Etosha National Park, Namibia – päivä 15

Ma 15.12.2014, Outjo (NAM) – Etosha Park – Tsumeb (NAM)

Edit 18.12.2014: lisätty kuvat

Uusi viikko alkoi aikaisella startilla. Lähdimme kohti Etoshan kansallispuistoa ja ennen viittä aamulla. Matkaa oli noin 100 kilometriä ja pääsimme puiston portille sopivasti viittä minuuttia ennen porttien avaamista aamunkoitteessa. Tänään aurinko nousi ilmeisesti vartin yli kuusi.

Portilla kymmentä yli kuusi aamulla.

Portilla kymmentä yli kuusi aamulla.

Puiston pääsymaksu oli sama kuin taannoin vierailemassamme hyljereservaatissa: bussista 300,- ja kustakin henkilöstä 80,- paikallista rahayksikköä. Selvisimme siis taas noin kahdeksalla eurolla per henkilö. Ilmeisesti maksu on päiväkohtainen ja mikäli puistossa aikoo yöpyä, täytynee se maksaa kultakin päivältä erikseen. Ajettuamme portista sisään ja asfalttitie johti meidät vajaan parinkymmenen kilometrin päässä sijainneeseen ensimmäiseen aidattuun Okaukuejo-nimiseen ”leiriin”. Matkalla nähtiin jo muutama kirahvi. Puistomaksu suoritettiin vasta täällä. Sittemmin poistuessamme selvisi, ettei kukaan oikeastaan missään vaiheessa kontrolloinut maksun suorittamista, joten kaiketi löyhempimoraalinen matkailija pystyisi ihmettelemään näitä luonnonihmeitä ilmaiseksikin. Ainakin tänään olisi pystynyt.

Tarkoituksemme oli ajaa puiston halki kutakuinkin keskellä sijaitsevasta Okaukuejosta itäpäädyn Namutoniin, jossa käytännössä myös poistumisportti sijaitsee. Näiden kahden paikan väli oli noin 150 kilometriä ja noin puolessa välissä sijaitsee ”leiri” nimeltään Halali, jossa pidimme tauon. Koko matka oli osin nimismiehenkiharoilla olevaa soratietä, mutta varsinaisia ongelmia linja-autolla ei ollut. Ei olisi ollut henkilöautollakaan. Vauhti tosin piti pitää sangen hitaana ja välillä täristi. Keksinopeus lienee ollut jossain 30 kilometrin tuntinopeuden tienoilla. Monet muut olivat liikkeellä maastoautoilla, jotka näyttivät ajavan usein selvästi kovempaa vauhtia. Nopeusrajoitus puiston teillä on 60 kilometriä tunnissa.

141216-Etosha-3

Kirahveja oli tiellä ajoittain lähes riesaksi asti.

141216-Etosha-5

Yksinäinen katselija.

Kansalli spuiston ideana on toimia ilmeisesti ainakin osin aidattuna turva-alueena kaikille alueella luonnostaan esiintyville villieläimille, jotka siis vaeltelevat ja elelevät puistossa vapaana. Alue on valtaisan suuri, joten tiettyä tuuria eläinten bongaaminen tieltä – teiltä ja autosta kun ei saa poistua – tietenkin vaatii. Vietimme puistossa lähes 10 tuntia. Päivän aikana autosta yhytettiin ainakin lukuisia seeproja ja kirahveja, erilaisia antilooppeja sekä kirsikkana kakun päällä jopa yksi sarvikuono, vieläpä ilmeisesti harvinainen sellainen. Leijonat ja elefantit jäivät tällä kertaa näkemättä, vaikka niitäkin puistossa kuulemma on.

Puistossa sijaitsevien ”leirien” yhteydessä on myös mahdollista yöpyä. Näiden aidattujen alueiden yhteyteen – tai oikeammin niiden välittömään läheisyyteen – on rakennettu vesialtaita, joista eläimet käyvät juomassa. Päiväsaikaan altaat eivät näemmä ole kovin suuressa suosiossa, mutta auringon nousun ja laskun aikaan tilanne on ilmeisesti toinen. Näin ainakin esitteissä luvataan. Siis mikäli puistossa haluaa nähdä mahdollisimman monta eläinlajia, on siellä käytännössä yövyttävä. Teillä liikkuminen kun on sallittua vain päiväsaikaan. Harkitsimme tätäkin vaihtoehtoa, mutta majoitukset kansallispuistossa olivat sangen tyyriitä, vaikkakin näemmä siistejä ja tasokkaan oloisia. Kaikilla pysähtymispaikoilla oli esimerkiksi uima-allas.

141216-Etosha-2

”Water hole” ja seeproja.

141216-Etosha-4

Tällaisia ajoneuvoja näkee täällä paljon. Suuri linja-auto on ollut Namibiassa harvinaisuus.

sd

Seeproja tiellä. Puiston tie oli paljolti tällaista koko päivän.

Päiväreissun päätteeksi suuntasimme noin tunnin ajomatkan päässä sijainneeseen Tsumebiin. Hiljainen kaupunki jossa lähes kaikki paikat näyttivät olevan kiinni jo kuuden jälkeen illalla. Hotelli sentään löytyi pitkähkön pyörimisen jälkeen, vieläpä sangen hyvä sellainen. Matka jatkuu taas heti huomenna aamulla. Edessä on taas vaihteeksi perinteinen ajopäivä.

Valitettavasti kuvien lataaminen näillä yhteyksillä on melkoista tuskaa ja hampaiden kiristelyä, joten ne jäävät tällä kertaa väliin.

Facebooktwittermail

8 vastausta artikkeliin ”Etosha National Park, Namibia – päivä 15

  1. Botswanan puolella näkee norsuista varoittavia liikennemerkkejä. Toivottavasti jokunen norsu osuu näkösälle.

    Etoshan alueella on varmaankin parikymmentä pienempää vesipaikkaa, joista saattaa löytää eläimiä myös päiväsaikaan.

    • Norsu tosiaan jäi näkemättä, mutta tuollaisen liikennemerkin taisimme jo täällä Botswanassa nähdäkin. Joku oli lukenut jostain, että juuri Botswanassa on maailman valtioista suurin norsupopulaatio. Liekö totta, en tiedä.

    • Käsitykseni on, että alue on aidattu. Toisaalta järki sotii hieman tätä vastaan, sillä puisto on melkoisen suuri. Aidan rakentaminen olisi ollut hirveä homma. Vastaan etten tiedä.

      En voi sanoa, että luonto-ohjelmatunnelma olisi päivän aikana syntynyt. Eläinhavainnot olivat kuitenkin aika harvinaisia ja pääosin päivä meni hiljaa nimismiehenkiharaisella soratiellä kolmenkypin tuntinopeutta körötellessä. Oikeastaan odotinkin, että puistovierailu olisi kutakuinkin tällainen. Ei kannata odottaa jatkuvaa elänten virtaa.

      Jos homman haluasi hoitaa tehokkaasti ja mukavammin, kannattaisi puistossa varmasti yöpyä ja kytätä elukoita juuri noilla majoitusaluiden yhteydessä olevilla water holeilla aurigon nousun ja laskun aikaan.

      • Puistossa kannattaa tosiaan olla ainakin pari päivää ja yöpyä luvallisilla alueilla esim. teltassa kuunnellen yön ääniä.

        Alueen tieverkosto on erittäin laaja joten eri reittejä on myös monia eläinten havainnoimiseen. Alueelta löytyy myös lukuisia muita vesipaikkoja, joista eläimiä voi löytää.
        Alueesta on saatavilla kartta, josta kaikki vesipaikat ja reitit löytyvät.
        Päivän kuumimpaan aikaan eläimet hakeutuvat suojaan jos se vain on mahdollista.

        Eniten puistovierailusta saa irti käytettäessä paikallista matkanjärjestäjää ja heidän palvelujaan. Heidän kuljettajansa tietävät parhaiten minne kannattaa mennä ja he ovat todella taitavia eläinten havainnoitsijoita.

        • Samaa mieltä matkanjärjestäjien käyttämisestä ovat myös täällä mukana olevat vanhat Afrikan kävijät. Autosafareiden järjestäjät taitavat tosiaan parhaiten tietää missä eläimet luuraavat ja lisäksi mikäli autokuntia on liikkeellä useita, viestitään ymmärtääkseni radiolla välittömästi toisillekin ryhmille minne kannattaa ajaa. Varmasti näin eläinhavaintoja tulee huimasti enemmän. Harjoitushan se usein mestarin tekee ja harrastelija eroaa ammattilaisesta, niin lienee tässäkin.

Vastaa käyttäjälle Tomi Tölli Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *