Palloilua Beirutissa

Pe 14.3.2014, Beirut (LB)

”It’s a security day”. Näin totesi beirutilaisen hotellini respa yrittäessään hankkia minulle kyytiä lentokentälle. Hotellin pikkubussi oli kuulemma jumissa ylimääräisten tarkistuspisteiden ja sotilastoiminnan aiheuttamissa ruuhkissa. Kaupungissa oli kuulemma perjantaisen iltapäiväruuhkan lisäksi joku poliittinen tilaisuus.

Vaan eipä se haitannut, hommasivat minulle sitten taksin jonka nuori kuski otti tehtävänsä vakavasti ja haasteen vastaan kyyditen minut onnistuneesti ja kilpa-automaisin ottein kentälle. Jokainen vapaa kolo kaupungin liikennehelvetissä tuli käytettyä ja moottoritiepätkällä mittari näytti lähes puoltatoistasataa. Intoutuipa kuski jopa välillä tuulettamaankin erityisen onnistuneen kiilauksen tehtyään. Hyvin näköjään kulkee 30-vuotiaskin Mersu.

140314-Beirut-6

Puomeja ja sulkuja Beirutissa.

 

140314-Beirut-2

Checkpoint. Tällaisiin maastopukuihin pukeutuneet ovat ilmeisesti jonkinlaisia poliiseja.

 

Mutta entäpä itse kaupunki sitten? Tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin kunnolla ihmettelemään Libanonin pääkaupunkia. Alueen epävakaa turvallisuustilanne näkyy Beirutissa suurena määränä erilaisia aseistettuja sotilaita ja poliiseja. Tarkastuspisteitä ja puomeja on paljon, mutta ei se ainakaan omaa kuljeskeluani kaupungissa rajoittanut. Jopa jotkut siviileihin pukeutuneet parkkipaikkojen vartijatkin näkyivät aseistautuneen rynnäkkökiväärein ja tulinpa myös nähneeksi elämäni ensimmäisen yksityisen vartioliikkeen tunnuksin varustetun raskaan ja pienellä tykillä varustetun panssariauton. Paljon aseita oli siis siellä. Mihinkään näkyvään turvallisuusuhkaan en tosin törmännyt.

Beirutia kutsuttiin tiettävästi ainakin joskus aiemmin Lähi-idän Pariisiksi. Pieniä viitteitä tästä on vieläkin havaittavissa, sillä olin aistivinani kaupungissa jonkinlaista latinalaistyyppistä ja eurooppalaista henkeä. Ja toki, onhan ranska myös monen libanonilaisen ensimmäinen ja parhaiten osaama vieras kieli. Englantiakin puhutaan tyypillisesti hyvin ja vaikka maassa oma rahansa onkin, käytännössä myös yhdysvaltojen dollareilla voi maksaa kaikkialla. Keskimäärin libanonilaiset vaikuttavat sangen kosmopoliittisilta ja kielitaitoisilta sekä yritteliäiltä tyypeiltä. Maan lähihistorian huomioiden tämä on ymmärrettävää. Hyvin moni on asunut jossain muuallakin kuin kotimaassaan.

Yleisemmällä tasolla en oikein tiedä mitä Beirutilta odotin, joten kokemus oli aika neutraali. Kaupungissa näkyy kaikesta huolimatta olevan paljon rahaa, hienoja tornitaloja ja laatuautoja. Tai ainakin varallisuutta on kertynyt joillekin ja kuilu rikkaiden ja köyhien välillä lienee aika suuri. Toisaalta kerjäläisiä on melko paljon, ja päivän kestäneen vaelteluni aikana minuakin lähestyttiin ehkä viitisen kertaa rahan toivossa. Ilmeisesti monet näistä, romanikerjäläisten tyyliin lapsensa kanssa kuppi kädessä kadulla istuvista naisista ovat syyrialaisia pakolaisia. Kokonaisuudessaan kaupunki näytti ehkä vauraammalta ja energisemmältä kuin olin kuvitellut.

140314-Beirut-1

Rantabulevardi.

 

140314-Beirut-5

Vanhaa rakennuskantaa.

 

Beirutilaisia ja Välimeri.

Beirutilaisia ja Välimeri.

 

Säpinää kaupungin keskustassa.

Säpinää kaupungin keskustassa.

 

Täältä matka käy seuraavaksi Kyprokselle, tarkemmin sanottuna saaren turkkilaiseen pohjoisosaan. Luultavasti sieltäkin on jonkinlaisia havaintoja luvassa, onhan kysymyksessä jaettu saari. Jonkinlaisen rajankin joudun ylittämään, lentoni nimittäin laskeutuu saaren kreikkalaiseen eteläosaan. Haasteita luvassa, taas. Ehkä.

 

 

Facebooktwittermailby feather

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.