Ukraina – vidoinkin

Su 13.10.2013, Lviv (UE)

Selvisimme vihdoin Ukrainaan. Rajalla seistiin nytkin ja asioiden selvittely Ukrainan puolella vei toista tuntia. Kuten aiemmin Valko-Venäjälläkin, myös täällä ihmeteltiin sitä, että ajopelimme on rekisteröity linja-autoksi ja se on silti yksityiskäytössä, Janin nimissä.

Auton penkkiluku laskettiin täälläkin. Kovasti asiaa tuntuisi helpottavan, jos autossa olisi 13 sijasta kahdeksan matkustajapaikkaa. Tämä tekisi auton statuksen ymmärtämisestä viranomaisille helpompaa, voidaanhan 8+1 paikkainen pakettiauto rekisteröidä pikkubussiksi joita on enemmän yksityiskäytössä.

Sisään maahan kuitenkin selvittiin. Tällä kertaa rajalla myös kirjoitettiin kaavake, joka meiltä Valko-Venäjällä puuttui. Selvästikin kyseessä oli sama paperi. Asiaa pohdiskeltuamme tulimme siihen tulokseen, että todennäköisesti viimeinen Valko-Venäjältä poistumisemme takaisin Liettuaan oli perin helppo sen takia, että viranomaiset tällä rajalla tiedostivat itsekin tehneensä virheen papereittemme kanssa ja heitä yksinkertaisesti hävetti kun näkivät meidät uudestaan.

Päivän päätteksi ajelimme kaupunkiin nimeltä Lviv, jota Minskin majapaikan respa tuli meille suositelleeksi Ukrainan kaupungeista keskustellessamme. Ja toden totta, kaupunki vaikuttaa perin vilkkaalta ja historialliselta paikalta. Päätimmekin siten hieman levätä ja viettää täällä seuraavat kaksi yötä. Tästä varmaan suoriudutaan seuraavaksi Moldovaan.

Ukraina, vihdoin ja viimein.

Ukraina, vihdoin ja viimein.

Tällainen lappu meiltä puuttui Valko-Venäjällä.

Tällainen lappu meiltä puuttui Valko-Venäjällä.

Ukrainan todellisuutta rajan pinnasta.

Ukrainan todellisuutta rajan pinnasta.

”LITR”. Logo hämää, tällä ei liene mitään tekemistä Lidlin kanssa.

”LITR”. Logo hämää, tällä ei liene mitään tekemistä Lidlin kanssa.

Lviv, Ukraina.

Lviv, Ukraina.

Tämä postaus kuuluu artikkelisarjaan, joka julkaistiin alun perin tätä viisiviikkoista matkaa varten perustetussa blogissa tasan vuosi sitten. Tyylillisesti postaukset poikkeavat jossain määrin Havaintoja matkan varrelta -blogin yleislinjasta ollen jonkin verran lyhempiä ja spontaanimpia kuin mihin olen yleensä pyrkinyt. Vaan eipä anneta sen häiritä. Vaihteluhan on tunnetusti asia joka virkistää.

Facebooktwittermailby feather

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.