Lisämietteitä Ukrainasta

Ma 14.4.2014, Etelä-Libanon (LB)

Ukrainassa kuohuu jälleen. Itse kuvittelin, että ehkä Krimin niemimaa olisi Venäjälle tällä kertaa riittänyt, mutta viime päivien tapahtumien valossa kuvitelmani alkavat näyttää vääriltä. Sivuttuani aihetta jo taannoisessa Kypros-postauksessani en voi mieltäni malttaa ja vastustaa kiusausta kommentoida tätä maailmanpolitiikan kriisiä vielä uudemman kerran, olenhan epäilemättä kahden maahan tekemäni vierailun ansiosta suoranainen Ukraina-asioiden erityisasiantuntija. Kuinkas muuten, olenhan sentään viettänyt siellä monta päivää.

Kiova joulukuussa 2012.

Kiova joulukuussa 2012.

 

Venäjän virallisen linjan mukaan itäisen Ukrainan etnisesti venäläinen väestö pelkää keskushallinnon sortotoimia ja liikehtii levottomasti. Julkisia rakennuksia on jo vallattu. Kova tuntuu olevan itäukrainalaisten, kuten taannoin krimiläistenkin, hinku äiti-Venäjän turvalliseen syliin jos näitä itärajan takaa kuuluvia viestejä on uskominen. Kovin tuntuu tutulta tämä kuvio. Ehkä näemme pian taas uutiskuvissa vihreisiin asusteisiin pukeutuneita tunnuksettomia – mutta perin hyvin varustettuja – kodinturvajoukkoja, suojelemassa paikallisväestöä kaikenlaiselta riistolta ja sorrolta. Saattavatpa nuo vihreät miehet vaalitkin järjestää, onhan heillä siitä kaiketi tuoretta kokemusta.

Ukrainan väliaikainen hallitus on melkoisessa pakkoraossa. Venäjä on kovin sanoin varoittanut Ukrainaa puuttumasta asevoimin maan itäosien levottomuuksiin ja talonvaltauksiin. Tällainen toiminta antaisi epäilemättä Venäjän asevoimille tekosyyn ylittää maiden välinen raja ja miehittää Ukrainan venäjänkielinen itäosa. Ei siis ole ihme, että erilaiset määräajat kuluvat umpeen eikä minkäänlaisia rynnäköitä tai vastaiskuja ole Ukrainan hallituksen taholta uhkauksista huolimatta nähty.

Vaihtoehtona on olla tekemättä mitään. Tämä taas johtaa epäilemättä siihen, että hallintorakennuksia vallataan Ukrainan venäjänkielisillä alueilla lisää ja ennen pitkää ollaan tilanteessa, jossa maan itäosa, tai oikeammin sen kovaäänisimmät separatistit – olivat ne sitten kotoperäisiä taikkapa venäläistä tuontitavaraa – vaativat äänestystä alueen itsenäistymisestä.

Jos Krimin tapahtumista voidaan mitään johtopäätöksiä vetää, on äänestyksen tuloskin selvä jo ennakkoon. Alue ”itsenäistyy” , mutta pahaksi onnekseen herää välittömästi liiallisen vapauden aiheuttamaan turvattomuuden tunteeseen pyytäen mitä nöyrimmin Putinia liittämään itsensä Venäjään. Ja kun kohteliaasti pyydetään, tokihan Putin armollisesti tähän suostuu. Onhan kansa puhunut uurnilla, ja kukas nyt kansan tahtoa kävisi vastustamaan.

Tämän pelin Venäjä on pelannut hyvin. Moraalin, oikeuden tai kansainvälisen lain kanssa näillä peliliikkeillä ei tosin taida olla kovin paljon tekemistä.

140414_Tsernivtsi

Tsernivtsi by night, syksy 2013.

 

Lviv, syksy 2013.

Lviv, syksy 2013.

 

Itse en ole Itä-Ukrainassa käynyt ja tunnustettava on, että kaksi maahan tekemääni vierailuakin ovat olleet melko lyhyitä. Ukrainan länsiosan jotkut kaupungit tosin yllättivät minut viime syksynä positiivisesti ja esimerkiksi Lviv ja Tsernivtsi jäivät mieleen miellyttävinä paikkoina. Paljon olisi tosin tehtävääkin. Tiet olivat yleisesti ottaen melko kehnossa kunnossa ja rakennetun ympäristön yleisilme muuttui huimasti parempaan suuntaan kun ajoimme Ukrainasta Romanian puolelle. Paljon parjattu Romania näytti ainakin tässä mielessä Ukrainaan verrattuna perin vauraalta maalta.

Ukraina on suuri maa, kyynisesti ajatellen nykyisellään ehkä liian suuri liittymään vaikkapa Euroopan unioniin. Sen sijaan maan länsiosa saattaisi vielä olla pelastettavissa, läntisen demokratiakäsityksen ja oikeusvaltioajattelun piiriin. Antaa itäosan liittyä taantuvaan ja takapajuiseen Venäjään jos se, tai Venäjä, sitä niin kovin haluaa. Jaetun Ukrainan väliin tosin varmaankin nousisi tällöin jonkinlainen uusi rautaesirippu ja Venäjä eristettäisiin kansainvälisiltä kentiltä omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä. Uusi kylmä sota, mutta mitäs tuosta. Onhan noita aiemminkin nähty, kylmiä sotia. Aina se kuuman sellaisen voittaa. Näin siis voisi ajatella kyynikko.

Ja ehkä ajatteleekin. Johtaahan Yhdysvaltojakin nykyään tunnettu pragmaatikko.

 

Facebooktwittermailby feather

4 vastausta artikkeliin ”Lisämietteitä Ukrainasta

  1. Mielenkiintoista pohdintaa. Itseäni ihmetyttää se, että Ukraina ei tee yhtään mitään. Että esim. poliisiasema voidaan noin vain vallata, poliiseilta. Ei onnistuisi Suomessa.

    Venäjäkin on aika lailla maalannut itsensä nurkkaan. Jos Venäjä tulee rajan yli Ukrainan itäosaan, ja jos Ukraina panisi edes vähän vastaan, niin uhreja syntyisi myös Venäjälle. Venäjä olisi hyökkääjä ja saisi entistä enemmän paheksuntaa ja pakotteita muulta maailmalta. Tätä Venäjä ei halua. Mutta jos Venäjä ei puutu Ukrainan sisäisiin levottomuuksiin, joissa on osapuolena etnisiä venäläisiä, niin se osoittaa heikkoutta. Näyttää siltä että molemmilla osapuolilla on vain huonoja vaihtoehtoja. Se on pelottavaa, koska epätoivoisessa tilanteessa voi sattua mitä vaan.

  2. Sanopa muuta, pelottavaa meininkiä. Itse en pitänyt vielä hiljan mahdollisena, että suurvalta saattaisi nykymaailmassa ja -Euroopassa toimia noin häikäilemättömästi ja läntisestä näkökulmasta arvaamattomasti kuin miltä Venäjän toiminta suomalaisiin silmiin näyttäytyy. Toki kaikkia tietoja meillä ei ole ja maailma varmaan näyttäytyy perin erilaiselta veäläisten silmälasien läpi katsottuna.

    Fakta tosin lienee, että länsimedian uutiset ovat keskimäärin paljon lähempänä objektiivista totuutta kuin Venäjän äänitorvien. Ainakin jotkut länsimaiset toimittajat ihan oikeasti yrittävät raportoida siitä, mitä itse Ukrainassa näkevät. Oman näkemykseni mukaan Venäjältä käsin toimiva media ei sitä tee, tai pysty tekemään.

    Ukrainan asioita käsittelevän uutisoinnin kommentointia on muuten hyvin hämmentävää lukea, vaikkapa Hesarin sivuilta. Hyvin moni kommentoija puolustaa – omasta tulkintani mukaan jopa järjen vastaisesti – kovalla paatoksella kaikkia Venäjän toimia. Ei voi välttyä ajatukselta, että he oikeasti saavat jonkinlaisen (rahallisen?) palkinnon toiminnastaan, vaikka tällaistakin ajatusta olisin pitänyt täysin foliohattuiluna vielä jokunen aika sitten. Ei kai Suomessa oikeasti noin harhaisia ihmisiä olenoin paljon? Vaikka toisaalta, kyllähän nettiin kaikenmoista mahtuu.

    Nythän viimeisten uutisten mukaan Ukraina on ryhtynyt joihinkin toimenpiteisiin kapinallisten häätämieksi. Saapa nähdä miten tässä vielä käy. Sekä Venäjällä että Ukrainalla lienee varmaan vain huonoja vaihtoehtoja, siinä lienet oikeassa. Toivotaan, että järki voittaa ja Venäjän oikeasti vain uhkailee eikä vyörytä joukkojaan itäiseen Ukrainaan. Siitä se vasta soppa syntyisi.

    Ja toivotaan myös, että pääosa venäläismielisistä separatisteista on vain kotikutoisia miesporukoita, jotka lähtevät kotiinsa kun vodka loppuu ja Ukrainan hallituksen joukot ilmaantuvat samoihin maisemiin. Ehkä tilanne sitten rauhoittuisi ja osapuolet pääsisivät oikeasti neuvottelupöytään. Ja Ukrainakin saisi vihdoin ne uudet vaalit järjestettyä, tällöin nimittäin eivät Venäjän toimien ymmärtäjätkään enää voisi väittää Ukrainan hallitusta fasistiseksi ja laittomaksi kaappariporukaksi kuten tällä hetkellä tapahtuu.

  3. Mielenkiinnolla odotan kehittyykö Itä osista uusi Afganistan jossa Venäjä yrittää saada tilannetta hallintaan. Samoin odotan mielenkiinnolla mikä ääni on kellossa kymmenen vuoden kuluttua. Itketäänö Krimillä silloin itsenäisyyden perään.

    • Niinpä, mielenkiintoisia kysymyksiä. Vähän taitaa tällä hetkellä näyttää siltä, ettei Venäjä haluaisi varsinaisia joukkojaan Itä-Ukrainaan lähettää. Tietävätköhän itsekään, miten meinaavat siellä menetellä. Ehkä meneillään on tuumaustauko.

      Epäilen Krimin asukkaiden tyytyvän kohtaloonsa. Eihän Venäjälläkään pahemmin kai napista elintasosta tai infran kunnosta, tai ainakaan ne eivät uutisiin päädy. Viime syksyn reissu Itä-Eurooppaan oli kyllä silmiä avaava kokemus. EU-raja tuli ylitettyä moneen otteeseen ja ero vaikkapa Ukrainan ja Romanian välillä oli melkoinen. Kaipa nuo maat olivat parikymmentä vuotta sitten aika samalla viivalla.

      Nyt, ainakin ympäristöstä päätellen näytti siltä, että Ukraina oli jämähtänyt sinne yhdeksänkymmentäluvulle ja uudet Eu-maat kehittyneet huimasti. En lainkaan ihmettele miksi valistuneet tahot Ukrainallakin haluaisivat kuulua mieluummin tähän läntiseen systeemiin, siis sen jo nähdyn Venäjä-systeemin sijasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.