Mietteitä Kapkaupungista sekä Pöytävuori

Su 30.11.2014, Kapkaupunki (ZA)

Mielikuvani Kapkaupungista on muuttunut positiivisempaan suuntaan muutaman viime päivän aikana. Tähän ovat kaiketi vaikuttaneet majapaikan vaihtuminen paitsi paremmaksi, myös parempaan paikkaan, sekä viikonloppuna kaupungissa harrastettu paikallisturismi. Ei ensimmäinen majoituskaan erityisen huonolla alueella sijainnut, mutta tämä uusi on aivan keskustassa.

Ainakin Kapkaupungin keskustassa on sangen siistiä ja asiat tuntuvat toimivan hyvin. Yleisvaikutelma on hyvin länsimainen ja jollain tavalla mieleen tulee Australia. Toisaalta jo lentokentällä jotkut yksityiskohdat toivat mieleen Yhdysvallat. Yhtymäkohdat ainakaan Australiaan eivät liene täysin kuviteltuja, kuuluivathan molemmat aikanaan Brittiläiseen imperiumiin. Lisäksi ne molemmat sijaitsevat samoilla leveyspiireillä ja ovat kaiketi ilmastoltaan hyvin samanlaisia. Myös tieliikenne on täällä vasemmanpuoleista. Vaatii muuten taas totuttelemista ettei katua ylittäessä jää auton alle katsoessaan epähuomiossa väärään suuntaan.

Toisaalta länsimainen vaikutelma voi hämätä. Kapkaupungin ja Etelä-Afrikan slummialueiden todellisuus lienee hyvin erilainen. Näitä alueita en kuitenkaan ole ainakaan vielä nähnyt ja Kapkaupungin keskustan todellisuuden nähneenä niiden olemassaoloa on jopa hieman hankala kuvitella. Ehkä maailmankuva laajenee ainakin jossain määrin jahka pääsemme huomenna liikkeelle ja matka kohti pohjoista alkaa. Oletan, että liikkuminen maan maaseudulla olevan hyvin kiintoisaa ja mieltä avartavaa. Buuritkin ovat vielä näkemättä.

Toisaalta mitään turhia riskejä ei tietenkään ole tarkoitus ottaa. Täällä kaupungin keskustassa olo ei ole tuntunut mitenkään erityisen turvattomalta vaikka olemme pimeälläkin kaduilla liikkuneet. Erilaisiin rahanpyytäjiin ja keskustelunavaajiin törmää sekä päivällä että yöllä, keskustelunavaajiin usein vain ilta-aikaan. Suurempaa haittaa näistä tuttavuudentekijöistä tai kerjääjistä ei kuitenkaan ole ollut. Yleisesti ottaen ”ei” uskotaan kerrasta eikä perään jäädä roikkumaan. Tässä mielessä paljon rasittavammissakin paikoissa olen vieraillut.

141130-poytavuori-1

Lähes perillä. Tästä tultiin ylös.

141130-poytavuori-2

Matkalla ylös. Reitti oli ajoin sopivassa määrin vaativa.

141130-poytavuori-4

Tauko ylösmenomatkan varrelta.

141130-poytavuori-3

Kapkaupunki Pöytävuorelta nähtynä.

Paikallisturismista. Kuleneen viikonlopun aikana sitä on harrastettu, jopa ahkerasti. Eilen kiipesimme Pöytävuorelle, joka lienee yksi Kapkaupungin tunnetuimmista maamerkeistä. Tasapäiselle vuorelle pääsee sekä lihasvoimin, että köysiradalla. Lauantainen sää oli mitä mainioin, joten alkuperäinen suunnitelma kävellä ylös ja tulla konevoimin alas sai jäädä ja kuljimme lopulta jalan molempiin suuntiin. Matka ylös kesti vajaa kolme tuntia ja alaspäin tuleminen noin puolitoista. Reitit tosin poikkesivat toisistaan, joten aikamääreet eivät ole täysin yhteismitallisia. Kaiken kaikkiaan hieno päivä ja reissu. Voin suoistella, erityisesti sitä reittiä, jota vaativaksi ja turvattomaksikin kylteissä kutsutaan. Menimme siitä ylös ja tulimme sitä helpommaksi mainittua alas.

Eräs toinen kaupungin suosituista nähtävyyksistä on Robben Island -vankilasaari, jossa Nelson Mandela ja moni muukin poliittinen vanki tuomioitaan kärsi. Saari on nykyään museo jonne järjestetään useita matkoja päivittäin. Tänään käytiin siellä. Laivamatka suuntaansa kestää puolisen tuntia ja opastetut kierrokset ehkä pari. Koko settiin on siis syytä varata kolmesta neljään tuntia. Kokemuksena saari oli minulle ehkä jossain määrin pettymys. Ei mitään kovin erikoista.

Kierrosten seuraamista vaikeutti lisäksi oppaiden – vanhoja poliittisia vankeja muuten – puhuma paikallisenglanti. Monenlaista englannin aksenttia olen kuullut ja kuunnellut, mutta tämä täällä puhuttu on kyllä siitä haastavammasta päästä. Jopa siinä määrin, että suuri osa oppaiden puheista jäi tyystin ymmärtämättä. Sama ongelma on itse asiassa tullut esille jo aiemminkin erilaissa palvelutilanteissa. Keskustelu alkaa käydä kiusalliseksi, jos joutuu kysymään kolme kertaa uudelleen mitä toinen oikeastaan sanoikaan. Totuttelemista siis vaatisi tämä murre. Sinänsä pääkieli ainakin Kapkaupungissa on kuitenkin juuri tämä englanti. Ainakaan kirjoitettua afrikaansia tai heimokieliä ei juurikaan näe.

141130-robben-island-2

Robben Island, selli ja opas.

141130-robben-island-1

Vapaus siintää horisontissa. Kapkaupunki ja Pöytävuori nähtynä Robben Islandilta.

141130-waterfront

Kapkaupungin viihtyisää Waterfront-aluetta.

 

2 thoughts on “Mietteitä Kapkaupungista sekä Pöytävuori

  1. ”Keskustelu alkaa käydä kiusalliseksi, jos joutuu kysymään kolme kertaa uudelleen mitä toinen oikeastaan sanoikaan”

    😀 Itse puhun niin huonoa englantia, että vastuu jää aina kuulijalle. Parhaimmillani olen maissa, missä kaikki puhuu pinglishiä. Joskus tosiaan on niin voimakkaita murteita, että ei vaan yksinkertaisesti tajua…

    Robben Island -vankilasaaresta olen kuullut monelta saman arvion. Eli ihan kiva, mutta ei mitenkään ihmeellinen sitten loppujen lopuksi.Jotkut sanovat suoraan, että ajan hukkaa.

    • Tuo on totta. Itsekin pidän lähtökohtaisesti eniten tilanteista, joissa molemmat puhuvat englantia toisena kielenään. Natiivipuhujan kanssa keskustelu on stressaavampaa, täällä vielä kaksin verroin, tuo murre kun on niin outo. Toisin päin se kyllä toimii, paikalliset kun tuntuvat ymmärtävän heti mitä itse sanoo.

      Ihan ok -määritelmä Robbenista on hyvin osuva. Koko paketin hinta laivamatkoineen ja kierroksineen oli parisenkymmentä euroa, jota en pidä pahana. Ihan ehkä oikea hinta kyseiselle aktiviteetille. Ja jos ei muuta, niin onhan tuollainen pieni venematka aina virkistävää vaihtelua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.