Kohti Etelä-Afrikkaa sekä viimeiset Kanaria-mietteet

Ke 26.11.2014, Madridin lentokenttä (ES)

No niin, Kanaria jäi tältä erää taakse ja selvisin jo siirtymisen ensimmäisestä etapista Teneriffalta Madridiin. Tästä pitäisi vielä lentää Quatariin josta sitten edelleen saman tien Kapkaupunkiin. Saapa nähdä millainen pitkänmatkan lentelykokemus on tällä kertaa edessä.

Mutta vielä sananen Kanarian saarista ja eritoten Teneriffasta. En tiedä liekö mies muuttunut vaiko saari. Kenties molemmat. Edelliseltä vierailultani noin vuosikymmenen takaa muistan toki suurehkot turistimäärät sieltäkin, muttei tilanne kaiketi ihan tällainen kuitenkaan ollut. Tuolloinkin tulin ajelleeksi aika kattavasti ympäri saarta – aivan kuten nytkin – mutta mieleeni eivät tuolta reissulta päällimmäisenä jääneet aivan näin suuret vuokra-automäärät. Erityisesti autoja oli paljon saaren sisäosissa, juuri siellä mihin muistelen ennen olleen mahdollista ihmismassoja paeta. Pahus. Pakopaikkaa ei enää ole.

141126_Grandadilla

Satunnaisnäkymä saaren pääkaupungista.

Satunnaisnäkymä saaren pääkaupungista.

Toki Teneriffan turistimääristä on varmaankin löydettävistä hyvin yksiselitteistä tilastotietoakin, mutta silti arvailen. Lentokulttuuri on nimittäin muuttunut 2000-luvun aikana. Nyt Teneriffalle, kuten muillekin Kanarian saarille, lentävät myös halpayhtiöt. Muistan lentojen löytämisen olleen joskus muinoin kiven alla. Reittilennot olivat hyvin kalliita ja epäkäteviä. Saarille suoraan lentävät koneet taas olivat pääosin matkanjärjestäjien vuokraamia ja pääosa niiden matkustajista oli matkalla pakettilomalle. Pelkkien lentojen metsästäminen oli hankalaa ja suhteellisen kallista.

Nyt kaikki on toisin. Esimerkiksi Teneriffalle ja takaisin taitaa päästä jopa alle parilla sadalla jos liikkeellä on ajoissa. Internet lienee pääsyy tämänkin asian muuttumiseen. Oli miten oli, omalta osaltani Teneriffa lienee taas sangen pitkäksi ajaksi nähty. Seuraavalla kerralla, mikäli sellainen sattuisi tulemaan, suunnannen suosiolla suorinta tietä pienemmille saarille kuten Gomeralle ja La Palmalle. El Hierrollekin menisin mieluusti uudelleen.

Lopuksi vielä yleisiä pikamietteitä erinäisistä paikoista:

Las Americas: saaren etelärannikolla. Perinteinen ja sangen tyylipuhdas turistihelvetti. Kaikki täällä palvelee turistiteollisuutta ja on käytännössä rakennettu vain ja ainoastaan sitä silmälläpitäen.

Los Cristianos: käytännössä samaa rakennettua Teneriffan etelärannikon aluetta kuin Las Americaskin, mutta on ilmeisesti historialtaan vanhempi. Kaikkia rakennuksia ei ole rakennettu vain hotellikäyttöön. Alueelta löytyykin ihan kaupunkimaista ympäristöä ja kävelykatuja.

Los Gigantes: Tunnelmaltaan paljolti Las Americasin toistoa. Tosin paikkana pienempi ja ehkä jossain määrin ”aidompi” ja nuhjuisempi. Kaduilla tosin käytännössä pelkästään lomalaisia.

Puerto de la Cruz: Saaren pohjoisreunalla. Myös paljon turisteja (ja jostain syystä erityisen paljon suomalaisia). Tätä kohdetta tuntuu suosivan varttuneempi väki. Toisaalta tässä kaupungissa on myös paikallisia jotka tekevät paikallisten juttuja. Siten tunnelma ei ole aivan niin epätodellinen kuin saaren etelärannikolla. Sään sanotaan olevan epävakaisempi kuin etelässä.

Sata Cruz de Tenerife: Saaren pääkaupunki ja aivan ”oikea” ja suurehko kaupunki. Käsitykseni mukaan turistimatkoja tänne ei edes tehdä. Enemmistö ihmisistä katuvilinässä paikallisia kaupunkilaisia. Ihan viihtyisä ja virkistävää vaihtelua. En tosin tiedä, mitä kaupungissa pidempään tekisi.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.