Suunnitelmamuutoksia – korealaisen kala-aterian kosto, osa II

Ke 6.2.2013, Busan (ROK)

Ensiksi on todettava, ettei täällä pikavuoroporukkaa bussimatkan loppumetreillä vaivannutta vatsatautiepidemiaa ole aukottomasti yhdistetty menneen perjantain perikorealaiseen, käytännössä vain raakoja mereneläviä ja vihanneksia sisältäneeseen ateriaan. Käytännössä kaikki aterialla syöneet saivat kuitenkin oireita, joten siitähän se selvästi kuitenkin johtui. Johtopäätös on ilmeinen.

Mutta vastuuvapaustekstit sikseen ja asiaan. Japaniin oli tarkoitus suunnata vesiteitse jo eilen keskiviikkona. Hankimme liput tiistaina Busanin sataman kansainvälisestä matkustajaterminaalista. Välin Busan – Fukuoka taittamiseen on useita vaihtoehtoja. Väliä liikennöi ainakin yksi kantosiipialusoperattori (3…4 h) sekä yksi perinteisempää kalustoa käyttävä laivayhtiö. Päädyimme valitsemaan yölaivan, jolla ylitys vie kokonaisuudessaan noin 12 h. Lipun hinta oli hieman yli 90 euroa/ henkilö kahden hengen hytissä.

Busan (tai osa siitä) yläilmoista, kaupungin nimeä kantavasta näköalatornista nähtynä.

Muutama tällainen rantakatupätkäkin kaupunkiin mahtuu. Lämpimämpään vuodenaikaan tälläkin rannalla lienee melkoinen tungos.

Mutta asia ei ollutkaan näin yksinkertainen. Korealaisen kalan voima osoittautui nimittäin suuremmaksi kuin olisin arvannut ja se kummittelee täällä yhä. Suunnitelmat nimittäin muuttuivat Japaniin samaa matkaa tuleva huonetoverini, jo vuosi sitten Australian kierroksellakin mukana ollut Oskari sairastui matkapäivää edeltävänä yönä samaan vatsatautiin, josta itse juuri olin toipumassa. Mielenkiintoisen asiasta tekee se, että mies ei itse syönyt lainkaan pahamaineista kalaa, eikä itse asiassa käynyt edes sisällä koko ravintolassa. Sitkeä on pöpö kun samassa huoneessa majaileviinkin potentiaalisesti tarttuu. Kovaa tavaraa tuo korealainen perinneruoka.

Liput oli onneksi helppo siirtää parilla päivällä teenpäin. Lähtö Japaniin siirtyi siis torstaille. Toisaalta tämä pieni viivytys oli ehkä hyväkin asia. Ilman sitä Busanin katselu olisi ainakin itseltäni jäänyt kovin vähiin, aika kun on kulunut pääsääntöisesti sairastaessa ja toipuessa. Ja onhan tässä muutenkin edetty jo toista kuukautta aika vauhdilla. Pidempi pysähdys on tästäkin syystä tervetullut ja virkistävä. Lisäksi Koreassa (tai ainakin Busanissa) majoittuminen näyttää olevan halvempaa kuin Japanissa. Tässäkin mielessä nämä sairastamis- ja lepäilyhommat kannatti hoitaa täällä.

Korealaista hienotunteisuutta. Nimellä "motelli" kulkevien majoitusliikkeiden parkkipaikan portin edessä on yleensä tällaiset hapsut. Kadulta ei siis nää minkälaisia autoja pihalle on parkkeerattu. Se, miksi satunnainen motellivieras haluaisi autonsa pysyvän piilossa, jääköön itse kunkin arvausten varaan.

Loppuun vielä keskiviikkoinen pähkinä purtavaksi kaikille tätä mahdollisesti lukemaan eksyneille nojatuolidiagnostikoille ja -tohtori-houseille. Tunnista bakteeri tai taudinaiheuttaja. Näin se eteni:

  • itämisaika vuorokaudesta ehkä vajaaseen kahteen
  • ensimmäinen oire vetinen ripuli (pelkkää nestettä)
  • pari tuntia tästä alkoi oksentelu jota seurasi nopeasti nouseva korkeahko kuume (sekä tärinä)
  • lihasheikkoutta, pystyssä seisominenkin oli raskasta (kiinnostava oire, muuten. Enpä itse ole sairastanut montaakaan kertaa elämässäni tautia, joka olisi vienyt toimintakyvyn yhtä lähelle nollaa)
  • oksentelu ja ripulointi kesti kaikkiaan ehkä vuorokauden, heikkous ja lievä kuumeilu ehkä toisen. Kolmantena päivänä voimat olivat jo ehkä 75 % palanneet
  • ensimmäisen vuorokauden aikana sisällä ei pysynyt nestekään, toisen aikana vesi oli jo ok ja kolmantena pystyi varovasti syömään jotain kiinteää

Lopullista totuuttahan asiaan ei koskaan oikeasti taideta saada. Aterian tähteet ovat varmaan jo pitkään olleet roskiksessa ja tietääkseni kenestäkään sairastaneesta ei ole otettu laboratoriokokeita.

 

Facebooktwittermailby feather

11 vastausta artikkeliin ”Suunnitelmamuutoksia – korealaisen kala-aterian kosto, osa II

  1. Heh, punaisten laattojen talo, ehkäpä. Tuskin tosin kaikki motellit pelkästään sitä ovat, sillä noita on aika paljon ja rakennukset ovat suuria. Eiköhän niistä ihan majoitushuoneitakin saa.

    Uskoakseni porukka on ihan hyvin parantunutkin jo taudista. Olisivatkohan ensimmäiset jo peräti Suomessa asti.

    Toivottavasti ei sentään denguekuume. Norovirus on hyvä arvaus. Kaikki eivät kuitenkaan tautia saaneet, mikä olisi aika kummallista ottaen huomioon miten helposti tuo virus ilmeisesti tarttuu. Ruokapaikassakin muuten kahdesta pöytäkunnasta sairastuivat kaikki ja yhden (jossa oli van kaksi ihmistä) ruokailijat eivät oireita saaneet.

  2. Elimistö käyttäytyy noin, kun vatsan kautta sisään pääsee jokin elimistölle vieras ja haitallinen organismi. Se yrittää päästä siitä eroon heittämällä sen ulos niin ylä- kuin alakauttakin ja kuume on merkki siitä, että immuunipuolustus on aktivoitunut.

    Joidenkin vastustuskyky riittää vieraiiljan tuhoamaan, joidenkin ei ja mikä pöpö sitten lieneekin kyseessä, täytyy se sitten lääkkeillä sieltä tuhota. Riippuen siitä, mikä tunkeilija on kyseessä, niin sairauden oireet voivat alkaa heti tai vasta myöhemmin pikkuhiljaa ja silloin voi olla vaikeaa yhdistää epämääräisiä oireita tähän aikaisempaan ”vatsatautiin”. Itselläni esimerkiksi ameban aiheuttamat migreenit alkoivat vasta reilun puolen vuoden kuluttua olettamastani tartunta-ajankohdasta ja meni vuosia ennen kuin sain tietää kyseen olevan amebasta.

    Eli ruoassanne tai ravintolan käyttämässä vedessä on ollut loinen, bakteeri tai virus. Ilmeisen ärhäkkä sellainen, koska se ei ole välittömästi kuollut vatsahappoihin, vaan kaikki olette oireita saaneet. Tämä kannattaa muistaa sitten, jos vaikka kuukausiakin myöhemmin alkaa olla epämääräisiä vatsaoireita tai väsymystä.

    Toivottavasti teillä kaikilla kuitenkin matka jatkuu kivoissa merkeissä. Terkkuja Janille!

    • Moikka Virpi,
      tosiaan, loogistahan tuo on että elimistö koittaa poistaa vieraan organismin niillä tavoilla, jotka on sille suotu. Mitä ärhäkämpi mikrobi tai eliö, kaiketi sitä voimakkaammat oireet.

      Toivottavasti tämä vatsatauti oli tässä, eikä siihen tarvitse enää palata missään muodossa. Muutenkin lähes koko reissu on ollut varsinaista köhimistä, niistelyä ja kurkkukipua, oikeastaan jo toista kuukautta. Missään vaiheessa ei tämä ”perusflunssa” ole oikeastaan positunut, siis sen jälkeen kun se pian Kiinaan tulon jälkeen alkoi. Tilanne oli lähes kaikilla matkalaisilla sama. Mutta tämä nyt on loppujen lopuksi pientä ja siihen on alkanut tottua.

      Jani taisi ehtiä jo Thaimaahan rakkaan bussinsa luokse. Jotain pieniä fiksauksia siihen pitää ilmeisesti vielä tehdä ennen kuin sen voi lyödä Kanadaan menevään laivaan. Kerron terveisiä kun seuraavan kerran olen miehen kanssa jutuissa.

        • Juu, loppui. Loppu tosin oli aika rikkinäistä ja Koreassakin porukka oli lähes koko ajan kovin hajallaan. Eli vaikka olisit tiiviimmin matkaa seurannutkin, en ihmettelisi vaikka et aivan kärryillä olisi. Se bussihan ei ikinä päässyt Kiinaan ja erilaisilla tilapäiskyydeillä matkaa sitten taitettiin.

          Amerikkojen matkasta on tulossa melkoisen eeppinen paketti, lähes 40 000 km on suunnitteilla. Sieltä vaan netistä lippuja ostamaan, taitavat olla jo julkisessa myynnissä. En taaskaan tiedä, olenko itse mukana ja millaisena reissu lopulta toteutuu. Tuskin kuitenkaan jo heinäkuussa olen Alaskaan lentolippua ostamassa, se kun on hieman turhan pian.

  3. Kas, vai ovat jenkitkin varuillaan korealaisten merenelävien takia, jopa ihan viranomaistasolla asti. Toivottavasti tosiaan kyseessä ei ole mikään pitkäkestoisesti vaikuttava loinen. Tällaisetkin skenaariot toki kävivät omassa mielessänikin kun kuumeessa menneenä viikonloppuna tärisin.

    Edelleen minua ihmetyttää se, että esimerkiksi pikavuoropäällikkö J. Laine söi tuota kalaa ja oli koko porukan kanssa aktiivisesti tekemisissä, eikä saanut minkäänlaisia oireita. Melkoinen hannuhanhi, välillä ainakin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.