koko tullista vahingossa ja suoraan Kenian puolelle. Suunnistamista vaikeuttivat raja-alueella tehtävät tietyöt ja tilapäisjärjestelyt. Ja kannattihan ne paperit leimata. Kenian puolella nimittäin kaikkien passit tarkastettiin ensimmäisellä poliisistopilla parinkymmenen kilometrin päässä rajalta.

Keniaan päästyämme yleistunnelma muuttui aavistuksen. Ympäristö vaikutti ehkä hieman siistimmältä kuin Tansaniassa sekä ehkä jossain määrin vauraammaltakin. Perinneasuisia ihmisiä tosin näkyi edelleen paljon täälläkin, aivan kuten rajan pinnassa Tansaniassa. Vaurauden vaikutelma vain korostui kun ajoimme jo auringon laskiessa Nairobin ohitusteitä. Näkyy olevan suuri kaupunki tämä. Kaupunkia kohti kulkevalla moottoritiellä oli lauantai-iltana paljon muitakin kulkijoita ja tien reunoja koristivat aika ajoin erilaiset kauppakeskukset, hotellit ja muut suuret liikeyritykset. Aivan tällaista vaikutelmaa en Afrikan muista kaupungeista tällä matkalla muista saaneeni.

150124-3

Ensimaisemia Keniasta. Alkuun harhailimme hieman opastamattomilla tietöiden kiertoreitillä.

150124-4

30 kilometriä Nairobista, ensimmäiset ruuhkat.

Suuri tuntui kaupunki olevankin. Varaamamme erilaisten maantiematkailijoiden suosima majapaikka sijaitsi nimittäin kaupungin laidalla. Tästä huolimatta matkaan ensimmäisistä liikennevaloista Nairobin laitamilla perille meni puolisentoista tuntia, vaikka emme siis joutuneet kantakaupunkiin ajamaankaan.

Majapaikka osoittautui Nairobin keskustasta katsottuna sangen syrjäiseksi, mutta maineensa veroiseksi. Toden totta, täällä erilaiset Afrikassa matkustavat autoilijat ja moottoripyöräilijät kokoontuvat. Saatuamme bussin parkkiin törmäsimme nimittäin pian suomalaiseen moottoripyöräilijään, jolla oli sama suunta kun meillä. Kaveri oli juuri hakenut viisumia Etiopiaan ja Sudaniin. Saimme arvokkaita neuvoja. Eiköhän tästä vielä eteenpäin päästä. Jos ei muuta, ainakin nyt tiedämme, ettemme ole ongelmiemme kanssa yksin.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

6 vastausta artikkeliin ”Maa vaihtuu, matka etenee: Tansaniasta Keniaan – päivä 55

  1. Wau. Tämä on matkailua. Tsekkasin tässä useamman jutun kerralla ja kuvista näkee, että ootte kaukana kotoa ja että kaikki ei suinkaan ole kaunista, saati helppoa. Pitääpä seurata matkan etenemistä! Antoisaa matkaa!

    • Moikka Anna ja kiitoksia kommentista sekä seurailusta. Kaukana kotoa taidamme tosiaan olla. Toisaalta elellään sitä täälläkin ja tavallaan matkanteko on ollut yllättävänkin helppoa. Oikeataan vasta näiden viimeisten maiden kanssa ovat nuo paperiasiat vähän hankalia. Mutta eiköhän se tästä. Ja sitä paitsi näinhän ne ennakkoluulot kaatuvat. Menemällä itse katsomaan.

      Jos muuten on luppoaikaa niin bussissa olisi juuri nyt tilaa. Pikaviisumi vain Etiopiaan ja lento Nairobiin. Lähdemme täältä vasta ensi viikolla kun viisumit ovat kondiksessa.

      • Ai jai, nyt pitää jättää väliin. Pian alkaa 3 viikon työreissu Välimeren risteilyllä eli ehkä niin kaukana tuosta teidän ”maailmasta” kuin mahdollista.
        Ootte siis viikon Keniassa? Aiotteko käydä Karen Blixenin tilalla? En yhtään tiedä missä se on, mutta itse kävisin, jos olisin siellä. Klassikkokirja, -leffa ja -nainen.

        • Noo, ehkä se maailma ei ole niin kaukana kun kuvitella voisi. Kun ilmeisesti tunnet tuota Välimeren risteilymeininkiä, niin osaatko sanoa kuinka pääsisimme Egyptistä Eurooppaan ilman lentokoneita? Ajankohta olisi maaliskuun alkupuolella. Aika huonosti taitaa noita laivoja kulkea. Risteilyaluskin olisi siten hyvä ratkaisu. En millään jaksaisi lähteä yrittämään Israelin kautta, josta ehkä jollain tavoin paremmin saattaisi Eurooppaan vesiteitse päästä.

          Saapa nähdä missä tässä vielä vieraillaan. Aikaa tässä ainakin on. Varmaankin vielä viikon joudumme täällä NAirobissa hönöttämään.

          • Kiitoksia, laita viestiä jos jollain sattuoisit jostain laivasta kuulemaan. Kreeta on ollut minullakin mielessä, mutta sinnekin näyttäisi olevan hankala päästä Egyptistä vesiteitse. Kuten ihan joka paikkaan. Aika kurjaa ja kummallista, jos tämän Kapkaupunki – Helsinki -reissun aikana ainoa pakkolento tulisi Välimeren yli. Hassulta tuntuu. Ehkä tässä pitää ruveta etsimään jotain yksityisvenettä jos muuta ei löydy. Katsotaan miten käy.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *