Vihdoin Minsk

Ke 9.10.2013, Minsk (BY)

Liettuan puolella Valko-Venäjän vastaista rajaa oli melkoinen, kilometrien mittainen rekkajono ja tiekin oli pääosin remontissa. Tämä ei kuitenkaan ollut syy siihen, että rajanylityksessä meni kolmatta tuntia.

Rajabyrokratia Valko-Venäjän raja-asemalla sen sijaan sitä oli ja siihen meni parisen tuntia. Rajalla oli taas tuttuun venäläishenkiseen tyyliin vastassa kielimuuri, mutta jokaisesta kopista kuitenkin löytyi jonkintasoista englantia puhunut henkilö. Henkilökunta oli jopa yllättävän avuliasta ja jahka kaikkiin papereihin oli saatu leima sekä tarvittavat kaavakkeet täytetty pääsimme sisälle maahan. Viimeiset rajapoliisin sanat olivat pahaenteisesti ”good luck”.

Tätä niin sanottua hyvää onnea saimmekin kokea lähestyessämme Minskiä. Tällöin nimittäin selvisi, että autoon olisi pitänyt ostaa jonkinlainen tietullien maksamiseen käytettävä laite ja siihen olisi pitänyt ladata rahaa. Hyvää englantia puhunut parivaljakko pysäytti meidät parikymmentä kilometriä ennen pääkaupunkia ja kertoi tämän faktan. Sakkoa sata euroa ja käsky käydä hankkimassa laite parin tunnin sisällä. Näin sitä taas maailma opetti.

No, perille päästiin silti ja ehdimme jopa illaksi paikalliseen jääkiekkopeliinkin. Kotijoukkue hävisi. Transitviisumi on voimassa vain 48 tuntia, joten tätä kirjoitettaessa pohdimme ankarasti mitkä ovat suunnitelmat ja vaihtuuko maa taas huomenna vaiko vasta perjantaiaamuna.

rekkajono

Rekkajono Liettuassa. Emme jonottaneet.

Rajapapereita Valko-Venäjän puoleisella rajalla.

Rajapapereita Valko-Venäjän puoleisella rajalla.

Pohjoisen Valko-Venäjän maisemia.

Pohjoisen Valko-Venäjän maisemia.

Tietullipysaytys

Sadan euron pysähdys.

minsk

Minskin sisäänajotiellä.

minski-puhveli

Lätkäpuhveli.

minsk-dynamo

Jääkiekkotunnelmaa tarjosi kotijoukkue Minskin Dinamo.

Tämä postaus kuuluu artikkelisarjaan, joka julkaistiin alun perin tätä viisiviikkoista matkaa varten perustetussa blogissa tasan vuosi sitten. Tyylillisesti postaukset poikkeavat jossain määrin Havaintoja matkan varrelta -blogin yleislinjasta ollen jonkin verran lyhempiä ja spontaanimpia kuin mihin olen yleensä pyrkinyt. Vaan eipä anneta sen häiritä. Vaihteluhan on tunnetusti asia joka virkistää.

Facebooktwittermail

2 vastausta artikkeliin ”Vihdoin Minsk

    • Kyllä se varmaan toistakymmentä kilometriä oli. Eikä ihme, olivathan nuo rajamuodollisuudet Valko-Venäjällä ihan toiselta aikakaudelta. Kaiken maailman lippuja, lappuja ja leimoja. Varmaan samat käytännöt kuin Neuvostoliitossa aikanaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *