Loppu – Helsinkiin

Ke 27.2.2013, Helsinki (FI)

Muistaakseni otsikoin ensimmäisen tätä matkaa käsitelleen jutun joulukuussa aluksi, joten olkoon tämä artikkeli siis loppu, pitäähän ympyrä toki saada oikeaoppisesti suljettua. Kahden ja puolen kuukauden reissu siis päättyi jokunen tunti sitten laskeuduttuani Helsinki-Vantaalle. Kirkasta ja lumista on Helsingissä, ehkä jo hieman keväistäkin. Ja vähänlaisesti ihmisiä kuljeskelee kaduilla. Vielä hieman yli vuorokausi sitten Taipeissa ei ollut lumista, mutta ihmisiä siellä piisasi.

Kummallista. Jälleen kerran on todettava, että vaikkapa junalla Siperian läpi kotikonnuille palaaminen tuntui paljon luontevammalta kuin lentäen maailman toiselta puolelta vain vuorokaudessa tänne pöllähtäminen. Lähes teleportaatiotahan tämä on pintatiematkailuun verrattuna. Pää ei välttämättä ehdi mukaan, kuten joku taisi joskus jossain todeta.

Kumman oven valitset? Rukoushuoneita Taipein lentokentällä.

Ensimmäisen lennon Taipeista Hong Kongiin lensi Taiwanilainen China Airways ja kaksi viimeistä Turkish Airlines, molemmat uusia tuttavuuksia lentoyhtiöiden saralla. Kaikki lennot olivat käytännössä täynnä, mutta koneet uudehkoja ja siistejä eikä palvelussakaan ollut valittamista. Keskitasoa parempia yhtiöitä molemmat, sanoisin. Nälkäkään ei päässyt yllättämään sillä kaikilla lennoilla syötiin, yhdentoista tunnin Hong Kong – Istanbul –pätkällä jopa kahdesti. Sain myös tällä kertaa jopa nukuttua koneessa hieman. Ehkäpä tässäkin voi harjaantua.

Koneeseen jonotusta aamutuimaan Istanbulissa.

Ei ilmeisesti olisi kannattanut edellisessä raapustuksessani kehua Taipein turvatarkastuksen sujuvuutta, sillä tämä kostautui heti. Kummankin konevaihdon yhteydessä joutui nimittäin kulkemaan uuden turvatarkastuksen läpi, tämä siis vaikka varsinaiselta tax-free-alueelta ei poistunut kertaakaan. Onkohan näin ollut aina? Ei kai?

Eihän tässä muuten mitään, mutta nesteitä ei näistäkään tarkastuksista saa viedä läpi 100 ml suuremmissa astioissa. Samat säännöt pätivät kuin lentokenttätarkastuksissa aina. Esimerkiksi kaikki pullovedet lensivät siis roskiin jokaisen koneenvaihdon yhteydessä. Mitähän olisivat tehneet, jos mukana olisi ollut vaikkapa edellisen kentän tax-freestä ostettu 300 dollarin pullo laadukasta viskiä tai konjakkia. Kaipa se olisi roskiin mennyt sekin. Aika merkillistä, että vielä vuosikymmen sitten kukaan ei tiennyt pullovesien ja muiden pullotettujen juomien, avaamattomienkin sellaisten, olevan niin suuri uhka lentoturvallisuudelle että ne pitää matkustajilta joka käänteessä poistaa. Näin se kehitys kehittyy.

Aurinkoinen keskiviikkoiltapäivä Rautatientorilla. Taipein maanalaisen tungoksista ei taida Helsingissä olla pelkoa, edes metrossa. Muutama ihminen sentään tähän kuvaan osui.

Mutta. Se oli siis siinä, tältä erää. Mitäs sitten matkarintamalla seuraavaksi, saattaisi joku kysyä. Tämä jää nähtäväksi, vastaan. Pikavuoro maailman ympäri -nimellä tunnettua projektia ja sen seuraaville etapeille osallistumista en taida tällä kertaa kommentoida mitenkään. Enhän ollut Australiaan tai Koreaankaan alun perin tulossa, mutta tulin sitten kuitenkin silti. Aika siis näyttää miten kyseisen hankkeen Amerikat-projektin kohdallani käy. Sen uskaltanen kuitenkin luvata, ettei maailmanmatkailu kohdallani tähän reissuun tule loppumaan.

 

Facebooktwittermailby feather

12 vastausta artikkeliin ”Loppu – Helsinkiin

  1. Tervetuloa kotimaahan! Olihan taas mukava seurata siivellä. Tunnelmat välittyi hyvin, mutta hajut ja maut jäi itse kokematta. No, kaikkea ei voi saada. Kiitos hyvistä tarinoista!

    Minkä näköistä porukkaa tuli ulos vasemmanpuoleisesta rukoushuoneesta…
    http://www.youtube.com/watch?v=vT_7y8EDvJ4

    Oliko muuten taannoin Siperian junassa minkäänlaisia jet lag -tuntemuksia? Juna liikkunee sen verran hitaasti että mitään suurempaa tuskin, mutta kun suunta on lähes kohtisuoraan aikavyöhykkeitä vastaan ja koko ajan, niin jotain pientä ehkä. Meneehän joillakin rytmit sekaisin jo kesäaikaan siirtymisestä.

    • Kiitoksia! Ja kiitoksia jälleen kerran seuraamisesta ja aktiivisesta kommentoinnista.

      Heh, kovin hiljaista oli rukoushuoneiden maastossa. Ei ainakaan kuulunut tuollaista messuamista niistä. Satun muuten lukemaan sleeping in airports -sivustolta, että joku Taiwanin kentällä yöpynyt oli mennyt tuollaisee koppiin nukkumaan. Ehkä noita sitten voi niinkin hyödyntää. Itse en rohjennut kurkata sisälle.

      Aika vähäistä oli aikaerorasitus Siperian rautateillä. Jotain pientä outoutta siinäkin tosin oli, sillä välillä tuntui että oli valoisaa yllätävän pitkään. Tuota kuviota junassa sotkivat lisää vielä erilaiset ajat. Kaikkien asemien kellot kun olivat Moskovan ajassa, mutta paikalliset itse elivät tietenkin aikavyöhykkeensä mukaisen kellon mukaan. Välillä siis olimme aika pihalla siitä, mitä kello on ja mikä vuorokaudenaika oikeastaan onkaan.

  2. Tervetuloa takaisin! Sattuikin kaunis kotiinpaluupäivä keskiviikkona – hyvä niin! Suoraan koneesta pimeään ja loskaan olisi turhan kova pudotus kenelle tahansa, jopa upseerismiehelle 😀

    • Heh,
      näinhän se on, jopa upseerimiehelle, tosiaan. Juuri sain autonkin kaivettua kolmen kuukauden kinosten alta. Reipasta puuhaa tuo lumitöiden tekeminen. Milloinkas muuten itse tulitkaan Suomeen? Useampi viikko on tainnut mennä jo..?

  3. Kiitoksia mielenkiintoisista havainnoista matkan varrelta sekä kommentteihin vastaamisesta. Ennen sanottiin että matkailu avartaa, mutta nyt näyttää blogin seuraaminenkin tekevän osin samaa. Ainakin oma matkakuume kasvaa.

  4. No mutta,
    kiitoksia kommntoijille. Yksinhän keskustelua on hieman hankala käydä. Taisin joskus todetakin, että kommentteihin on yleensä helppo vastata, niissä kun on yleensä joku selkeä kysymys josta saa heti kiinni. Artikkelien aloittamainen on joskus työläämpää, vaikkakin tekstiä yleensä rupeaa tulemaan jahka pääsen alkuun.

    Ja mukava tosiaan kuulla että blogitustyylini on löytänyt yleisöä joka siitä pitää. Matkablogejakin kun on monenlaisia ja kaiketi kaikki eivät voi olla kaikkien makuun. Mutta näinhän se aina on maailmassa. Different strokes for different folks.

  5. Kiitos minunkin koneheltani lähteköön. Olen ahkerasti seurannut Sinun blogiasi ja tykännyt kovin. Melkein kuin itsekin olisi reisussa kun oikein hyvää matkablogia lukee, vaikka todellisuudessa olenkin täällä periferiassa työn orja. Toistaiseksi.
    Tervetuloa kotimaahan ja eikun uusia reissuja miettimään!

    • Kiitoksia kiitoksista. Uusia reissuja toki pitää aina suunnitella ja myönnettävä on, että monelaisiakin vaihtoehtoja on jo nyt päässä ehtinyt pyörimään. Mutta ehkäpä tässä pitää hieman palautua ensin ja kypsytellä syntyneitä ideoita, josko jotain niistä ryhtyisi toteuttamaan…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.