Peking jää taakse

La 26.1.2013, Tianjin (CHN)

Aurinkoinen mutta kalsa Peking jäi taakse tänään kun päätin jo hieman ennakoiden siirtyä lähemmäksi rannikkoa, ennen varsinaista pääjoukkoa. Liput Koreaan järjestyivät eilen ja laivaan olisi tarkoitus nousta huomenna aamupäivästä. Osa matkaseurueesta lentää Pekingistä Souliin,  mutta meitä vesiteitse kulkijoitakin on kymmenkunta. Vaikka itse sataman nimi on Tianjin, kyseisestä kaupungista on matkaa varsinaiseen matkustajaterminaalin vielä viitisenkymmentä kilometriä. Tästä välistä pitäisi suoriutua jotenkin huomenna aamulla. Nähtäväksi jää miten.

Peking ei suuria yllätyksiä tuottanut ja vaikutelmat olivat paljolti yhteneväisiä kahden vuoden takaisen vierailun kanssa. Paljon leveitä ja suoria teitä, rakennuskanta yleisesti ottaen kohtuullisen matalaa. Toki moderneja tornitalojakin kaupungista löytyy, mutta varsinaista wau-arkkitehtuuria ei Peking juurikaan tarjoa, ainakaan samalla tavoin kuin Shanghai teki. Ihan ok kaupunki, siis. Ei mitään maailmaa mullistavaa tälläkään kertaa.

Kielletyn kaupungin palatsimuseon ihmeitä.

Uusvanhaa Pekingiä. Muistaakseni tämä Taivaallisen rauhan aukion eteläpuolinen alue oli kaksi vuotta sitten hyvin erinäköinen.

Hieman yli sadan kilometrin matka Pekingistä Tianjiniin taittui luotijunalla. Aikaa junailuun kului vain hieman yli puoli tuntia. Jo lippuja ostettaessa kysytään id-korttia tai passia ja passin numero kirjataan myös lippuun. Shanghaissa lippuja ei pahemmin tarkasteltu, mutta Pekingissä meno tuntui olevan tiukempaa. Konduktööritytöt tarkastivat kaikilta junaan nousevilta henkilöpaperit ja numeroa verrattiin lipussa olevaan. Systeemi lienee muuttunut, sillä kaksi vuotta sitten muistan ostaneeni junalippuja ilman moista protokollaa. Toki menetelmät voivat myös vaihdella eri puolilla maata.

Sekä lentokenttämäisellä asemalla että junassa oli taas sangen sivistynyt tunnelma. Kuulutukset ovat myös englanniksi ja perille pääteasemalle saavuttiin klassisen musiikin saattelemina. Hyvät tuntuvat olevan Kiinassa systeemit, ja ne kaiken lisäksi näyttäisivät kehittyvän jatkuvasti. Vuosikymmenen kuluttua Kiinan infrastruktuuri lienee maailman paras, parempi kuin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, jossa infra puolestaan tuntuu leikkausten ja säästöjen takia vain taantuvan ja rapistuvan. Kiina tuntuu pelanneen korttinsa tässä globaalissa pelissä hyvin, jopa pelottavan hyvin. Kaukonäköisen opportunistin kannattanee ruveta opiskelamaan kiinan kieltä viimeistään nyt.

Pekingin eteläinen rautatieasema muistuttaa enemmän lentokenttää kuin perinteistä juna-asemaa. Laiturille pääsee taustalla näkyvistä "lähtöporteista", ja sinne pääsee vasta hieman ennen junan lähtöä, lentoasematyyliin.

Pekingissä juna lähti eteläiseltä rautatieasemalta, jonne oli majapaikastani ehkäpä vajaan kymmenen kilometrin matka. Lauantaina hieman puolen päivän jälkeen tähän matkaan kului kaupungin liikenteessä lähes tunti. Kovasti on kaupungissa autoja ja määrä taitaa jatkuvasti lisääntyä. Ilmansaasteongelmat eivät taida kaupungissa helpottaa, pikemminkin taitaa käydä päinvastoin.

Takseilla ajeleminen oli Kiinassa yleisesti ottaen sangen miellyttävää verrattuna moneen muuhun kehittyvään maahan. Kuskit laittavat lähtökohtaisesti aina mittarin päälle ilman erillistä väittelyä ja kiistelyä, eikä juomarahoja tunnuta odotettavan. Viidellä eurolla ajelee sangen pitkään, taisipa asemamatkani maksaa juuri tuon verran. Ongelmana tosin on usein taksin saaminen. Asiakkaita kun on paljon ja vapaita autoja ei aina tarpeeksi. Yhteisen kielen puuttuminen on toinen ongelma. Mukana kannattaa olla aina lappu, johon määränpää on kirjattu kiinalaisin merkein, kuskit kun eivät tunnu länsimaisia aakkosia juurikaan lukevan.

 

Facebooktwittermailby feather

2 vastausta artikkeliin ”Peking jää taakse

  1. ”Kiina tuntuu pelanneen korttinsa tässä globaalissa pelissä hyvin, jopa pelottavan hyvin.” Tuota olen pohtinut minäkin. Kiinalla on rahaa varmasti eniten maailmassa. Mitäköhän se meinaa sillä tehdä?

    Käsittääkseni Kiinan valuutta on reilusti aliarvostettu ja maan menestys revitään tavallisen ihmisen hyvinvoinnista ja ympäristöarvoista välittämättä. Tämä tie tulee jossakin vaiheessa ilman muuta päätökseensä, mutta vielä se tuntuu toimivan. Ilmeisesti hallitus kuitenkin pelkää jotakin, koska nettiä niin kovin rajoitetaan.

  2. Jaa-a, rahaa varmaan Kiinalla tosiaan piisaa, valmistetaanhan kohta kaikki mahdollinen pääosin maassa. Käsittääkseni Kiina on käyttänyt rahojaan ainakin länsimaiden rahoittamiseen antamalla niille lainaa (jotta voivat ostaa lisää kiinalaisia tuotteita). Ei kai tämä yhtälö voi ikuisesti tosiaan kestää.

    En ole kovin suuri trickle-down economics -fani, mutta kyllä tuosta Kiinan vauraudesta näkyisi paljon valuvan kansallekin. Keskiluokka kasvanee huimaa vauhtia. Kiinassa nyt kahteen otteeseen kierreltyän en myöskään ole nähnyt mitään järkyttäviä luontotuhoja, joita ehkä ennen ensimmäistä reissua odotin. Nuo ilmansaasteet tosin olivat melko epämiellyttävä kokemus.

    Kiina panostaa käsitykseni mukaan tällä hetkellä maailman eniten vihreäänkin energiantuotantoon, vaikka hiiltä paljon polttavatkin. Esimerkiksi paras aurinkokennoteknologia taitaa olla jo Kiinassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.