Ensimietteitä Dominikaanisesta tasavallasta

La 12.7.2014, Santo Domingo (DOM)

Kuten taisin jossain yhteydessä aiemmin todetakin, jo lentokentällä saamani vaikutelmat Dominikaanisesta tasavallasta olivat Kuubaan verrattuna jossain määrin pohjoisamerikkalaisia, aina sisustuksesta ja tuloaulan autonvuokraustiskien rivistä lähtien. Kentällä näkyi myös olevan useita ketjuravintoloita. Amerikkalaista tämäkin.

Havannasta käsin majoituksen varaaminen Santo Domingosta ei ottanut onnistuakseen. Internetyhteys löytyi lopulta kyllä – kolmas hotelli, yhteensä viides tiski jolta kysyin – mutta kirjautumiskoodien mukana tuli puolikkaan A4:n kokoinen tiheällä printattu ohjelappu, joka ystävällisesti kertoi myös yhteyden puutteista. Yksi näistä oli näköjään se, ettei booking.com -sivuston varaustoiminto pelannut. Tätä ei tosin listassa mainittu. Vaan eipä se haitannut. Sain sentään valittua hotellin.

140723_Santo_Domingo_1

Zona Colonial, tyypillistä katunäkymää.

140723_Santo_Domingo_2

Nähtävyyksiä.

Tämän majoituksen sitten varasinkin heti Santo Domingon lentokentän ensimmäiseen kahvilaan istahdettuani. Kiireisimmät verkkoasiat hoidettuani ja hieman huilattuani päätin hieman haahuilla kentällä ja tutkia kuinka sieltä pääsee kaupunkiin. Törmäsin sangen pian kanadalaiseen turistiin ja taksikuskiin, joiden kanssa pääsimme tyydyttävään yhteistyösopimukseen, vaikka kanadalainen oli menossa tyystin toiseen suuntaan. Tästä huolimatta kuulemma molemmat saimme alennusta. Kallista lystiä silti. Kyyti maksoi osaltani 30 euroa (eurot kelpasivat). Matkaa keskustaan on toki kolmisenkymmentä kilometriä, mutta silti. Sen verran asiaa kuitenkin ehdin tutkia, että kenttätaksien hinnat täällä ovat tuota luokkaa. Bensa on kuulemma hyvin kallista, sanoi taksikuski.

Taksikuski ehti sanoa monta muutakin asiaa, olihan matka yli puolituntinen. Kuubaa pidetään turvallisena paikkana. Dominikaaninen tasavalta ei taida olla ihan sitä samaa, sillä kuskin kanssa erinäisistä pääkaupungin alueista jutellessani hän ensimmäisenä mainitsi onko alue ”safe”, vai eikö niinkään. Mitä se sitten tässä yhteydessä tarkoittaakaan. En kysynyt.

Poliisiauton ohittaessa meidät kaupunkiin johtavalla moottoritiellä kysyin poliiseista. Minkäslaisia ne täällä ovatkaan, hyviä vai huonoja? Vastaus oli tuhahdus ja lakoninen toteamus ”This is caribia – corrupt”. Uudehko auto ja siistit uniformut näkyi kuitenkin näillä lainvalvojilla olevan. Eivätkä ainakaan nämä yksilöt kovin pelottavilta näyttäneet.

Ehdin myös oppia – tällä kertaa meidät ohitti Maserati -, että joillain dominikaaneilla on merkittävän paljon rahaa ja maan ylivoimaisesti suosituin urheilulaji on baseball. Monesti nämä asiat kuulemma kulkevat käsi kädessä. Kovapalkkaiset urheilijat ajavat hienoilla ja kalliilla autoilla. Loogista.

Taidetta Zona Colonialin kävelykadulla kaupattiin paljon.

Erilaista taidetta Zona Colonialin kävelykadulla kaupataan paljon.

Varaamani hotelli sijaitsee Santo Domingon Zona Colonial -nimellä tunnetulla alueella. Perille päästyämme ja hieman aluetta tutkiskeltuani ensimmäinen vaikutelma on jossain määrin laimea. Odotin nimen perusteella hienompaa löytöretkien aikaista kaupunginosaa, onhan kaupunki perustettu yli 500 vuotta sitten ja vieläpä itsensä Kolumbuksen nuoremman veljen toimesta. Alueen kadut näkyvät olevan monin paikoin remontissa ja ravintoloita sekä muita merkittävistä matkailijamääristä kerovia palveluita on yllättävän vähän. Kapeahkoja matalien rakennusten ympäröimiä hieman nuhjuisia ja jossain määrin mitäänsanomattomia katuja sen sijaan tässä kaupunginosassa näyttäisi riittävän mittailtavaksi.

Mutta katsotaan. Ehkä täältä vielä jotain kiinnostavaakin löytyy. Jossain vaiheessa pohdiskelin lähteväni kiertelemään maata vuokra-autolla, mutta päätin lopulta olla suotta riuhtomatta. Neljä päivää on kuitenkin verraten lyhyt aika. Ja hotellikin on sangen mukava kun sellaisen valitsin. Siispä kaupunkiloma.

Katunäkymää hotellin kattoterassilta.

Katunäkymää hotellin kattoterassilta. Zona Colonial, Santo Domingo.

140723_Santo_Domingo_5

Vielä yksi katunäkymä.

 

 

2 thoughts on “Ensimietteitä Dominikaanisesta tasavallasta

  1. Kas vain, vai Venezuelassakin on saman henkistä. Tämä reissu oli ensimmäinen varsinainen kontaktini latinalaiseen Amerikkaan. Etelä-Amerikkakin on ehdottomasti käytävä jossain vaiheessa katsomassa. Dominikaanisessa muuten törmäsi taas kielimuuriin. Olen kuullut, että E-Amerikassa ei monin paikoin puhuta muuta kuin espanjaa, ja näin näytti myös olevan Santo Domingossa. Tässä mielessä olivat Kuubassa yllättävän kielitaitoisia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.