Ma 19.1.2015, Dar es Salaam (TZ) – Korogwe (TZ)
Maanantai oli kakin puolin leppoisa ja helppo ajopäivä. Ajatus Dar es Salaamin liikenteestä herätti jossain määrin pelkoa, joten välttääksemme ruuhkat starttasimme jo heti kuuden jälkeen aamulla. Bussi oli parkkeerattu kaupungin ydinkeskustaan. Onneksemme olimme siis menossa poispäin kaupungista juuri siihen aikaan, kun pääosa muista oli ajamassa sinne sisään. Darista poistuminen sujuikin hyvässä järjestyksessä eikä aiheuttanut sen kummemmin harmaita hiuksia kuin suurempaa stressiäkään. Liikennekin vaikutti paljon vähemmän kaoottiselta kuin kaupunkiin tullessamme. Silloin tosin oli pimeää ja ilta. Nyt oli valoisaa ja aamu. Taisimme valita lähtöajan onnistuneesti.
Maanantain varhaisaamu oli yllättävän hiljainen Dar es Salaamin ulosajotiellä.
Suuntasimme kohti pohjoista. Selvittyämme pois vilkkaasti liikennöidyltä Morogo roadilta (jouduimme ajamaan ensimmäiset sata kilometriä samaa tietä kuin tulimmekin), liikenne hiljeni selvästi. Kohti pohjoista vievällä tiellä rekkoja oli huomattavasti vähemmän kuin mihin Tansaniassa olimme aiemmin tottuneet. Tiekin oli, ehkä juuri tästä johtuen, paremmassa kunnossa kuin aiemmin. Matka eteni, lähes normaalia maantienopeutta. Kerrankin. Tansaniassa tätä herkkua on ollut tarjolla harvoin. Linja-autoja tällä osuudella tuli jostain syystä vastaan paljon. Kovaa ajavat paikalliset kuskit.
Oikealla tie T2 ja Moshi. Sinne siis. Tämän risteyksen jälkeen tie parani ja liikenne hiljeni.
Paikallista asutusta ja paikallisia asukkaita.
Päivä oli puolipilvinen eikä mitenkään erityisen helteinen, mutta lämpöä riitti silti. Hiostavaa. Kosteusprosentti taitaa olla sangen korkea. Tämä johtunee rannikon läheisyydestä. Toisaalta elo sisällä bussissa ei muodostunut kovin tukalaksi, sillä Dar es Salaamissa väki väheni lähes puoleen aiemmasta. Meitä taitaa olla jäljellä 12. Nyt autossa on perin väljää, suorastaan tyhjää. Ensimmäinen ajopäivä uudella kokoonpanolla olikin perin hiljainen ja seesteinen.
Aikaisen lähdön vuoksi päätimme pitää päivämatkan kohtuullisena. Kova kiirekään ei oikeastaan ollut, joten pysähdyimme jo iltapäivällä, hieman yli kolmensadan kilometrin jälkeen Korongwe-nimiseen kaupunkiin ja majoituimme sinne. Tästä olisi hyvä jatkaa seuraavana päivänä perille Arushaan, joka sijaitsee jo sangen lähellä Kenian rajaa ja Kilimanjaroa.
Twitteristä huomasinkin että olette taas liikkeellä. Kartalla bussi on jumiutunut Morogoro Roadille. Meinaatteko kiivetä Kilimanjaron rinteitä?
Mielenkiintoista on, että kartalla näkyvä viimeinen pätkä nro 77 on kestänyt 30 sekuntia, 19:21:00-19:21:30. Tuona aikana on ajettu 2,8 km eli keskinopeus on ollut 336 km/h. Melkoista vauhtia vanhalle bussille! 😉
Kyllä, liikkeellä ollaan. Seurannan jumittuminenkin on huomattu ja asiaa tutkitaan, jälleen kerran. Koitamme selvittää, miten sen tällä kertaa saisi toimimaan. Kiintoisaa, että se jumittui juuri tuohon. Siinä oli nimittäin melkoinen tilanne päällä silloin saapumisiltana.
Kilimanjaro taitaa meiltä jäädä tällä kertaa kiipeämättä. Monellakin olisi kiinnostusta, mutta operaatio veisi viikon ja maksaisi halvimmillaankin tuhannen euroa. Ehkä sitten ensi kerralla. Kun nyt koko vuoren näkisi tuolta pilvien takaa.
Melkoinen vauhti tosiaan. Emme sentään äänen nopeutta ylittäneet, pahus.
Onko edes Arushan vieressä sijaitseva Meru näkynyt pilvien lomasta? Onhan sekin sentään yli 4500 m korkea.
Milloin jatkuu taival kohti Nairobia?
Joitain vuoria näkyi tänne ajaessamme, mutta itse kaupungissa ovat olleet aika lailla pilvien peitossa. Lauantaina on tosiaan tarkoitus jatkaa Nairobiin.
Kiitos mielenkiintoisista postauksista! Tansanian kuoppaiset tiet ovat tulleet joskus minullekin tutuiksi, tsemppia teille siis!
Kiitoksia seurailusta. Eiköhän tässä pärjätä, paljon ei enää ole kilometrejä seuraavaan maahan. Piditkö muuten itse tansanialaisista ihmisistä, noin yleisesti? Ei heissä toki kaikissa vikaa ole, mutta joissakin…