Loppusuora häämöttää – viimeiset mietteet Taipein lentokentältä

Ti 26.2.2013, Taipei (TW)

Taipei alkaa olla paketissa, kuten oikeastaan koko tämänkertainen reissukin. Kirjoitan tätä nimittäin Taipein kansainvälisellä lentokentällä odotellessani ensimmäistä lentoa niistä kolmesta jotka toivoakseni vievät minut Hong Kongin ja Istanbulin kautta Helsinkiin. Edessä on siis välilaskuineen hieman yli 23 tuntinen lentelyurakka, mikä lienee yhtä lystiä kuin mannertenväliset lennot aina. Tällä kertaa ei tosin tarvitse kiukutella turvatarkastusjonoista, sillä Taipein kentällä niitä ei tänään ollut käytännössä lainkaan. Lippu maksoi muuten pari viikkoa sitten sitä netistä ostaessani noin 570 euroa, joka oli vähemmän kuin alkuun kuvittelin.

Taipei yläilmoista. Huomaa tornin varjo.

Taipeissa kului siis lähes viikko, joten nähtävyyksienkin tutkailuun jäi aikaa. Maailman nopein henkilöhissi nousee nopeimmillaan 60 kilometriä tunnissa ja sen kori on muotoiltu aerodynaamisesti erinäisten värinöiden ehkäisemiseksi. Tiedän tämän koska tulin mainitulla hissillä matkustaneeksi. Kyseessä oli tietenkin kaupungin maamerkki Taipei 101, jonka muihin kiinnostaviin yksityiskohtiin kuuluu tornin keskellä, huipun läheisyydessä sijaitseva valtaisa massaheiluri, jonka tarkoitus on toimia tarvittaessa vastavoimana rakennusta heiluttaville maanjäristys- ja taifuuniluokan tuulikuormille. Heiluria pääsi katsomaankin.

Heiluri Taipei 101:n huipulla. Mittakaavasta saa käsityksen kun palloa vertaa ihmisiin ylävasemmalla.

Taipei 101 on muuten myös arkkitehtonisessa mielessä suosikkini tällä matkalla näkemistäni torneista ja pilvenpiirtäjistä. Ehkäpä tornin bambumainen orgaanisuus miellyttää silmääni enemmän kuin avaruusaikaa henkivät lasisärmiöt tai se yleinen äärimmäinen modernismi, jota monet korkeat rakennelmat tuntuvat edustavan.

Bambun syöminen on pandan työ. Kuvassa meneillään sekunnin tauko.

Taipein eläintarha on suuri eikä siellä ole pulaa palveluista, lepopaikkoja, saniteettitiloja ja automaatteja tai kioskeja kun tuntui olevan joka nurkassa. Sekin tuli siis nähtyä, sillä kaiketi yksi eläintarha matkaa kohden lienee aina paikallaan. Vuosi sitten se oli Melbournen vastaava, jossa tutuksi tulivat ainakin hyperaktiivinen vesinokkaeläin ja flegmaattinen koala. Pikavuoron pandabongareille – jos tätä satutte lukemaan – voin todeta että nyt kyseinenkin elukka on sitten nähty, jopa kahtena kappaleena. Kuvittelin pandat laiskoiksi, mutta vielä mitä; ainakin bambunsyömähommassa näytti nimittäin olevan suorastaan maanisia piirteitä.

Tänään kuunnellaan:

Simon & Garfunkel – At The Zoo

 

 

Facebooktwittermailby feather

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.