Malawin pohjoisosat: kaatuneita rekkoja, kapeaa tietä – päivä 40

Pe 9.1.2015, Nkhata Bay (MW) – Karonga (MW)

Vajaa kolmesataa kilometriä. Sen verran tänään taitettiin ja koko päivä meni. Taas. Tällä kertaa tosin törmäsimme jo heti ajopäivän alussa aivan uudenlaiseen hidasteeseen. Muutaman kymmenen kilometrin päässä Nkhota Baysta tiellä, ylämäessä oli kyljelleen kaatunut rekka. Vetoauto ojassa, puoliperävaunu kenollaan tiellä. Peräkärryn päällä lauma paikallisia teinejä. Kiintoisaa. Tien pientareen ja peräkärryn pään väliin jäi onneksemme muutaman metrin levyinen kaista, josta juuri ja juuri läpi mahduimme. Hyvä.

Ilo oli kuitenkin sangen väliaikainen. Vajaan kilometrin päässä oli tiellä toinen rekka. Täyteen lastattu ja pressutettu peräkärry poikittain tiellä, vetoauto tällä kertaa vasemmalla puolella tietä ojassa. Tiellä palloili parikymmentä kylänmiestä, jotka olivat raivanneet pientareelle ajoväylän. Tilapäistie oli kuulemma heidän tontillaan, joten sen käyttämisestä perittäisiin tietulli. Maksu näytti olevan nimellinen, mutta se ei tällä kertaa auttanut. Pientareen kiertotie oli nimittäin niin pehmeä, ettei sinne bussia uskallettu ajaa.

Siispä alkoi odotus. Huhut kertoivat, että hinausautoa – tai ainakin jonkinlaista apua – oli paikalle tulossa. Toivoa antoi myös se, ettemme olleet ainoita joiden matka oli tähän hidasteeseen katkettunnut. Useampi rekkakin odotteli tien aukeamista. Minibussit ja henkilöautot ohittivat sumpun suuremmitta ongelmitta pientareen kautta, maksaen paikallisukoille muutaman pikkusetelin.

Vihoin parin tunnin odottelun jälkeen paikalle saapui kuorma-auto ja lauma miehiä. Pienen arpomisen jälkeen miehet alkoivat purkaa lastia toisen auton lavalle. Lopulta kun ehkä kolmannes kuormasta oli purettu, ojassa ollut yhdistelmä nykäistiin irti toisen kuorma-auton avulla. Tie oli taas auki. Yleisö hurrasi.

Perille päiväetapin tavoitteeseen selvittiin taas vasta puoli yhdeksältä illalla. Ilman rekkaepisodia olisimme ehkä päässeet perille iltahämärissä. Nyt oli taas pilkkopimeää. Tie tosin oli päivän aikana muutenkin hidasta ajettavaa. Korkeuseroja oli paljon ja väylä usein aika kapea, vaikkakin koko päivän päällystetty. Matkan ensimmäinen varsinainen serpentiinitiekin koettiin tänään alkuillasta. Hienoja, hyvin vehmaita vuoristomaisemia. Karongasta matkaa Tansanian rajalle on enää vajaa 50 kilometriä, joten maa vaihtuu taas huomenna.

150109-3

Ensimmäinen rekka maantiellä poikittain. Tästä päästiin vielä ohi.

150109-5

Tästä ei enää ohi selvitty, vaikka kiertotie leveältä kuvassa näyttääkin.

150109-2

Toisen rekan siirto-operaatiot käynnissä. Tästä ei päästy ohi.

150109-1

Malawin vehreää maastoa.

150109-4

Iltapäiväpysähdys ja paikka nimeltä Mzuzu.

4 thoughts on “Malawin pohjoisosat: kaatuneita rekkoja, kapeaa tietä – päivä 40

    • Ilmeisesti tässä tapauksessa syynä oli huono auto ja hillitön ylikuorma. Jos oikein kuulopuheita kuuntelin, auto oli vain jollain tavoin hyytynyt ylämäkeen ja ruvennut valumaan taakse päin. Kuski oli sitten jotenkin panikoinut ja saanut kärryn linkkuun keskelle tietä ja vetoauton ojaan.

      Sumpun selviämistä odotellessa oli muuten aikaa pällistellä tuota rekkaakin. Melkoisen kehnossa kunnossa olivat ainakin peräkärryn renkaat. Ihan sileät ja joistain jopa irtoili kuminpalasia. Melkoista puuhaa rahtaritoiminta täällä. Henkilöautojenkin renkaita tosin myytiin teiden varsilla Malawissa aika lailla käytettyinä. Pintaa ei tarvitse ilmeisesti olla, riittää kun ilma pysyy sisällä. Sellainen on riittävän hyvä autonrengas Afrikassa.

  1. Kartturin paikalta katsottuna,mites Jani.Onko vaikeempaa kuin edelliset maanosat, joka kurvi ajateltava erikseen ja vaihtoehdot hurjastelioiden varalta ennakoitava.

    • Monenlaisissa paikoissa Janikin on ehtinyt ajamaan, eikä Tansania mitenkään ihan tavaton liene. Raskas silti. Suurin ongelma viime päivinä on ehkä ollut se, että Ajokin ratti on ”väärällä” puolella. Rekkoja pitää ohitella tämän tästä, joten jonkun pitää olla apukuskin puolella tähystelemässä vastaantulevaa liikennettä jotta kuski tietää milloin voi lähteä. Sitä kun on hankala havaita pientareen puolelta jossa ratti on. Täällä on myös järjetön määrä hidastetöyssyjä, jotka käyvät kuskin hermoille. Aina kun auton saa vauhtiin, on se kohta taas jarrutettava lähes pysähdyksiin töyssylle. Ei taida olla Janin suosikkimaita tämä Tansania…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.