Viimeinen ilta Japanissa

Ti 19.2.2013, Tokio (JPN)

Japani alkaa olla paketissa. Kirjoitan nimittäin tätä Tokion kansainvälisen lentokentän Naritan lentokenttähotellissa, lentoni Taiwaniin kun lähtee huomenaamuna seitsemältä ja kenttä sijaitsee noin 60 kilometrin päässä Tokion keskustassa. Aamulla, tai aamuyöstä, ei kentälle olisi päässyt kuin taksilla ja se olisi ollut kallista lystiä se. Taksit maksavat täällä kutakuinkin saman kuin Suomessakin, joten matka olisi tullut varmaankin kustantamaan toista sataa euroa. Lentokenttäjunalla välin taittoi noin kympillä. Oikeastaan säästöä tuli myös majoituksessa, sillä Naritan hotellit näyttävät olevan keskimäärin halvempia kuin vastaavat varsinaisessa Tokiossa.

Siitäpä sunnistamaan. Tokion metrokartta, jossa itse asiassa ei edes ole kaikkia junia. Englanninkielisiäkin karttoja toki löytyi, mutta ajoin siirtyminen vaati hieman ajatustyötä.

Aikaa siirtymiseen kaupungista kentälle on syytä varata toista tuntia, riippuen hieman siitä, mistä päin Tokiota liikenteeseen lähtee. Kaupunki nimittäin on suuri ja laaja. Ilmeisesti varsinaista hallinnollista Tokio-nimistä kaupunkia ei oikeastaan ole olemassakaan, vaan metropolialue koostuu pienemmistä kokonaisuuksista jotka ovat kasvaneet yhteen ja joita kutsutaan yleisesti nimellä Tokio.

Tokio on suuri. Näkymä yli kaupungin, kuvattuna Skytree-tornista sumuisena päivänä.

Suur-Tokio on maailman väkirikkain metropolialue, muuten. Joitain vilkkaita asemia ja keskeisiä paikkoja lukuun ottamatta tämä ei kuitenkaan mielestäni valtaisana väenpaljoutena kaupungissa näy. Tämä johtuu varmaankin Tokion laaja-alaisuudesta – tilaakin kun ihmispaljoudelle on, päinvastoin kuin joissain muissa suurkaupungeissa. Erityistä wau-efektiä Tokio ei siis tässä, tai muussakaan mielessä oikeastaan aiheuttanut. Vaikka toisaalta mikäpä paikka sellaisen kaiken nähneelle nykyihmiselle aiheuttaisikaan. Omalla kohdallani ainut lievän oho-tyyppisen reaktion aiheuttanut kokemus viime vuosilta on ollut Manhattan New Yorkissa, siis jos kaupungeista ja rakennetusta ympäristöstä puhutaan.

Katuvilinää Shibuyan kaupunginosassa.

No entäpä sitten itse Japani kokonaisuutena? Tähän kysymykseen vastaisin, jotta helppo maa matkustaa, aivan kuin Koreakin. Hommat tuntuvat toimivan ja asiat ovat tutunoloisessa järjestyksessä, vaikkakin tietysti japanilaisin vivahtein. Moni Japanissa kohtaamamme matkailija ei pitänyt paikallisten kielitaitoa kaksisena. Kuten jo jossain aiemmassa artikkelissani taisin mainita, itse en japanilaisia tässä asiassa kovin ankarasti tyrmää. Toki palvelutilanteissa lähes kaikki puhuvat länsimaisellekin takaisin japania, mutta ilmeisesti lähes kaikki kuitenkin englantia jossain määrin ymmärtävät, minkäänlaisia kielellisiä väärinymmärryksiä tai vaikeuksia kun ei ainakaan kohdalleni tainnut Japanissa sattua kertaakaan.

Tämäkin siis maassa toimi. Ja tietysti käsitykset kielitaidosta tai –taidottomuudesta riippuvat siitä, mihin niitä vertaa. Moneen länsimaahan verrattuna japanilaisten kielitaito voi olla jossain määrin puutteellinen. Toisaalta Kiinaan verrattuna tilanne on äärimmäisen paljon helpompi, siellä kun joskus tuntui että kommunikointi ei muuta ollutkaan kuin erilaisia kielellisiä väärinymmärryksiä tai silkkaa suoranaista ja totaalista ymmärtämättömyyttä, puolin ja toisin.

Tokiossa tupakointi on tiettyjä tupakkapaikkoja lukuunottamatta kaduilla kielletty. Kuva kadussa olleesta opasteesta. Kieltoa myös noudatetaan tunnollisesti.

Toinen seikka jota taisin jo joskus aiemminkin sivuta, on Japanin siisteys. En ole varmaankaan nähnyt missään niin siistejä kaupunkeja kuin täällä näin. Hieman ihmeellistä on, että tästä huolimatta Japanissa on välillä ollut vaikeaa löytää kaduilta roskiksia. Esimerkiksi puistoissa tai bussipysäkeillä niitä ei juurikaan tunnu olevan. Takin taskut täyttyvät roskista ja vaikkapa vartin kävely tyhjä juomapullo kädessä alkaa jo hieman turhauttaa, sitä kun ei mihinkään epäviralliseen paikkaankaan voi jättää, pistäisihän se täysin roskattomassa ympäristössä kiusallisesti silmään. Tässäkin lienee tosin takana japanilainen logiikka. Roskaaminen on kai tarkoitus hoitaa yksityisissä tiloissa. Julkisissa tiloissa se näyttää olevan kaikin tavoin kielletty. Ja tehokastahan tuo näyttää olevan.

Sää muuttui tänään kehnompaan suuntaan ja päivällä Tokiossa tuli jopa hieman lunta. Taitaa siis olla tässäkin mielessä hyvä aika poistua täältä, Taipeissa kun kelit taitavat olla huomattavasti lämpimämmät. Yleisesti ottaen Japanin sää on ollut melko vaihteleva vertautuen ehkä Suomen alkukeväiseen ilmastoon. Lämpötila on tosin ollut jatkuvasti plussalla mutta mitään erityisen lämmintä täällä ei ole ollut. Aurinkoisiakin päiviä on yleensä vaivannut kylmä tuuli.

Tänään kuunnellaan:

Dingo – Huumeita Japaniin

Koska Japaniin lunta sataa.

Facebooktwittermailby feather

Viimeinen junamatka Japanissa: Tokioon

La 16.2.2013, Tokio (JPN)

Tällä erää viimeinen luotijunamatka oli tähänastisista pisin ja kallein. Aikaa Kioto – Tokio -välin taittamiseen kului nimittäin kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia ja lippu maksoi yli sata euroa. Kuten aiemmatkin Shinkansen-matkat, tämäkin sujui ilman kommelluksia. Lipun sai jälleen aseman automaatista ja matkaan pääsi halutessaan vartissa, junavuoroja kun tuntuu olevan hyvin taajaan ja niissä ainakin omien kokemustemme perusteella on aina tilaa. Tiuha vuoroväli ja melko arvokkaat liput, siinä kai syy.

Taas yksi sellimäinen hostelhuone (noin 24 euroa/yö). Punkkia tänne on mahdutettu kahdeksan.

Luotijunan varustaminen näyttää muuten olevan täällä äärimmäisen tehokasta puuhaa. Junan saavuttua pääteasemalle matkustajat poistuvat vaunuista muutamassa minuutissa. Tämän jälkeen vaunuihin ryntää laiturilta pieni armeija siivoushenkilökuntaa, joka kääntää penkit uuteen menosuuntaan (itse juna ei käänny ja molemmissa päissä on ”veturi”), vaihtaa päätukien suojukset ja poistaa roskat sekä moppaa käytävät. Alle kymmenessä minuutissa homma on selvä. Uusilla matkustajilla on tämän jälkeen vajaa viisi minuuttia aikaa nousta junaan, jonka jälkeen juna lähtee liikkeelle, tyypillisesti aina aikataulussa. Koko hommaan menee vartti. Yhtään tehokkaammin prosessia ei varmaankaan edes voisi hoitaa.

Shinkansen-juna saapui sateiseen ja harmaaseen Tokioon kolmen jälkeen iltapäivällä. Pienen päärautatieaseman katakombeissa ja perjantai-iltapäivän ihmispaljoudessa pyörimisen jälkeen oikea metro Asakusan kaupunginosaan löytyi. Tokion metrosta ja sen valtaisista matkustajamääristä kerrotut kauhutarinat osoittautuivat tällä kertaa, ja ainakin tällä linjalla, aiheettomiksi. Vaunuissa oli suorastaan väljää. Soulissa ja Hong Kongissa metroon oli ajoittain huomattavasti vaikeampi ahtautua. Tosin luulen, että tämä mielipide saattaa vielä Tokiossa oleilun aikana muuttua.

Viikonlopun majapaikaksi valiutui siis lopulta Asakusassa sijaitseva hostelli, sivumennen sanoen Tokion suurimmaksi itseään mainostanut sellainen. Kaupunginosan metroasemalta maanpinnalle selvittyämme kävi ilmeiseksi, että opastus on Tokiossa järjestetty hyvin. Karttatauluja nimittäin näkyi olevan lähes kaikissa suurempien katujen risteyksissä. Vaikka taulut perin tarkkoja olivatkin, oli niissä yksi merkittävä puute. Pohjoinen nimittäin ei näissä kartoissa ollut ylhäällä, vaan se jollain merkillisellä logiikalla näytti olevan kartasta riippuen missä sattuu. Kummallista ja häiritsevää. Hyvälläkin suuntavaistolla varustettu henkilö (jollaisena itseänikin pidän) menee helposti sekaisin tulo- ja menosuunnistaan jos kartan logiikka jatkuvasti kääntyilee miten sattuu. No, tästä huolimatta majapaikka löytyi pienen kiertelyn jälkeen.

Tokion nähtävyyksiä sekä niitä ihmetteleviä turisteja Asakusan alueelta. Kuvassa näkyvä torni Tokyo Skytree on yli 600 metriä korkea ja maailman toiseksi korkein rakennelma.

Satunnaista katukuvaa Tokiosta.

Kälättäminen kielletty. Japanissa matkapuhelimeen puhuminen ei ole suositeltavaa julkisissa liikennevälineissä. Kuva Tokion metrosta. Moni muukin asia tuntuu olevan kielletty.

Tokio on kohdallani Japanin kaupungeista viimeinen. Täällä on tarkoitus viipyä aina varhaiseen keskiviikkoaamuun asti, jolloin maa vaihtuu taas, tällä kertaa lentäen. Tuolloin suuntana on Taiwanin Taipei, joka jäänee tämän reissun viimeiseksi kohteeksi. Sitä seuraava lento laskeutuukin jo Helsinki-Vantaalle.

 

Facebooktwittermailby feather

Keisarillinen Kioto

To 14.2.2013, Kioto (JPN)

Ensin tuosta otsikosta: netin Kiotojutut tuntuvat olevan usein nimetty kutakuinkin noin. Enhän siis toki halua olla pekkaa pahempi, joten olkoon jälleen kerran keisarillinen siis, tämä kaupunki. Perinteet kunniaan.

Ja keisarillinenhan Kioto lieneekin, sillä se on väärällään erilaisia historiallisisa temppeleitä ja palatseja, joista monet ovat maailmanperintökohteita. Eikä tämä ole ihme, onhan kyseessä Japanin entinen pitkäaikainen pääkapunki. Muistaakseni keisari muutti täältä Tokioon hieman 1800-luvun puolen välin jälkeen ja samalla siitä tuli uusi pääkaupunki. Perinteet näkyvät Kiotossa yhä. Esimerkiksi perinteisiin kimonoasusteisiin pukeutuneita naisia näkee täällä melko usein. Aiemmissa Japanin kaupungeissa en vastaavaan pukeutumistyyliin ole kadulla törmännyt.

Kiotoa saapumisiltana.

Portti erään temppelin ulkomuurissa. Vastaavantyyppistä arkkitehtuuria kaupungissa on paljon.

Puutarhanäkymää. Torstaina sää oli mainio, aurinko paistoi ja lämpötila lienee ollut toistakymmentä plussalla.

Osaka ja Kioto ovar sangen lähellä toisiaan ja kaupunkien väliseen junamatkaan ei tarvitse varata kuin hieman yli puoli tuntia. Luotijunan sijasta välin pääsee taittamaan paikallisjunalla, joten rahaakaan ei liiemmälti tähän siirtymiseen kulunut. Lippu taisi maksaa alle viisi euroa.

Tietoliikenneyhteydet ovat yleisesti ottaen pelanneet Kiinan sensuurin jälkeen sangen hyvin. Koreassa ja Japanissa on tosin vastaan tullut yllättävä ongelma. Läheskään kaikki suomalaiset matkapuhelinliittymät eivät nimittäin näytä näissä maissa toimivan, tai sitten ne toimivat vain ajoittain. Itselläni on kaksi suomalaista liittymää, Soneran ja Tele Finlandin, joista Soneran liittymä on löytänyt verkon lähes aina kun taas toinen ei ole löytänyt sitä Koreassa tai Japanissa koskaan. Tämä on merkillistä, sillä Suomessa molempien mainostetaan toimivan samassa verkossa. Myöskään DNA ei näytä toimivan Japanissa ollenkaan. Vastaavanlaisia kokemuksia on ollut aiemminkin, mutta en muistaakseni ole aiemmin kohdannut maita, joissa jotkin suomalaiset liittymät eivät toimisi missään. Omien kokemusteni mukaan Soneran liittymä on tässä mielessä paras. Muistini mukaan se on toiminut kaikissa käymissäni maissa, jopa Kazakstanin aroilla, edellyttäen siis että paikassa on edes jonkinlainen matkapuhelinkenttä.

Iltapalaa. Sushia ja kuppi sakea, jota myydään kuvan mukaisissa yhden annoksen kokoisissa lasipurkeissa.

Kiotossa palasimme kapseliasumisesta takaisin perinteisempään hosteltyyppiseen majoitukseen. Matka jatkuu huomenna Tokioon, jonka asumisjärjestelyistä ei vielä tätä kirjoitettaessa ole tietoa. Eilen asiaa internetistä tutkiessani alkoi näyttää siltä, että edessä saattaa olla taas kapselihotelli. Viikonloppu kun on taas tulossa ja edullisimmat majapaikat näyttävät olevan sangen täynnä. Vaikka pari yötä kapselissa olikin kiintoisa kokemus eikä lainkaan epämiellyttävää, neljä tai viisi päivää saattaisi jo käydä työstä. Täytyypä vielä tutkia noita vaihtoehtoja.

 

Facebooktwittermailby feather

Kapseliasumista Osakassa

Ti 12.2.2013, Kioto (JPN)

Vaikka matka ehti tänään jo jatkuakin urbaanista Osakasta perinteiseen Kiotoon, en silti taida käsitellä seuraavassa syvällisemmin kumpaakaan mainittua paikkaa. Sen sijaan ajattelin käsitellä Osakan majoitusjärjestelyitä, jotka olivat sangen kiintoisat. Yövyimme nimittäin jo aiemminkin mainitsemassani kapselityyppisessä hotellissa.

Olin kuullut tästä kuriositeettina japanilaiseen elämänmenoon kuuluvasta hotellityypistä aiemminkin, ja kun satuin Osakan majoitusta booking.com -palvelusta etsiessäni törmäämään termiin ”capsule hotel” oli asia selvä. Olihan tätä toki kokeiltava. Varasin siis paikasta miespuolisille (myös naispaikkoja toki oli) tarkoitetut kapselit kahdeksi yöksi.

Hämyisä ja rauhallinen kapselihuone. Sänkyjä oli kahdessa kerroksessa käytävän molemmin puolin. Oma sänkyni oli alakerrassa (valo päällä). Lämpötila oli tasainen ja ilmanvaihto erinomainen.

Kapseli sisältä. Jokaisessa oli jopa oma televisio, jota en tosin kokeillut. Kussakin osastossa oli oma ilmanvaihto ja tilan sai eristettyä käytävästä paksulla rullaverholla.

Hotelli löytyi Osakan keskustasta helposti. Paikalla selvisi, että kapselit maksetaan päivän pätkissä joten kahden yön varaus oli oikeastaan ollut tarpeeton. Tilan kanssa ei olisi muutenkaan ollut ongelmia, sillä kapseleita näkyi olevan vapaana runsaasti, viikonloppunakin.

Kengät jätettiin jo ulkoa tullessa aulaan (mikä muuten on ollut toimintamalli kaikissa Japanissa kohtaamissamme majapaikoissa) ja matkatavarat sekä päällysvaatteet sullottiin ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevaan uimahallityyppiseen kaapistoon, varsinaisessa kapselitilassa kun ei olisi kai saanut säilyttää oikeastaan mitään. Kaapissa jokaista vierailijaa odotti vaaleanruskea, hieman kamppailulajien harrastepukinetta muistuttanut asuste. Pakkohan näitä pukuja ei ollut käyttää, mutta suurin osa japanilaisista keski-ikäisistä hotellia kansoittaneista miehistä näytti sitä tosin käyttävän. Puimmepa siis mekin puvut iltasella ylle, onhan yhtenäisessä varustuksessa toki tiettyä tyyliä.

Varsinaiset kapselihuoneet sijaitsivat ylemmissä kerroksissa ja niissä ei juurikaan kukaan tuntunut aikaansa viettävän. Ne oli mitä ilmeisemmin pyhitetty nukkumiselle. Varsinainen oleskelutila sijaitsi rakennuksen ensimmäisessä kellarikerroksessa, jossa pääosin japanilainen asiakaskunta tuntui aikaansa viettävän. Tv:tä katsellen ja tupakoiden, sarjakuvia lukien tai lepotuoleissa torkkuen. Keskusteluja ei tilassa oikeastaan käyty lainkaan ja tunnelma oli sangen seesteinen. Miehiä tappamassa aikaa. Lukuisista tilassa olleista automaateista sai ostettua syötävää ja juotavaa, joten kaikki oli kovin vaivatonta.

Osakan eläväistä keskustaa. Suurkaupunkimainen kuhina oli virkistävää vaihtelua rauhallisen Hiroshiman jälkeen. Polkupyöräily näkyy olevan perin suosittua Japanissa (huomaa parkkeeratut pyörät). Tätä en tiennyt.

Hieman hiljaisempi katunäkymä Osakasta.

Rakennuksen alimmassa kellarikerroksessa oli 22 tuntia vuorokaudessa auki ollut kylpylä, jonka käyttöoikeus sisältyi huoneen hintaan. Tämä olikin perin miellyttävä lisä kokemukseen. Kylpylän varustukseen kuuluivat paitsi suihkut, myös kuuma- ja kylmävesi sekä porealtaat. Tilassa oli myös jonkinlainen sauna, jonka löyly oli tosin sangen kuivaa, vettä kun kiukaalle ei voinut heittää. Saunakokemusta latisti myös jonkin verran huoneen lattioita peittänyt kokolattiamatto.

Mutta eipä siinä mitään, kuumavesialtaat kun olivat kuitenkin poikaa ja rentouttivat sopivasti ennen kapseliyötä. Hyvin nukutti. Seuraavana aamuna huone piti varata ja maksaa taas uudelleen. Henkilökunta vaihtoi parin tunnin siivousjakson aikana kapselin vuodevaatteet sekä kaapissa olleen ”judopuvun” ja kaikki alkoi taas ikään kuin alusta. Tällä tavoin elämällä varmaankin pystyisi lähes huomaamattaan hukkaamaan suurenkin määrän päiviä. Helpoksi ovat japanilaiset tämänkin asian tehneet.

 

Facebooktwittermailby feather