Santo Domingo, Dominikaaninen tasavalta

Ma 14.7.2014, Santo Domingo (DOM)

Muutaman päivän Dominikaanisen tasavallan pääkaupungin Santo Domingon katuja mittailtuani olen tullut siihen tulokseen, etten oikein saa paikasta paljoakaan irti. Katuja tässä miljoonakaupungissa mittailtavaksi riittää ja Karibianmerikin aaltoilee komeasti rantatien varrella, mutta mihinkään kovin ihmeellisiin elämyksiin tai kiintoisiin omaperäisyyksiin en ole täällä törmännyt. Dominikaanisesta tasavallasta löytyy epäilemättä hienoja paikkoja. Saarelle matkaa suunnittelevaa kehoittaisinkin pääkaupungin sijaan etsimään täältä mieluummin niitä. Ainakin tämän vierailuni perusteella. Päivä Santo Domingon ihmettelyyn riittää mainiosti, sanoisin.

Meri on kieltämättä hieno. Rantakatu, tai ainakin se suuri sellainen, on kuitenkin käytännössä leveä moottoriliikenneväylä jonka varressa on useita korkeita 90-lukulaiseen tyyliin rakennettuja kasinoita ja hotelleja. Kovin viihtyisää kävelykatua ravintoloineen en ainakaan tämän kadun varrelta löytänyt. Rannalla on myös aika lailla roskaa. Monenlaista muovipulloa, -pussia ja -pakkausta. Jos Kuubaan verrataan, niin yleisilme on merkittävästi sotkuisempi. Ei kovin viihtyisää ole moinen.

Kuumia koiria.

Kuumia koiria.

Rantaa.

Rantaa ja kaupunkia.

Tyrskyjä.

Tyrskyjä.

Kävellen ihmisiä liikkeellä oli ainakin päiväsaikaan sangen vähän. Taksikuskit tosin tarjosivat varsinkin päivisin toistuvasti kyytejään ja satunnaiset kengänkiillottajapojat roikkuvat välillä perässä tarjoten ensin kenkähuoltoa ja lopulta pyytäen vain rahaa. Iltapäivällä ja illalla ajoittaisena riesana – varsinkin Zona Colonialilla – olivat myös hierontapalveluita, ja kaiketi myös itseään, tarjoavat naiset. Jatkuvaa vaivaa mistään näistä ammattiryhmistä en kuitenkaan kokenut olevan. Ehkä aktiivisuus kertoo turistien puutteesta. Ei taida olla sesonki täälläkään. Onkohan varsinaisesti ikinä, en tiedä.

Kuubassa hämmästyin sitä, että englantia ymmärrettiin maassa aika hyvin ja puhuttiinkin monessa paikassa. Tuolloin kuvittelin, että ehkä espanjankielinenkin maailma on muuttunut siitä, millaisena sen joltain aiemmilta matkoiltani Manner-Espanjassa muistan. Siis vain ja ainoastaan espanjaa puhuvana. Dominikaanisessa tasavallassa luulo muutoksesta osoittautui vääräksi. Huolimatta maan monista pohjoisamerikkalaisista piirteistä useimmat ihmiset tuntuivat olevan englannin suhteen aika ummikoita. Joskus jopa tuntui, että ”yes” ja ”no” eivät ylittäneet kielimuuria. Kuuba oli siis ilmeisesti poikkeus, ei sääntö, siis mitä espanjankileisen maailman kielitaitoon tulee.

Perusnäkymä Santo Domingon uudemmista osista.

Perusnäkymä Santo Domingon uudemmista osista.

Pääkävelykatu vanhassa kaupungissa.

Pääkävelykatu vanhassa kaupungissa.

Mutta maassa maan tavalla, kaiketi. Muistan kuulleeni pidempään Latinalaisessa Amerikassa matkustaneilta, että perusespanjaa alkaa oppimaan luonnostaan kun on pakko. Ja ettei juuri tuo perusespanja ole kielistä vaikein. Tämän voin hyvin uskoa. Muutaman viikon jälkeen itsekin jo joitain lukusanoja suhteellisen sujuvasti käytin, vaikka kieltä en ole elämässäni kuin kuukauden yhdellä kesäyliopiston kurssilla lukenut.

Jo minut lentokentältä kaupunkiin tuonut taksikuski oli puhunut kaupungin turvallisista ja turvattomista alueista, sekä sivunnut maan turvallisuustilannetta yleisemminkin. Kovin turvattomaksi en oloani Santo Domingossa tuntenut. Toki erilainen jo aiemmin mainitsemani tyrkyttäminen saa ihmisen helposti varuilleen, mutta sitäkään en mitenkään ylenmäärin kohdannut. Pääsääntöisesti kaupunkia sai ihmetellä ihan rauhassa.

Vankila? Ei vaan hotellini ulkoseinää.

Vankila? Ei vaan hotellini ulkoseinää. Tarkoituksena lienee pitää kutsumattomat vieraat ulkona, ei niinkään hotellivieraita sisällä.

Jonkinlaisia turvallisuusongelmia maassa kuitenkin selvästi kuitenkin on. Esimerkiksi koulut ja monet virastot näkyivät olevan aidattu ja kiinteistöjen edustalla seisoskeli tyypillisesti vartija tai pari. Jotkut jopa pumppuhaulikoin aseistettuna – sama tyyli johon Haitilla, saman saaren länsipäässä, aikanani käydessäni kiinnitin huomiota. Hotellini oli myös sangen kiitettävästi linnoitettu. Rakennuksen kattoja ja seiniä kiersi kaikkialla piikkilanka ja ikkunoissa oli koristeelliset mutta vahvat takorautakalterit. Varkaita vastaan, oletan.

Karibia alkaa tältä erää olla paketissa. Tänään matka jatkuu kohti Eurooppaa ja kotia. Frankfurtin kautta ja Condorin kyydissä, kuinkas muuten.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.