Victorian putoukset ja visiitti Zimbabween

La 27.12.2014, Livingstone (ZM)

Kallista, aika kallista. Yllättävässä määrin sitä Afrikan matkailu on nimittäin tähän asti ollut. Erityisesti tämä korostuu Sambian ja Zimbabwen rajalla sijaitsevissa, Sambesijoen ja Viktorian putousten erottamissa asutuskeskuksissa. Viisumi Sambiaan: 80 USD, viisumi Zimbabween: 30 USD, putouksien portista sisään Sambian puoleisella rannalla: 20 USD, putouksien portista sisään Zimbabwen puoleisella rannalla: 30 USD. Rahat on näemmä päätetty ottaa turisteilta pois joka käänteessä.

Victorian putouksiin voi siis tutustua molemmilta puolilta jokea. Mikäli matkalijalla on halua tuhlata rahojaan, siis vielä noiden yllä mainittujen ”pakollisen” menojen lisäksi erinäisissä extreme-henkisissä, mainittuihin putouksiin tai niiden ympäristöön liittyvissä aktiviteeteissa, onnistuu myös se täällä erittäin helposti. Kummallakin puolen rajaa mainostetaan helikopteri- ja lentokonelentoja, benji-hyppyjä, erillaisia vaijeriliukuja sekä riippuliidinlentoja, noin vain muutamia mainitakseni. Nämä kaikki lystit maksavatkin sitten kolmenumeroisen summan US-dollareita.

141227-2

Vettä, paljon vettä. Näkymä Victorian putouksille Zimbabwen puolelta.

141227-1

Yli sadan metrin tiputus. Liukasta.

Molemmin puolin tätä luonnonihmettä on kaupunki. Sambian puolella kaupungin nimi on Livingstone ja Zimbabwen puolella, sangen omaperäisesti, Victoria Falls. Jossain matkaoppaassa – todennäköisesti Lonely Planetissa – todettin Livingstonen olevan rajan toisella puolella sijaitsevaa paitsi zimbabwelaista sisartaan suurempi, myös aidompi Afrikkalainen kaupunki. Victoria Falls sen sijaan on kuulemma rakennettu vain turisimia silmällä pitäen, sijaitseehan se kaiken lisäksi käytännössä lähes kiinni putouksissa. Nyt molemmissa vierailleena voin täysin allekirjoittaa kyseisen väitteen.

Täällä Sambian puolella on, sanoisinko paikallishenkisempää, mutta puolensa on turistikaupungeissakin. Zimbabwen puolella oli toki tosin jossain määrin kalliimpaa, mutta hieman yllättäen homma näytti myös toimivan Livingstonea paremmin, ainakin mitä tulee erilaisiin palvelutilanteisiin. Mistä lienee henkilökunta haalittu. Esimerkkinä toimikoon pieni livingstonelaisen ravintolan sattumus muutaman illan takaa. Tarjoilijatyttöä nimittäin hämmensi suuresti tilaamamme viinipullo. Lopulta selvisi, ettei hän ikinä ennen ollut moista pulloa avannut ja tilanne ymmärrettävästi jännitti. Yhden päivän jättämien vaikutelmien perusteella uskoisin, että Victoria Fallsin puolella Zimbabwessa viinipulloja on nähty ja avattua aiemminkin, turismin – ja ehkä erityisesti sellaisen varakkaamman väen – kyllästämä paikka kun on kyseessä.

141227-4

Victoria Falls, Zimbabwe. Näkymä kaupungilta. Sää on ollut viime päivät sateinen ja harmaa.

141227-3

Patsaita ja matkamuistoja. Zimbabwen puolella erilaisia kauppiaita on hyvin paljon ja he myös lähestyvät aktiivisesti turisteja.

Kätevä ja jopa tuikitarpeellinen valuutta täällä näyttää olevan juuri tuo monesti aiemminkin mainitsemani Yhdysvaltain dollari. Monessa paikassa hinnat ilmoitetaan juuri ensisijaisesti dollareissa. Näin myös Sambiassa. Zimbabwessahan ei omaa rahaa enää oikeastaan olekaan, joten ensisijainen valuutta siellä on juuri USD. Euroa ei monessa paikassa tunneta, ja jos tunnetaankin, saattaa vaihtokurssi olla huono. Lyhyt vierailu Zimbabwen puolelle oli hyödyllinen tässäkin mielessä. Vähiin käynyttä dollarivarantoani oli nimittäin kätevä täydentää siellä, saihan Amerikan rahaa suoraan automaateista. Uskoakseni dollarit tulevat tarpeeseen vielä monella rajalla, viisumeita kun ei tähän asti ole muilla valuutoilla pystynyt maksamaan.

Putouksia on siis katseltu ihan urakalla ja Zimbabwekin tuli korkattua – sikäli mikäli vierailua rajan taakse Victoria Fallsiin voi sellaisena pitää. Varsinaisena aitona ja alkuperäisenä Zimbabwena kyseistä asutuskeskusta voi tuskin pitää. Mutta tyhjää parempi reissu kaiketi kuitenkin. Huomenna bussi on taas tarkoitus käynnistää ja jatkaa matkaa. Onhan tässä paikoillaan jo oltukin.

Suuria seteleitä.

Suuria seteleitä. Nämä eivät ole enää käytössä Zimbabwessa, vaan palvelevat nykyään lähinnä matkamuistoina.

 

Facebooktwittermailby feather

7 vastausta artikkeliin ”Victorian putoukset ja visiitti Zimbabween

    • Jos putouksille asti vaivaantuu, onhan ne kai nähtävä. Näkymät ovat kuulemma paremmat Zimbabwen puolelta. Itse ainakin olin ihan tyytyväinen. Sambian jätin käymättä ja ehkä hyvä niin. Ainakin jotkut siltä puolelta putouksia katselleet olivat hieman pettyneitä. Putousten vesitilannekin on nyt jossain määrin huono ja ehkä tämäkin on omiaan heikentämään visuualista kokemusta Sambian puolella.

      Siispä: jos haluat putoukset nähdä ja maksaa myös viisumin Zimbabween, kannattaa ehdottomasti käyttää ylimääräinen kymmendollarinen ja katsoa samalla putoukset Zimbabwen puolelta käsin.

  1. Todellista rahastusta. Toivottavasti rahat menevät edes hyvään tarkoitukseen…

    Nuo isot vesiputoukset kiehtoisivat kyllä kovasti. Siis ihan ympäri maailmaa niitä olisi hauska nähdä. Toisaalta muutama kaveri on sanonut, että kun niitä näkee, tulee vähän pettynyt olo. Vettä, paljon vettä ja ei kamalasti muuta 🙂

  2. Victorian putouksilla on oma historiallinen merkityksensä, joten olisihan se aika outoa jättää ne väliin jos sinne asti on vaivautunut. Tähän paikallisetkin varmaan perustavat hinnoittelunsa.

    Olen joskus käynyt Niagaran putouksilla, mutta en muista mistä kaikesta siellä piti maksaa. Ei kuitenkaan jäänyt mieleen että olisi huomattavan kallista ollut. Islannissa sen sijaan kaikki putoukset olivat ilmaisia ja niitä oli niin paljon että alkoivat jo kärsiä inflaatiosta.

    Googletin ”biggest waterfalls in the world” ja löysin tämmöisen listan:
    1. IGUAZU FALLS (IGUASSU FALLS) [Puerto Iguazú, Argentina / Foz do Iguaçu, Brazil]
    2. VICTORIA FALLS (MOSI-OA-TUNYA) [Livingstone, Zambia / Victoria Falls, Zimbabwe]
    3. NIAGARA FALLS [Ontario, Canada / New York, USA]
    4. ANGEL FALLS (SALTO ÁNGEL) [Canaima, Venezuela]
    5. KAIETEUR FALLS [Potaro River, Guyana]
    6. YOSEMITE FALLS [Yosemite National Park (California), USA]
    7. GULLFOSS [Haukadalur, Iceland]
    8. DETTIFOSS [Vatnajökull (Jökulsárgljúfur) National Park, Iceland]
    9. PLITVICE WATERFALLS [Northern Dalmatia, Croatia]
    10. SUTHERLAND FALLS [Fiordland National Park, New Zealand]
    http://www.world-of-waterfalls.com/top-10-waterfalls.html

    Kaiketi vesiputouksia voi mitata monella eri tavalla, mutta antaahan tuo perspektiiviä Victorian putouksien koosta.

  3. Niagaraa en ole nähnyt itse, mutta monta muuta pienempää putousta kuitenkin. Täytyy sanoa, että itsenikin nuo loppujen lopuksi jättävät jossain määrin kylmäksi. Niin myös nämä. Paljon vettä ja paljon myös ihmisiä sekä kovin valmiiksi tehdyt puitteet. Kenelle menevät sitten rahat, en tiedä. Äärimmäisen köyhä maahan tuo Zimbabwe ainakin BKT:n valossa on. Toisaalta kovin olivat autot hienoja Victoria Fallssissa, joten mikähän sitten lienee se todellinen totuus.

    Yleisemmin erinäisistä luonnonihmeistä täytyy todeta, että Afrikka ei sillä saralla ole mielestäni ainakaan vielä mitään mieltä mullistavaa tarjonnut. Hienoja ja mieleenpainuvia maisemia etsivälle suosittelen vaikkapa Uutta-Seelantia, jossa toinen toistaan hienommat näkymät seurasivat toisiaan sellaisella frekvenssillä, että niihin alkoi jo turtua.

    Luonnontilaiset norsut olivat hieno ja kummallinen näky, mutta eläinkunnan ihmeistä mieleenpainuvin ilmiö tällä matkalla ovat ehdottomasti olleet Namibian hylkeet. En ole ikinä nähnyt mitään vastaavaa moisessa mittakaavassa. Norsuja ja kirahveja kuitenkin hyvin läheltäkin monessa eläintarhassa.

    • Loppureitillännekään ei tietääkseni mitään mieltä mullistavaa luonnonihmettä ole tulossa vastaan.
      Joku saattoi pitää Namibian dyynejä jos ei nyt mieltä mullistavana niin harvinaislaatuisana luonnonihmeenä koska sitä ne ovat.
      Etosha Salt Pan (jos kävitte näköalapaikalla) laajalle ulottuvine tyhjine, vaaleine maisemineen puolestaan saattoi jäädä jonkun mieleen hienona maisemana.
      Jollekin Viktorian putousten kokeminen esim. Zimbabwen puolelta tai vaikkapa sadekauden jälkeen ryöppyävine pauhaavine vesimassoineen myös Sambian puolelta voi olla mieltä mullistava kokemus.
      Makuasioita.

      Afrikkaan saavutaankin usein luontomatkoille tutustumaan luonnonvaraisten Afrikassa esiintyvien eläinten elämään luonnossa.
      Saattavat olla hienoja ja mieleenpainuvia kokemuksia.

      • Totta, Namibian dyynit olivat melkoinen näky. Korkeimmathan meiltä tosin jäivät näkemättä. Luonnonihme on suhteellinen käsite ja – aivan kuten totesit – makuasioitahan nämä ovat. Itse voin todeta vain oman näkemykseni, en muiden. Toivoakseni en kuulosta tyystin kyynikolta, sellaiseksi kun en kuitenkaan itseäni miellä. Toisaalta tiedän oho-tyyppisten fiilisten olevan kohdallani sangen harvinaisia. Jos kaupungeista puhutaan, vain yksi on sellaisen aiheuttanut. Se oli New York. Maisemien puolesta miellyin kovin Tasmaniaan ja Uuteen-Seelantiin. Grand Canyon oli myös melkoinen, muutamia mainitakseni.

        On myös syytä muistaa, että joidenkin vaikutelmien (ja matkojenkin arvon) ymmärtää vasta jälkikäteen niitä mietiskellessään. Näin on kohdallani käynyt ainakin Australian Uluru-kallion sekä Tiibetin kanssa. Eivät kovin ihmeellisiltä tuntuneet silloin aikanaan, mutta myöhemmin paikkojen ymmärsi olevan sangen poikkeuksellisia.

        Ja todettakoon vielä, että luontomatkallahan emme ole. Olemme maantiematkalla. Itse näen primääritavoitteena Afrikan mantereen läpi pääsemisen. Kaikki nähty ja koettu ikään kuin on tämän projektin sivutuotetta. Itselleni tällainen tapa – tai ajatusmalli – on paljon luontevampi kuin matka, jonka pääasiallinen tarkoitus on se jonkun nimenomaisen jutun näkeminen tai kokeminen.

Vastaa käyttäjälle Anneli Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.