La 26.1.2013, Tianjin (CHN)

Aurinkoinen mutta kalsa Peking jäi taakse tänään kun päätin jo hieman ennakoiden siirtyä lähemmäksi rannikkoa, ennen varsinaista pääjoukkoa. Liput Koreaan järjestyivät eilen ja laivaan olisi tarkoitus nousta huomenna aamupäivästä. Osa matkaseurueesta lentää Pekingistä Souliin,  mutta meitä vesiteitse kulkijoitakin on kymmenkunta. Vaikka itse sataman nimi on Tianjin, kyseisestä kaupungista on matkaa varsinaiseen matkustajaterminaalin vielä viitisenkymmentä kilometriä. Tästä välistä pitäisi suoriutua jotenkin huomenna aamulla. Nähtäväksi jää miten.

Peking ei suuria yllätyksiä tuottanut ja vaikutelmat olivat paljolti yhteneväisiä kahden vuoden takaisen vierailun kanssa. Paljon leveitä ja suoria teitä, rakennuskanta yleisesti ottaen kohtuullisen matalaa. Toki moderneja tornitalojakin kaupungista löytyy, mutta varsinaista wau-arkkitehtuuria ei Peking juurikaan tarjoa, ainakaan samalla tavoin kuin Shanghai teki. Ihan ok kaupunki, siis. Ei mitään maailmaa mullistavaa tälläkään kertaa.

Kielletyn kaupungin palatsimuseon ihmeitä.

Uusvanhaa Pekingiä. Muistaakseni tämä Taivaallisen rauhan aukion eteläpuolinen alue oli kaksi vuotta sitten hyvin erinäköinen.

Hieman yli sadan kilometrin matka Pekingistä Tianjiniin taittui luotijunalla. Aikaa junailuun kului vain hieman yli puoli tuntia. Jo lippuja ostettaessa kysytään id-korttia tai passia ja passin numero kirjataan myös lippuun. Shanghaissa lippuja ei pahemmin tarkasteltu, mutta Pekingissä meno tuntui olevan tiukempaa. Konduktööritytöt tarkastivat kaikilta junaan nousevilta henkilöpaperit ja numeroa verrattiin lipussa olevaan. Systeemi lienee muuttunut, sillä kaksi vuotta sitten muistan ostaneeni junalippuja ilman moista protokollaa. Toki menetelmät voivat myös vaihdella eri puolilla maata.

Sekä lentokenttämäisellä asemalla että junassa oli taas sangen sivistynyt tunnelma. Kuulutukset ovat myös englanniksi ja perille pääteasemalle saavuttiin klassisen musiikin saattelemina. Hyvät tuntuvat olevan Kiinassa systeemit, ja ne kaiken lisäksi näyttäisivät kehittyvän jatkuvasti. Vuosikymmenen kuluttua Kiinan infrastruktuuri lienee maailman paras, parempi kuin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, jossa infra puolestaan tuntuu leikkausten ja säästöjen takia vain taantuvan ja rapistuvan. Kiina tuntuu pelanneen korttinsa tässä globaalissa pelissä hyvin, jopa pelottavan hyvin. Kaukonäköisen opportunistin kannattanee ruveta opiskelamaan kiinan kieltä viimeistään nyt.

Pekingin eteläinen rautatieasema muistuttaa enemmän lentokenttää kuin perinteistä juna-asemaa. Laiturille pääsee taustalla näkyvistä "lähtöporteista", ja sinne pääsee vasta hieman ennen junan lähtöä, lentoasematyyliin.

Pekingissä juna lähti eteläiseltä rautatieasemalta, jonne oli majapaikastani ehkäpä vajaan kymmenen kilometrin matka. Lauantaina hieman puolen päivän jälkeen tähän matkaan kului kaupungin liikenteessä lähes tunti. Kovasti on kaupungissa autoja ja määrä taitaa jatkuvasti lisääntyä. Ilmansaasteongelmat eivät taida kaupungissa helpottaa, pikemminkin taitaa käydä päinvastoin.

Takseilla ajeleminen oli Kiinassa yleisesti ottaen sangen miellyttävää verrattuna moneen muuhun kehittyvään maahan. Kuskit laittavat lähtökohtaisesti aina mittarin päälle ilman erillistä väittelyä ja kiistelyä, eikä juomarahoja tunnuta odotettavan. Viidellä eurolla ajelee sangen pitkään, taisipa asemamatkani maksaa juuri tuon verran. Ongelmana tosin on usein taksin saaminen. Asiakkaita kun on paljon ja vapaita autoja ei aina tarpeeksi. Yhteisen kielen puuttuminen on toinen ongelma. Mukana kannattaa olla aina lappu, johon määränpää on kirjattu kiinalaisin merkein, kuskit kun eivät tunnu länsimaisia aakkosia juurikaan lukevan.

Ke 23.1.2013, Peking (CHN)

Sää kylmeni hieman yli vuorokauden aikana melkoisesti kun siirryimme rautateitse jo aiemmin mainostamallani luotijunalla Shanghaista hieman yli tuhat kilometriä pohjoiseen ja maan pääkaupunkiin Pekingiin. Vielä Shanghaissa lämmintä oli vajaa +10 C, mutta kaupunkien välisen matkan puolessa välissä maassa alkoi olla lunta ja harmaan sumuiset maisemat junan ulkopuolella näyttivät jo talvisen kuuraisilta. Melkoinen muutos, siis. Televisiossa jokunen päivä sitten nähdyistä lumimyrskyistä ei tosin sen kummempia jälkiä näkynyt.

Koko välin olisi voinut ajaa kerrallakin, alle viidessä tunnissa, mutta koska Nanjing oli aikatauluun merkitty, siellä myös pysähdyttiin. Perille ja majoittumaan kovin sumuiseen kaupunkiin päästiin vasta iltapäivällä, joten kaupungin katselu jäi melko vähiin. Lyhyen vierailun päällimmäiseksi jäänyt mielikuva lienee ollut paluu jo aiemminkin nähtyyn peruskiinaan – sisätiloissa yleensä paleli ja katuja kansoittivat käytännössä vain ja ainoastaan kiinalaiset. Shanghain kansainvälinen tunnelma oli siis enää muisto vain.

Nanjingin perinnemaisemia harmaassa säässä.

Kaupungissa leijuneen sakeahkon sumun alkuperä jäi epäselväksi, mutta keskiviikkoaamuna kurkku tuntui tukkoisemmalta kuin oikeastaan kertaakaan aiemmin Kiinassa. Keuhkojakin lähes ahdisti. Kovin puhdasta ja raikasta alkuperää ei liene kaupungin harmaus siis ollut.

Juna saapuu asemalle. Tällä taitettiin vajaan neljän tunnin matka Pekingiin.

Pääosan Nanjing - Peking -matkaa nopeusmittari vaunun päädyssä näytti tällaisia lukemia. Pysähdyksiäkään ei välillä ollut kuin yksi, joten nekään eivät pahemmin menoa hidastaneet. Näyttötaulusta tuli elävästi mieleen toinen, pari vuotta sitten Tiibetin matkalla nähty sellainen.

Junakyyti oli sekä tiistain että keskiviikon matkoilla perin herraskaista ja huolimatta halvimmasta luokasta (istuimia yhdessä rivissä 3+2) hankituista lipuista siitä ei juurikaan pysty löytämään. Sekä junat että asemat olivat uusia ja hyvin siistejä sekä kyyti rataosuudella, joka sekin lienee täysin uusi, erittäin tasaista. Juna ei nykinyt eikä heilahdellut käytännössä lainkaan. Erittäin miellyttävää matkantekoa kaiken kaikkiaan. Lippu Shanghaista Nanjingiin maksoi 140,- yuania ja Nanjing – Peking -väli puolestaan 444,- yuan. Euroissa matkan taittoi siis seitsemällä kympillä.

Pekingin keskustan harmaa todellisuus keskiviikkona iltapäivällä. Näkyvyys ei ollut kaksinen.

Perillä Pekingissä oltiin hieman ennen kolmea iltapäivällä. Eteläisen rautatieaseman toista sataa metriä pitkä taksijono liikkui yllättävän ripeästi ja koko matkaseurue pääsi siirtymään kaupungin keskustaan Kielletyn kaupungin läheisyyteen melko vaivatta. Pakkasta tuntui olevan muutama aste ja ilma kaupungissa erittäin sumuinen ja harmaa. Missähän asennossa lienevät ilmanlaatumittarit tällä hetkellä, mene ja tiedä. Aika luotaantyöntävältä ilma joka tapauksessa näytti. Täällä on tarkoitus viettää kolmesta neljään yötä, jonka jälkeen edessä onkin jo siirtyminen Koreaan, toivoakseni meriteitse. Laivaretken yksityiskohtia tosin vielä selvitellään, mutta eiköhän se siitä, selviä.

Ma 21.1.2012, Shanghai (CHN)

23 miljoonaa, sanovat Shanghaissa olevan asukkaita, tai ainakin näin väitti eräs kadulla kohdattu kiinalainen turisti. Tähän nähden sanoisin kaduilla olevan jopa yllättävän vähän tungosta. Ihmisiä toki on, muttei tungos jalkakäytävillä ole yhtä tolkutonta kuin joissain matkalla kohdatuissa pienemmissä kaupungeissa. Kaupunki lienee pinta-alaltaan suuri ja kaiketi kaduillakin, jotka muuten ovat sangen siistejä ja hyvässä järjestyksessä, ehkä enemmän leveyttä kuin parissa aiemmassa keskisuuressa paikassa.

Turisteja, joista suuri osa näyttää olevan kiinalaisia, vaikuttaisi olevan kaupungissa paljon. Länsimaisiakin naamoja kaduilla vaellellessa näki toki myös taajaan. Tämä olikin tervetullutta vaihtelua, sillä Hong Kongin jälkeen ei oman porukkamme ulkopuolisia ulkomaalaisia ole kaupunkikuvassa näkynyt oikeastaan lainkaan. Kaupungin suosio sekä koti- että ulkomaisten matkailijoiden keskuudessa ei olekaan suuri ihme, onhan kaupungin arkkitehtuurissa ja yleisessä metropolihengessä paljon ihmeteltävää ja monia kiehtovia piirteitä.

Kaupungin vetonauloja lienevät myös shoppailumahdollisuudet, sillä suuria kauppakeskuksia ja maailmanluokan brändiliikkeitä Shanghaissa on runsaasti. Aiemmista kaupungeista poiketen liiketiloissa ei ole täällä tarvinnut palella ja englantiakin puhutaan yleensä edeltäviä paikkoja paremmin. Tavaratalojen lievästi kiusallisiin piirteisiin tosin kuuluu valtaisa henkilökunnan määrä, jota tuntuu monesti olevan paljon asiakaskuntaa enemmän. Tekemisen puutteesta kärsivät myyjät tulevatkin tyypillisesti seisoskelemaan asiakkaan taakse välittömästi mikäli tämä pysähtyy jotain tarkemmin tutkimaan. Palveluhenkilökunnan palkkaaminen taitaa tästä päätellen olla Shanghaissakin sangen edullista.

Kokonaisuudessaan koin viihtyväni Shanghaissa hyvin. Kosmopoliittinen ja kansainvälinen suurenmaailman tunnelma oli sangen virkistävää niin kovin monen peruskiinalaisen kaupungin jälkeen. Edellisellä parin vuoden takaisella vierailullani Kiinaan en Shanghaissa käynyt. Pekingissä taasen tuli viisuminhankinta-asioissa vietettyä tuolloin viikko. Tuon vierailun perusteella sanoisin näistä kahdesta kaupungista suosikkini olevan selvästi Shanghai. Saapa nähdä muuttuuko mielikuva tällä kertaa, sillä parin päivän kuluttuahan olemme taas Pekingissä. Sää ei taida ainakaan olla yhtä suotuisa kuin huhtikuussa 2011.

Näkymä Shanghain kattojen ja kaupunkia halkovan joen yli.

Kuhinaa Shanghaissa. Sää oli koko vierailun ajan melko hyvä (hieman alle +10 C) vaikkakin aika harmaa. Maanantaina satoikin hieman.

Matka jatkuu taas huomenna. Kulkuvälineenä on tällöin vaihteeksi juna ja suuntana parin sadan kilometrin päässä sijaitseva Nanjingin kaupunki. Mitenkähän käy, paikallisissa englanninkielisissä uutisissa nimittäin kerrottiin juuri Shanghai – Peking -välillä kulkevien luotijunien myöhästelleen viime päivinä lumimyrskyjen takia. Osa vuoroista oli jopa peruttu…