Kypros, Nikosia ja Krimin niemimaan kriisi

Ke 2.4.2014, Etelä-Libanon (LB)

Kyproksen pääkaupungin Nikosian tutkiminen jäi harmillisen vähiin taannoin saarelle tekemälläni viisipäiväisellä matkalla. Tästä huolimatta jonkin käsityksen ja muutaman valokuvan kaupungista sain. Seuraavassa molempia, sekä käsityksiä että kuvia.

Nikosian vanha kaupunki, näkymä turkkilaiselta puolelta.

Nikosian vanha kaupunki, näkymä turkkilaiselta puolelta.

 

Nikosia on sekä saaren eteläosan etnisesti kreikkalaisen Kyproksen tasavallan että turkkilaisen, vain Turkin tunnustaman pohjoisen pääkaupunki ja siten keskeltä halki, ollut sitä jo lähes 40 vuotta. Tiettävästi maailman ainoa jaettu pääkaupunki, muuten. Rajalinjaa valvoo edelleen YK. Turkkilaiset valtasivat saaren pohjoisosan jo vuonna 1974, jolloin Kreikassa valtaa piti sotilasjuntta. Asiaa paremmin tuntematta arvelisin, että tähän operaatioon oli syynsä. Voisi nimittäin kuvitella ettei kreikkalainen sotilasjohtoinen hallinto ole ollut kaikkein demokraattisin taikkapa suopein saaren turkkilaisia kohtaan. Ehkä Turkki päätti tuolloin pelastaa etnisen väestönsä sortovallan ikeen alta.

Nyt, Ukrainan ja Venäjän väliset kahinat Krimin niemimaalla ja Ukrainan rajoilla näyttävät jo hieman laantuneen, mutta vielä pari viikkoa sitten tilanne oli vielä niin sanotusti päällä. Venäjä kun päätti – ehkä osin vastaavasti kuin Turkki 40 vuotta sitten – suojella Krimin niemimaan etnisiä venäläisiä marssittamalla Krimille suuren joukon tunnuksettomia joukkoja ja lopulta liittää koko niemimaan itseensä perin nopealla aikataululla, saatuaan mielestään mandaatin tähän toimintaansa pikavauhtia järjestämällään ja lähes koomisia piirteitä saaneella kansanäänestyksellä. Eihän toki lähes sata prosenttia krimiläisistä voi olla väärässä. Aivan sadan prosentin kannatukseen eivät tosin krimiläisetkään pystyneet, tällä tavoin täydellinen kansa kun tiettävästi asuu nykymaailmassamme vain Pohjois-Koreassa.

Turisimia.

Turisimia.

 

Kyproksella ajellessani ja uutisia seuraillessani olin hoksaavanani yhtäläisyyksiä Kyproksen pohjoisrannikon neljäkymmentä vuotta sitten tapahtuneen miehityksen ja Krimin tilanteen välillä. Ehkä Krimin tuntumassakin päivystää vielä kymmenien vuosien kuluttua jonkinlainen kansainvälinen joukko ja maiden välit ovat toisaalta valtiotasolla tulehtuneet, mutta ruohonjuuritasolla vakiintuneet, samalla tavoin kuin Kyproksella. Rajan ylittäminen kun vaikutti Nikosiassa sangen rutiininomaiselta toimenpiteeltä ja sujuvan paikallisiltakin muutamassa minuutissa.

Näin tullee tuskin kuitenkaan Krimillä käymään. Maailma kun näyttää nyt jo hiljaisesti hyväksyneen Krimin osana Venäjää. Ja tuskinpa niitä YK:n tarkastuspisteitäkään tuolla päin maailmaa tullaan näkemään. Venäläiset kun eivät varmaan ikinä moista rajoillaan sulattaisi, ainoat rauhaa turvaavat joukot kun voinevat Venäjän lähimaissa olla venäläisiä, ilmeisesti juurikin niitä tunnuksettomia vihreitä miehiä.

Ohessa muutamia kuvia Nikosian vanhan kaupungin turkkilaiselta puolelta. Kaupungin historiallinen ydinkin näytti olevan jaettu, mikä oli sangen kiinnostavaa. Kadut vain näyttivät päättyvän kesken, ennen rajalinjaa. Tämä havainto selitti osittain ensimmäisen illan harhailuani kaupungin kreikkalaisella puolella. Tuolloin ajoin sitkeästi oikeaan ilmansuuntaan kohti rajanylityspaikkaa useita eri reittejä kokeillen, mutta katu kuin katu tuntui mystisesti loppuvan kuin seinään. Silloin pidin kaupungin asemakaavaa perin kehnosti suunniteltuna ja sangen ärsyttävänä. Nyt tiedän paremmin. Raja-aluehan se siinä vain oli, etenemiseni tiellä.

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.