Jaettu Kypros – kreikkalainen etelä, turkkilainen pohjoinen ja kuinka ajaa yhdestä toiseen

Ma 17.3.2014, Pohjois-Kypros (CY)

Lento Beirutista Kyproksen pääkentälle Larnakaan kestää vain vähän yli puoli tuntia ja siten saari onkin Libanonista katsoen sangen looginen lomanviettopaikka. Oma koneeni laskeutui Larnakaan perjantai-iltana ja kaikki sujui kentällä sangen mallikkaasti. Kenttä oli sangen hiljainen ja netistä varamaani vuokra-auto vuokraamon edustajan kera oli odottamassa siellä mistä sen odotinkin löytäväni. Hyvä.

Vuokrapapereiden täyttämiseen ja auton kuittaamiseen meni vain jokunen hetki, joten olin jo parinkymmenen minuutin kuluttua koneen laskeutumisesta Kyproksen pimeillä ja ilmeisen vähäliikenteisillä maanteillä palauttelemassa mieleen vääränpuoleisen liikenteen perusasioita, ajetaanhan saarella nimittäin vasemmalla. Brittien peruja tämäkin.

Siinä se on, Kypros.

Siinä se on, Kypros.

 

Vuokra-auto ei ollut hinnalla pilattu, sain sen nimittäin neljäksi päiväksi 44 euron hintaan. Jonkin verran tutkimuksia vuokraamisprosessi silti vaati. Kypros on yhä jaettu saari ja kaikki kreikkalaisen eteläosan – jossa siis Larnaca ja sen lentokenttä sijaitsevat – vuokraamot eivät salli autojensa viemistä Turkin jo 70-luvulla valtaamalle pohjoisrannikolle. Ja juuri pohjoisrannikollehan olin suuntamaassa, enhän ollut koskaan siellä käynyt.

Sopiva vuokraamo siis kuitenkin netistä löytyi ja liikkeellekin pääsin. Suuntasin kohti saaren pääkaupunkia Nikosiaa jossa tiesin yhden rajanylityspisteen sijaitsevan. Alkumatka sujui ongelmitta pitkin hiljaista moottoritietä, mutta kaupunkiin päästyäni tulin ajaneeksi epähuomiossa Nikosian vanhaan osaan. Huonot kartat, niitä syytän, vaikka saattoi puolivillaisella tähän suunnistustehtävään valmistutumisellanikin olla pieni osuus asiaan. Kadut olivat perin kapeita, liikenne väärällä puolella ja autokin outo, mutta aikani pyörittyäni – ja tässä vaiheessa jo jossain määrin liikennetilanteiden stressaamana, tämä myönnettäköön – löysin rajanylityspisteen kaupungin toiselta laidalta.

Taas edessä oli tuttuun tapaan kaksi koppia: ensin kreikkalainen, sitten turkkilainen. Kreikkalainen hiljaisen ja jopa ujon oloinen poliisi katsoi auton takaluukkuun ja passin. Pääsin jatkamaan. Turkkilaisella puolella jouduin ostamaan autoon lisävakuutuksen, eteläosan vakuutus kun ei ole voimassa pohjoisessa. Vaikka tästä olin lukenutkin eikä se tullut yllätyksenä, pieneksi ongelmaksi meinasi kuitenkin muodostua se, ettei minulla ollut euroja joilla maksu ensisijaisesti olisi pitänyt suorittaa. Pienen neuvottelun jälkeen dollaritkin lopulta kelpasivat ja viidelläkymmenelläviidellä sellaisella vakuutuksen sai kuukaudeksi. Kolmen päivän vakuutus olisi ollut halvempi, mutta epäonnekseni tarvitsin sen neljäksi. Seuraava pykälä oli kuukausi. Kortilla maksua ei voinut suorittaa.

Tämän jälkeen turkkilainen, oikein mukava ja ystävällinen naispoliisi tarkisti passini, antoi minulle jonkinlaisen lapun (jota ei saa kuulemma hukata) ja toivotti vielä oikein hyvää lomaa. Kovin oli kohteliasta. Taitaa Turkki panostaa matkailijoiden hyvään kohteluun, onhan saaren turkkilaisosa ilmeisesti turismin suhteen vielä eteläistä vastinpariaan jäljessä.

Turkkilaist

Turkkilaiset liput turkkilaisten vuoressa. Näkymä Nikosian ohitustieltä.

 

Turkkilaiset eivät pidä kynttiläänsä vakan alla. Tämä kävi ilmeiseksi jo muutaman ensimmäisen kilometrin aikana rajan ylittämisen jälkeen. Valtavat turkin liput nimittäin liehuivat useiden rajan pinnassa olevien kiinteistöjen tangoissa ja kaiken kukkuraksi erinomaisen hyvin Nikosian kreikkalaiseen eteläosaan näkyvän vuoren kylkeen oli rakennettu jättimäinen valaistu tähti ja puolikuu. Melkein voisi kettuiluna pitää moista.

Ensivaikutelmien perusteella en suurta eroa kuitenkaan ole toistaiseksi saaren jakolinjan eri puolilla huomannut. Ainakin tiet vaikuttavat olevan verraten hyväkuntoisia saaren molemmissa osissa. Tosin eteläosan tutkimukset ovat vielä sangen pintapuolisia, joten selkeämpiä eroja lienee kuitenkin olemassa.

Kyproksen pohjoisrannikon rantanäkymää.

Kyproksen pohjoisrannikon rantanäkymää.

 

Matkailusesonki ei näytä Pohjois-Kyproksella selvästikään vielä alkaneen. Hotellit – joita siis täälläkin on runsaasti ja koko ajan rakennetaan lisää – näyttäisivät olevan sangen tyhjillään ja sääkin vielä jossain määrin epävakainen, vaikka päivälämpötila parinkymmenen pinnassa pyöriikin.

 

Facebooktwittermailby feather

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.