Lähi-itä tältä erää taputeltu

Libanonin keikka jäi jokunen päivä sitten taakse ja seuraavana ohjelmassa lienee kesäkuu hieman pohjoisemmilla leveysasteilla. Pitkästymään en luultavasti kuitenkaan ehdi, sillä jo kesäkuun lopussa ohjelmassa on Kuuba. Ellei mitään perin yllättävää satu.

Mielenkiinnolla odotan mitä tämä kommunistisen ideologian viimeinen trooppinen linnake parin viikon aikana satunnaiselle matkailijalle tarjoaa. Elämyksiä, epäilemättä. Sittenpähän tuo selviää kun itse käy katsomassa.

140525-kyyti

Kyyti pohjoiseen.

 

Mitä sitten Lähi-idästä ja Libanonista jäi käteen, joku voisi kysyä. Monta uskonto- ja heimokuntaa omine aatteineen ja ideologioineen pienellä alueella. Tämä ei näytä olevan paras resepti rauhaisaan eloon, mikä ei yllätys ollutkaan. Toisaalta Libanonin eteläosan verraten rauhallinen yleistilanne oli ehkä jossain määrin yllättävä. Vaan onhan siihenkin syynsä. Suurimmat aatteen miehet kun rähinöivät tällä hetkellä Syyriassa sen sijaan että tekisivät sitä Israelin vastaisella rajalla Libanonin eteläosissa.

Toinen opettavainen kokemus oli seurailla sivusta YK:n toimintaa kriisialueella. Kovin hidasta ja byrokraattista se näyttäisi olevan, soppa johon oman mausteensa tuovat perin erilaisista lähtökohdista ja kulttuureista tulevat toimijat. Vaan eipä tämäkään suuren suuri yllätys ollut. Homma näytti toimivan paljolti siten, kun sen olin kuvitellutkin toimivan. Omaan rauhalliseen tahtiinsa. Aika hoitaa yllättävän monet ongelmat.

Baretti jäi. Ja mitali.

Matkamuistoksi jäi baretti. Ja tietenkin mitali.

 

Jos yllättäviä seikkoja haetaan, niin löytyypä viimeisen viikon ajalta pieni sellainenkin. Mitä ilmeisemmin puoli vuotta on nimittäin mahdollsita – kaikista ennakko-odotuksista huolimatta – viettää hukkaamatta työnantajan jakamaa, paljolti tarpeetonta materiaalia ja palauttaa se vieläpä takaisin työnantajalle menestyksekkäästi. Vaikka sitä olisi paljon. Ja vaikka sitä purettaisiin, pakattaisiin ja maanisesti siirreltäisiin paikasta ja maasta toiseen aina aika-ajoin, ikään kuin haasteen lisäämiseksi. Tulipa tämäkin todistetuksi. Vaikka ei olisi uskonut.

140525-roinaa

Roinaa. Kuvassa vain noin puolet siitä.

 

Roinat pakattu.

Roinat pakattu.

 

 

Facebooktwittermailby feather

4 vastausta artikkeliin ”Lähi-itä tältä erää taputeltu

  1. Tervetuloa pohjoiseen! Kotisuomessa sähköä ja vettä tulee aina kun haluaa ja niin paljon kun tarvitaan.

    Libanonin (ja Kaakkois-Aasian) sähkökuvista tuli mieleen että olen huomannut monen maahanmuuttajan tekevän saman tasoisia kytkentöjä Suomessakin. Asioiden tekeminen lienee kulttuurisidonnaista ja myös asenteista kiinni, kuten tästä kuvasta huomaa: http://forums.pelicanparts.com/uploads12/pool+party1200018093.jpg
    On siinä jätkillä ollut huippuhetkensä kun ovat tuon virittäneet.

    Olisit ottanut matkamuistoksi myös pistoolin. Sille saattaa olla tarvetta Afrikan Pikavuorolla. Kai olet ilmoittautunut?

    Kuubassa on lisää hienoja autoja. Libanonin Volvokuvat vahvistavat mielipidettäni että Volvon 200-sarja on ehkä yksi autohistorian vahvimpia autoja. Näkeehän niitä vielä Suomessakin ja usein kun näkee hienon yksilön tulee mieleen että ostaisiko tuommoisen kesäautoksi. On siinä jotakin niin klassista (ruotsalaista) tyyliä.

  2. Kiitoksia. Sähköä ja vettä tuntuu tosiaan riittävän, vaikkakin eipä kumpikaan tuntunut kansainvälisiltä toimijoilta Libanonissakaan loppuvan, vaikka vastavat hyödykkeet olivatkin paikallisilla joskus vähissä.

    Afrikka, myönnettävä on että reissu kiinnostaisi. Pikkulinnut lauloivat hiljan, että järjestelyt ovat jo sangen pitkällä ja ajopelin saa melko varmasti Aasiasta Afrikkaan autolaivalla. Tämä olisikin halvempi ja parempi ratkaisu kuin konttilaivat, joita Ajokin osalta kokeiltiinkin jo Australian reissulla. Mutta katsotaan miten käy ja mikä on oma tilanteeni vuoden lopussa.

    Pistoolia eivät valitettavasti mukaan antaneet, mutta Afrikasta varmaan niin halutessaan voi ostaa oman. Vai ajattelenkohan entistä Neuvostoliittoa. Itä-Ukrainssa ilmeisesti saatavilla on jopa panssarivaunuja, sen kun hakee.

    Tuollainen vanha Volvo on tosiaan loppujen lopuksi aika hieno peli. Auton näköinen, ja ilmeisen kestävä. Jos oikein katsoin, paikalliset urakoitsijat eivät muuten kiinnitelleet pahemmin kuormiaan auton katolle. Kakkosnelosnippu tai vaikkapa kasa harjateräksiä pysyy ilmeisesti ihan hyvin paikallaan pelkän painovoimankin avulla. Ainakin siihen asti kun tulee äkkipysähdys…

  3. Jos tuo Afrikan reissu toteutuu, niin sen medianäkyvyys voi olla melkoinen, sekä Suomessa että Afrikassa. Sponsoreita kehiin ja jokaisesta läpiajettavasta maasta joku paikallinen julkkis tai hyvän tahdon lähettiläs vähäksi aikaa mukaan matkalle k.o. maan ajaksi.

  4. Toden totta, kiinnostava reissu on tiedossa, olettaen että se toteutuu. Jotain Bangkokin reissun eeppisyyttä varmasti tässäkin olisi. Haasteet ovat kenties vielä suurempia. Tai sitten ei, mistäs sen ikinä tietää.

    Ymmärtääkseni bussia ei voi ajaa Egyptiin (liian levotonta) vaan se pitäisi laivata Eurooppaan Sudanista. Tällainenkin laiva on kuulemma olemassa. Muut maat oletettavasti onnistuvat (reitin siis kulkisi Afrikan itäreunaa). Ja kieltämättä paikallista meininkiä tuntevat henkilöt olisivat varmaankin kullanarvoisia.

    Mutta katsotaan miten käy. Toivottavasti hyvin. Eivätkä viime vuosien lähinnä laivauksiin liittyvät takaiskut toistu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.