Su 12.1.2014, Etelä-Libanon (LB)
Tulin kuluneella viikolla vierailleeksi aivan Israelin ja Libanonin erottavan rajan tuntumassa. Eteläinen naapuri oli ajoittain lähes kivenheiton päässä, vaikkakaan kiviä ei sinne tältä puolelta rajaa kannata ruveta heittelemään, onhan kyseessä yksi maailman tarkimmin vartioiduista rajoista jossa lentävät esineet johtavat epäilemättä helposti kansainväliseen selkkaukseen. Huolimatta rajavyöhykkeen lukuisista punaisista miinavaarasta kertovista pääkallokylteistä libanonilaiset maanviljelijät näyttävät kyntävän viljelyskelpoisia peltoja aivan rajaviivaan asti. Otsa tuskanhiessä leipänsä ansaitsevat kaiketi nämäkin farmarit.
Viimeinen varsnainen sota Israelin ja Libanonin eteläosissa toimineiden muslimitaistelijoiden välillä käytiin täällä 2006. Eteläisessä Libanonissa rakennetaan paljon uutta ja varsinaisia raunoita tai tuhottuja rakennuksia en ainakaan itse ole juurikaan alueella tekemieni vaatimattomien kierrosten aikana nähnyt. Tämä on melko yllättävää ottaen huomioon sen, ettei alueella riehuneesta täysimittaisesta sodasta ole vielä vuosikymmentäkään. Osaltaan asian tosin selittänee tuolloisen sodan suhteellinen lyhyys.
Vaarallisesta rauniosta varoittava kyltti Mostarissa.
Asiat olivat toisin Bosniassa, jonka läpi ajoimme etelästä pohjoiseen menneenä syksynä. Noiden neljän päivän aikana yövyimme Mostarissa ja maan pääkaupungissa Sarajevossa. Vaikka maan sisällisodasta on jo parisenkymmentä vuotta sodan jäljet olivat yhä paikka paikoin nähtävissä. Vaikkapa Mostarin kaupunkikuvaan näytti yhä kuuluvan joitain reikäisiä ja tuhottuja rakennuksia.
Erityisen selvästi vuosikymmenien takaiset rauniot sattuivat silmään aivan maan pohjoisen rajan tuntumassa. Ilmeisesti paikallisena tapana on tällä alueella ollut jättää tuhotun omakotitalon raato tontille pystyyn sitä purkamatta ja rakentaa uusi, lähes identtinen talo muutaman metrin päähän vanhan viereen. Tällaisia talopareja oli joissain kylissä lähes jokatoisella tonitilla. Merkillistä. Liekö kyseessä jokin uskonnollinen tapa jossa vanhaa rakennusta – jossa todennäköisesti on kuollut ihmisiä – kohdellaan kuten hautaa kohdeltaisiin. Ehkä.
Raunioita pohjoisessa Bosniassa. Tässä tosin erillään uudisrakennuksista.
Kovin mieltäylentävää vaikutusta eivät moiset kylät satunnaiseen ohiajajaan ymmärrettävästi tee, eivätkä rauniot asutulla alueella liene kovin turvallisiakaan. Syyt tällaiseen menettelytapaan lienevät siten painavat. Tai sitten syy on se nykymaailmassa painavin kaikista, raha. Ehkä uusiin rakennuksiin on saatu kansainvälinen rahoitus mutta vanhojen purkamista ei kukaan hoksannut rahoittaa. En tiedä joten täytyy arvailla.
Toinen jossain määrin yllättävä seikka Bosniassa oli maan uskonnollisuus, tai ehkä oikeammin islaminuskosta kertovien ulkoisten merkkien lukuisuus. Tämä näkyi lähes kaikkialla, sekä ihmisten pukeutumisessa ja olemuksessa – naisten huivit ja miesten parrat – että uskonnollisten rakennusten kuten moskeijoiden määrässä. Toki kyseessä on selvästi maallistunut maa eikä sitä tietenkään voi verrata vaikkapa Iraniin, mutta tämä oli silti yllätys. Näköjään Manner-Eurooppaankin mahtuu selvästi islamilainen maa.
Aivan sattumaa tämäkään, ilmeisesti maan itsenäistymisen jälkeen huomattavasti lisääntynyt uskonnollisuus ei liene ollut. Harva asia maailmassa on. Törmäsin nimittäin sekä Mostarissa että Sarajevossa prameisiin ja uuden oloisiin Saudi-Arabian ja Iranin rahoittamiin moderneihin kulttuurikeskuksiin, joissa näkyi käyvän vilske. Näköjään myös islam ja jossain määrin vauraammat mainittua uskontoa tunnustavat maat osaavat lobata asiansa puolesta. Vaikka tottahan tosin on, että historiallisesti Bosnia on ollut ammoisista ajoista islamilainen, vaikkakin eurooppalaisittain suuntautunut paikka.
Mostar ja minareetit.
Kaikesta edellä esitetystä huolimatta sanoisin Bosnian olleen lopulta jossain määrin positiivinen kokemus. Maan lähihistorian rikkinäisyyden huomioiden lienen odottanut jotain karumpaa ja takapajuisempaa. Näin ei kuitenkaan ollut. Bosnia oli ihan vierailukelpoinen maa siinä missä moni muukin. Vai lienevätkö syynä olleet vertailukohdat, ovathan viimeisten vuosine matkani suuntautuneet paljolti Aasiaan, jossa näkee monenmoista ja joihin verrattuna Euroopan köyhimmätkin maat ovat sangen vauraita. Oli miten oli, matkailu avarsi. Jälleen kerran.
Bosnia ja Hertsegovinaa koskevat mietteet ja havainnot ovat peräisin itäisen Euroopan maantiekierrokselta 7.10. – 15.11.2013. Bosniassa vietettiin nelisen päivää 4.7. – 7.7.2013. Tämän matkan matkablogi löytyy osoitteesta pikavuoroilua.com.
