Georgiaan

To 20.12.2012, Tbilisi (GE)

Eilinen kolmetuntinen lento Kiovan hieman jo nuhjuiselta kansainväliseltä lentokentältä lähes uudelle lasipalatsimaiselle Tbilisin kentälle Georgiaan sujui ilman ongelmia, ellei ellaiseksi lasketa puolentoista tunnin myöhästymistä. Lennon operoi Ukrainan kansallinen lentoyhtiö ja kone oli sangen siisti ja uudehkon oloinen. Tarjoilu lennolla ei tosin ollut häävi, vain lasi vettä. Viisumia ei suomalainen Georgiaan tarvitse.

Jälleen sekä matkalla lentokentälle (lentokenttäbussi rautatieasemalta, 2 eur), että itse kentällä huomioni kiinnitti monien paikallisten tapa nukahtaa välittömästi liikennevälineisiin ja odotusalueiden penkeille. Liekö ukrainalainen elämänmeno perin väsyttävää vai kansa vain kovin tehokasta ja käytännöllistä, en tiedä. Unista tuhinaa tai suoranaista kuorsausta kuitenkin kuuli taajaan.

Ukrainan yllä, matkalla kohti itää ja Tbilisiä.

Tbilisissä oli suojasää, mikä oli perin virkistävää useamman pakkaspäivän jälkeen. Taksikuskilta kuulin muun muassa, että Georgiassa on seitsemän erilaista ilmastollista aluetta. Kiintoisaa. Lisäksi puhuttiin politiikkaa. Suomi ilmeisesti tunnetaan melko hyvin Georgiassa ja sitä käytetään esimerkkinä pienestä maasta, joka on pystynyt menestymään Venäjän rajanaapurina. Suomen menestyksellistä puolustustaistelua talvisodassa on kuulemma käytetty kovan linjan poliitikkojen puheissa perusteena sille, että Georgiankin pitäisi laittaa Venäjän kanssa toimiessaan kova kovaa vastaan. Suomi kun puolustautui ja nyt sillä menee hyvin. No, ehkei se noin yksiselitteistä ollut. Vaikeita vuosikymmeniä ja melkoista poliittista nuorallatanssia siihen väliin kun mahtui Suomen tapauksessakin.

Neuvottelujen ja diplomatian tie se paras lienee, sovimme, ja pääsin perille ennalta varaamaani hostelliin Tbilisin vanhassa kaupungissa. Hostellit näyttävät usein olevan täällä päin maailmaa olevan pieniä, koostuen usein vain yhdestä suuresta kerrostaloasunnosta tavallisessa asuinkerrostalossa. Näin näytti olevan Kiovassa ja nyt myös Tbilisissä majapaikkani paljastui vastaavanlaiseksi. Kovin suuri se ei siis ollut.

Sangen viihtyisä huone Tbilisissä (~30 eur/yö). Talo on vanha, joten huoneet ovat nelisen metriä korkeita.

Olin varannut paikan neljän hengen dormista, jonka muut sängyt (ja itse asiassa lähes koko hostellin) olivat jostain syystä miehittäneet kiinalaiset vieraat. Paikan omistaja tarjosi minulle lisähintaan peruutuksen takia vapautunutta yksityihuonetta, mutta mikäpä kiinalaisissa huonetovereissa on vikana, ajattelin. Mennessämme katsomaan dormihuonetta yksi näistä mainituista kiinalaisista marssi käytävällä vastaan sytytetty sätkä suussaan. Tässä vaiheessa ajattelin uudestaan. Ankara kaikissa tiloissa tapahtuva tupakointi, alinomainen syljeskely ja muut Kiinassa tutuksi käyneet perinnetavat palasivat mieleeni. Siispä tingin hieman yksityishuoneen hinnasta ja otin lopulta sen. Kiinan meininkiä saanee taas nähdä tarpeeksi tammikuussa.

Tänään kuunnellaan:

Ray Charles – Georgia On My Mind

same same, but different. Georgia, that is…

 

Facebooktwittermailby feather

6 vastausta artikkeliin ”Georgiaan

    • Kas, taisi käydä joku ajastuskämmi tuossa jos kommentti oli ennen tekstiä…

      Oli tosiaan onnistunut huonevaihdos. Juttelin nimittäin taas eilen iltasella guesthousen omistajan kanssa ja hän oli hieman masentuneen oloinen ja pää painuksisssa noiden kiinalaistensa kanssa. Minkäänlaista yhteistä kieltä ei kuulemma ole, edes ylöspäin käännetyn peukalon näyttäminen ei kuulemma ylitä kielimuuria. Ja niitä kiinalaisia on kuitenkin talossa 25, joten ymmärrän tuon olevan omistajalle hieman raskasta puuhaa.

      Ja tänään satuin yhteistilaan päivällä kun kiinan delegaatio ruokaili. Maiskutus kuului pitkälle ja kavereita tuntui pyörivän ruokalautasten kanssa keittiössä, lauleskellen ja kuka mitäkin puuhaillen, kuin muurahaisia konsanaan, monet rennosti pitkät kalsarit jalassa (joka tuntuu olevan miespuolisten kiinalaisten suosittu oloasu, Siperian junassakin palloilivat ympäriinsä noin). Aika veijareita.

      Aikamoista olisi ollut tuon seurakunnan seassa asua. Nyt olen saanut todella hyvin levättyä omassa huoneessani, joka on lisäksi sopivasti syrjässä noista muista huoneista.

  1. Erittäin mielenkiintoinen reissu tuntuu olevan. Sen toisen Georgian ohitit vähän nopeammin.
    Mitenkä siellä maailmankulmalla palvelut ja muut toiminnot pelaavat? Pärjääkö enkulla? Ja ehkä se tärkein, onko ruoka ja juoma hyvää? Georgiasta tulee mieleen ainakin tee ja viinit.
    Minkälainen yleinen tunnelma on, tuntuuko paikka mukavalta?

    • Ihan hyvin pärjää englannilla. Jostain syystä tunnelma tuntui heti jotenkin muuttuvan, sanoisinko kotoisammaksi, kun siirryin pienempään maahan. Tämä on jännä juttu. Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa oli Australiaan verrattuna samanlainen kotoisampi tunnelma. Ehkä pienestä maasta tuleva tuntee luonnostaan olonsa kotoisammaksi toisessa pienessä sellaisessa. Ja vaikuttaahan maan koko ja ”merkitys” maailmalla varmasti myös kansanluonteenseen ja sitä kautta yleiseen paikassa aistittavaan henkeen. Tai sitten vain kuvittelen.

      Georgian kulinaristisia kuuluisuuksia ovat myös ainakin kivennäisvedet ja gruusialainen leipä. Molemmat hyviä. Kumma muuten, miksi virossa joka kaupassa myydään tuota leipää (vielä Fazerin leipomaa) mutta Suomessa en ole sitä missään nähnyt.

      Ajatuksenani on laittaa vielä Tbilisi aiheinen juttu, joten lisätietoja (ja kuvia) seuraa vielä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.