Itä-Euroopan ihmeitä: Moldova

Su 2.3.2014, Etelä-Libanon (LB)

Koska Libanonista ei ihmeempää raportoitavaa hieman sumuisen vaikkakin jo selvästi keväistyvän ja lämpenevän sään lisäksi ole, on varmaan taas sopiva aika muistella viime syksyisen maantiematkan antia. Otetaanpa käsittelyyn Moldova, tuo pieni Romanian ja Ukrainan väliin sijoittuva valtio.

Ajoimme maahan pohjoisesta ja poistumme etelästä. Moldovalla on maarajaa vain Romanian ja Ukrainan kanssa, joten automatkailijan on tultava maahan näistä jommasta kummasta. Lisäksi Ukrainan ja Moldovan väliin jää merkillinen, Transnistriaksi itseään kutsuva ja itsensä itsenäiseksi kuvitteleva maakunta, joka aiheuttaa helposti matkailijalle päänvaivaa. Tälle alueelle ei matkustamista ei suositella, mutta yritimme me sitäkin. Tämä on tosin kokonaan toinen tarina ja ansaitsee oman postauksensa, toivoakseni myöhemmin.

Moldovan pohjoisrajalla.

Moldovan pohjoisrajalla.

 

Moldovan maaseutua ja ajoharjoittelurata (?).

Moldovan maaseutua ja ajoharjoittelurata (?).

 

Maantietä ja maaseutua.

Maantietä ja maaseutua.

 

Omat ennakkokäsitykseni Moldovasta olivat sangen karut. Muistan kuulleeni maan nimen lähinnä erilaisten ihmiskauppaa käsittelevien uutisten yhtydessä. Jonkun tilaston mukaan kyseessä on myös Euroopan köyhin maa, joten ajaessamme Ukrainasta Moldovan pohjoiselle raja-asemalle oli ilmassa jonkin verran jännitystä. Minkälaiseen roistovaltioonhan tässä ollaan menossa, mietimme pikkubussimme ryömiessä Ukrainan tullikoppien jälkeen kohti Moldova-kyltin koristamaa raja-asemaa.

Yllätykseksemme rajan ylitys kävi kuitenkin sangen helposti. Erilaista rajalla bongaamistamme kylteistä päätellen Euroopan Unioni tekee jonkinlaista yhteistyötä Moldovan kanssa ja mielestäni tämä oli nähtävissä myös rajaprosesseissa, jotka olivat selvästi sulavammat ja sanoisinko eurooppalaisemmat kuin vaikka Ukrainan rajoilla, jossa vanha neuvostobyrokraattinen henki oli mielestäni yhä selvästi nähtävissä. Ukrainan rajan ylittäminen vei aina useamman tunnin, joten Moldovan rajalla vietetty puolituntinen oli suorastaan positiivinen yllätys. Jonkinlainen toistakymmentä euroa maksanut lisävakuutus tai tienkäyttömaksu rajalla piti kuitenkin muistaakseni lunastaa. Mutta eipä tämäkään paljon haitannut tai menoa hidastanut.

Lähiruokaa moldovalaiseen tyyliin.

Lähiruokaa moldovalaiseen tyyliin.

 

Yleiskuvaa Chisinausta (maan pääkaupunki).

Yleiskuvaa Chisinausta (maan pääkaupunki).

 

Moldova on kuulemma myös kuuluisa erinomaisesta maaperästään ja mainiosti maanviljelykseen sopivasta mustasta mullasta. Tämä kävikin ilmeiseksi ajaessamme maan pohjoisosan halki kohti keskellä Moldovaa sijaitsevaa pääkaupunkia Chisinauta. Maisemat matkalla koostuivat nimittäin lähes pelkästään viljelysmaista ja suurempia kyliä tai kaupunkeja oli verraten harvassa. Tiet olivat kuitenkin melko hyvässä kunnossa, paremmassa kun pelkäsimme. Tämäkin oli positiivista.

Maan selvästi suurin kaupunki on juuri tuo jo mainitsemani Chisinau. Moldovan sosialistinen menneisyys näkyi yhä sangen selvästi rakennetussa ympäristössä ja kaupungista varaamamme hotelli (Hotel Cosmos) olikin melkoinen tuulahdus menneiltä kommunismin kulta-ajoilta. Parikymmentä kerrosta harmaata betonia, kulahtaneita ja tahraisia paksuja kokolattiamattoja sekä huonosti valaistuja käytäviä.

Myös hotellin henkilökunta, vaikka kohteliasta ja runsaslukuista olikin, oli yleisolemukseltaan ja 70-lukua henkivine virkapukuineen hieman nuhjuista. Ja automme parkkipaikalle opastanut talonmies oli selvästi votkapäissään. Ah, the good old times. Tällaisiakin vielä näköjään mailmasta löytyy, ihan alkuperäisessä muodossaan. Kiintoisaa.

Onpas se suuri ja kotoisa. Hotel Cosmos Chisinaussa.

Onpas se suuri ja kotoisa. Hotel Cosmos Chisinaussa.

 

Hotellin sisälläkään ei tyylistä tingitty.

Hotellin sisälläkään ei tyylistä tingitty.

 

Kokonaisuudessaan Chisinau, ja oikeastaan koko Moldova osoittautui mukavammaksi paikaksi kuin olin kuvitellut. Näinhän se tosin usein on, ennakkoluulot karisevat kun menee itse paikalle katsomaan mistä on kysymys.

Rikollisuutta emme omakohtaisesti kohdanneet, vaan pikemminkin hyvin ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä. Onnistuimme nimittäin pysäköimään pääkaupungissa automme väärin ja poliisi oli vienyt siitä takarekisterikilven. Parkkisakon maksaminen ja kilven hankkiminen takaisin olisi ollut paljon vaikeampaa ilman ystävällisten paikallisten apua. Kiitos Chisinaun asukkaille, ja erityisesti Borikselle (jos tämän vanhemman käytännössä englannintaidottoman herrasmiehen nimen oikein muistan) siitä.

Maan köyhyyskään ei ollut niin silmiinpistävää kuin olin ennakkoon epäillyt. Toki moni paikka oli rempallaan, mutta ehkei niin pahasti kuin olin kuvitellut. Ihan kiintoisa pikkumaa. Voisin matkustaa toistekin.

 

Facebooktwittermailby feather