Namibiasta Botswanaan – päivä 17

Ke 17.12.2014, Divundu (NAM) – Maun (BW)

Namibian ja Botswanan välinen raja ylittyi tänään puolenpäivän tietämissä. Rajanylitys sujui ongelmitta. Suomalaiset eivät viisumia maahan tarvitse ja bussikin saatiin maahan ilman sen kummempaa draamaa. Kokonaisuudessaan tähänastiset rajanylitykset Afrikassa ovat olleet sangen myönteinen yllätys. Tunnustan, että odotin jotain muuta. Lähtökohtaisesti ongelmia ei ole ollut ja viranomaiset ovat olleet rentoja mutta toisaalta myös asiallisia ja ammattitaitoisen oloisia. Yhdenkään univormuasuisen henkilön kanssa toimiminen ei ole vielä tällä mantereella aiheuttanut ahdistusta. Ehkä niinkin vielä käy.

Raja-asema oli sangen hiljainen, mikä ei olekaan ihme. Tie Namibian puolella kun on joitakin kymmeniä kilometrejä ennen rajaa jossain määrin kehno ja päällystämätön. Viimeinen viisitoistakilometrinen kulkee luonnonpuiston läpi, joka lienee osasyy teiden huonohkoon kuntoon. Ehkä teitä puistossa ei halutakaan päällystää. Tämä ei ole selvästikään pääreitti Namibiasta Botswanaan. Esimerkiksi rekkaliikennettä ei näkynyt lainkaan, mikä on tien kunnon huomioon ottaen hyvin ymmärrettävää. Bussilla tien kuitenkin pystyi ilman suurempia vastoinkäymisiä ajamaan, vauhti vain piti pitää matalana.

141218-1

Ensimmäinen norsuvaara. Kuva Namibian viimeisiltä kilometreiltä.

141218-2

Ensimmäisiä tienvarsinäkymiä Botswanasta.

141218-3

Eläimiä piisaa, asutusta ei näy missään. Tyypillinen tienäkymä päivämatkan varrelta luoteisessa Botswanassa. Kuvasta puuttuu vain aasilauma.

Botswanan puolella tie muuttui jälleen päällystetyksi mutta jossain määrin kuoppaiseksi. Aamupäivän soratiehen verrattuna marssitahti parani kuitenkin huomattavasti. Kuoppia ja reikiä suuremmaksi ongelmaksi muodostuivat erilaiset eläimet, lähinnä naudat ja aasit. Niitä nimittäin vaelteli tien sivussa ja tiellä lähes jatkuvasti. Se kenelle nämä eläimet kuuluivat, jäi jossain määrin epäselväksi. Asutusta neljäsataakilometrisen päivämatkan varrella Botswanassa oli aika vähän. Maaseutua. Mitään erityisen mielenkiintoista ei tien varteen päivän aikana osunut. Illalla horisontissa salamoi.

Päivämatka oli taas sangen pitkä ja majoituksen löytäminen meinasi käydä taas hankalaksi. Kuvittelimme Maunin olevan jossain määrin merkittävä kaupunki, onhan se läheisen suuren luonnonpuiston vuoksi kuulemma Botswanan tärkein turismikeskittymä, mutta ensivaikutelma pimeässä ei oikein vakuuttanut. Kaupungilla ei näyttänyt olevan selvää keskustaa ja lisäksi pääosa siitä oli täysin pimeänä. Tämä johtui kuulemma illan sateesta. Sähköt menevät poikki kun sataa, tietenkin. Kuinkas muutenkaan.

Pitkällisten etsintöjen ja säätämisen jälkeen löytyneessä, sinänsä tasokkaan oloisessa hotellissa ei sitten ollut ilmastointia koska sähköt puuttuivat. Juokseva vesikin juoksi vähän niin ja näin eikä ollut lämmintä, pumppu kun kuulemma tarvitsee virtaa. Ero Namibiaan ja Etelä-Afrikkaan alkaa käydä selväksi. Tämäkin kaiketi on sitten Sitä Afrikkaa.

Maunissa on tarkoitus viettää kolme yötä ja kaksi päivää kunnes matka jatkuu taas.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

6 vastausta artikkeliin ”Namibiasta Botswanaan – päivä 17

  1. Melkoinen ero rajanylityksissä esim. Valko-Venäjään ja Kazakstaniin verrattuna! Botswanan bkt/c on muuten samaa suuruusluokkaa Valko-Venäjän kanssa, n 7500 $. Itselleni oli yllätys, että Namibian ja Etelä-Afrikan luku on pienempi. Jatkossa maat muuttuvat bkt/c:llä mitattuna merkittävästi; Sambia noin 1500 $ ja Malawi 226 $.

    Botswanassa aasien ja lehmien kanssa voi olla vähän sama juttu kuin Lapissa porojen kanssa. Joku ne omistaa mutta vapaana kuljeskelevat. Näkyikö eläimissä mitään kiinnitettyjä tai poltettuja omistusmerkkejä?

    • Botswanan tärkein vientituote ovat timantit.
      Ennen timanttiesiintymän löytymistä Botswana kuului maailman köyhimpien valtioiden joukkoon.
      Edelleen suuri osa väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.

      • Näin meillekin kerrottiin. Deltan nuorehko opas osasi kertoa paljon asioita, kuten sen, ettei Botswana ollut ikinä varsinainen siirtomaa vaan Iso-Britannian protektoraatti. Timantteja ei ollut löydetty vielä tuolloin, ne löydettiin vasta itsenäistymisen jälkeen. Tämä lienee ollut Botswanan onni. Itsenäisyys ei varmaankaan olisi koittanut niin helposti jos luonnonvaroista olisi ollut jo tuolloin tietoa.

    • Totta, helposti ovat tosiaan rajat ylittyneet. Se on ollut yllättävää. Saapa nähdä vaikeutuvatko asiat kun maiden BKT pienenee. Kaikki nämä kolme kun ovat olleet suorastaan Afrikan kermaa, ainakin mitä tulee tilastolliseen vaurauteen ja yhteiskunnan vakauteen. Minulle Botswanan BKT-lukemat olivat myös yllätys. Kuvittelin, että Etelä-Afrikka näitä tilastoja kirkkaasti johtaa.

      Luulen myös, että karjan pitämistavassa on jonkinlainen sama ajatus kuin Lapissa porojen kanssa. Joissain lehmissä näkee tosiaan polttomerkkejä. Aasit sen sijaan ovat arvoitus: miksi niitä on noin paljon? Onko osa villejä? Niitä tosin näytetään käytettävän täällä ainakin ratsastamiseen, kärryjen vetämiseen ja jopa kyntämiseenkin.

  2. Hienoa kerrottavaa,jotenkin täällä kotisohvalla jännitää matkaanne kuin sitä ekaa keikkaa.
    Onko mukana jotain sähkösuodattimia.Tuo siniaalto on luultavasti varjo vaan oikeesta.
    Turvallista matkaa.

    • Nyt olemme saaneet nauttia katkeamattomasta sähkönjakelusta jo muutaman vuorokauden. Toivottavasti tilanne jatkuu tällaisena. Pistorasiat ovat muuten kaikissa vierailmissamme maissa olleet samanlaiset, eri erittäin kummalliset. Mikään ”koko maailman adapterina” mainostettu ei ole niihin sopinut. On pitänyt ostaa täältä uusi. Pistorasioissa täällä on kolme paksua tappia kolmion muodossa. Enpä ole vastaavia nähnyt aiemmin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *