Kiovaan ja Kiovasta

Ti 18.12.2012, Kiova (UE)

Junamatka Minskistä Kiovaan sujui paljolti samoissa merkeissä kuin edellinenkin makuuvaunuosuus. Tällä kertaa vaunuosaston lämpötila oli sopiva ja osastossa oli myös edistyksellisesti puhelimen latauksen mahdollistava pistorasia. Toisaalta matkan hintaan ei näyttänyt kuuluvan ilmaista vesipulloa ja teetä, kuten edellisessä junassa. Myös junan käyttövesi oli aamulla lopussa joten aamupeseytymiset jäivät väliin. Jotain hyvää ja jotain huonoa, siis.

Perillä Kiovassa.

Ukrainan raja ylitettiin, kuinka ollakaan, aamuyöllä. Muodollisuuksiin kului parisen tuntia kahden ja neljän välillä. Vaunuosastosta ei toki tarvinnut poistua, joten erilaisten tarkastusten välit pystyi huoletta torkkumaan. Valko-Venäjältä pääsi ulos ongelmitta ja Ukrainaan sisään niinikään ilman ongelmia, ja ilman viisumia, kuten kuuluikin.

Kielimuuri tuntuu olevan edelleen korkea. Kukaan vaunuemännistä tullimiehiin ei tunnu juurikaan puhuvan tai ymmärtävän englantia. Kommunikaatio näyttää tosin sujuvan yllättävänkin hyvin antamalla muiden hyttikavereiden vastata kysymyksiin ja olemalla itse pääosin semitarkkaavaisen näköisenä hiljaa. Tarvittaessa voi sitten ynähdellä jotain jonkinlaisella pseudokielellä. Leimat tulevat papereihin ja matka jatkuu näköjään näinkin, ja sehän se pääasia lopulta on.

Kiovan rautatieasemalle juna saapui juuri ennen yhdeksää aamulla. Jo vähän aikaa asemalla pyörittyäni kävi ilmeiseksi, että kaupunki lienee paljon suurempi ja kansainvälisempi kuin Minsk, mikä olikin täysin odotettavissa. Junia lähtee enemmän ja useampaan ilmansuuntaan. Opasteet ja aikataulut näyttivät olevan täällä myös englanniksi.

Pakkasessa paarustaminen on ilmeisesti rankkaa paikallisväestöllekin. Tuppaa ramaisemaan. Kuva (lämmitetystä) odotushuoneesta Kiovan rautatieasemalla.

Ulkona oli taas kylmä. Pakkasta lienee aamulla ollut ainakin viisitoista astetta ja jo tutuksi käynyt tuulikin puhalteli myös Ukrainassa. Sisätiloissa tosin ei täällä, niin kuin ei aiemminkaan tällä reissulla, ole tarvinnut palella. Toisaalta hyvin lämmitettyjen tilojen haittapuoli on, että mikäli pukeutuminen mahdollistaa pidemmän oleilun ulkona, sisällä samassa varustuksessa läkähtyy. Vaatteita on saanutkin parin viimeisen päivän aikana jumpata ahkerasti päälle ja pois. Ja ehkei se ensisijainen vika sisälämpötiloissa ole vaan säässä.

Ennakolta varaamani hostelli löytyi ongelmitta sieltä mistä pitikin. Liikennettä (lue autoja) Kiovassa näyttäisi olevan paljon. Torvet soivat, risteykset ovat tukossa ja pysäköintipaikkoina näyttävät toimivan myös jalkakäytävät. Kaupunki on myös sangen kukkulainen ja eräs leimallinen piirre ovat lähes kaikkialla näkyvät kirkkojen ja luostarien sipulikupolit. Vanhojen rakennusten entisöimisessä on myös täällä nähty vaivaa.

Kirkko, eräs monista.

Liikennettä ja arkkitehtuuria pääkadulla.

Kaiken kaikkiaan ihan kiintoisan oloinen, lähes metropolimainen kaupunki. Voisin tulla toistekin. Tuskin talvella, tosin. Seuraavaan kertaan jää myös Tshernobylin voimala-alue, jonne ainakin useimpien hostellien kautta näköjään pääsisi päivän kestävälle retkelle. Vuodenaika ei taitaisi tosin nyt olla otollisin siihenkään, lunta vain taitaisi olla siellä. Ja pakkasta.

 

Facebooktwittermailby feather

4 vastausta artikkeliin ”Kiovaan ja Kiovasta

    • Halvimmat retket Tshernobyliin taisivat olla hieman yli 100 us-dollaria. Muistini mukaan tyypillinen hinta olisi ollut noin 100 euroa, jonka itse kyllä voisin maksaa noinkin kiinnostavasta kokemuksesta. Voimalalle ymmärtääkseni ajaa Kiovasta useamman tunnin suuntaansa.

      Vuodenaika ei tuohon retkeen olisi nyt ollut kovin suosiollinen. Pakkasessa tulin miettineeksi, mikä niistä sitten olisi. Tulin siihen tulokseen, että Ukrainaan (kuten moneen muuhunkin paikkaan) olisi mukavinta matkustaa keväällä, huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa. Sää on miellyttävä muttei kuitenkaan ole vielä matkailusesonki. Hostellin pyörittäjäkin totesi heti, kun asiasta mainitsin, ”you should come in may, may is the best time here”.

  1. Jos vertaat Valko-Venäjää, Ukrainaa, Venäjää ja Kazakstania toisiinsa niin onko niissä paljonkin yhteistä vai tunteeko kunkin maan helposti omaksi maakseen?
    Ja totta tuo vapun aikoihin matkaaminen. Mannerilmaston maissa on se huono puoli että yleensä on joko liian kuuma tai kylmä. Äärimmäisyyksiä sekä kesällä että talvella.

    • Valko-Venäjällä ja Ukrainassa havaitsi selvästi Venäläistyylistä henkeä, jota siis myös Kazakstan oikeastaan oli, pienin Keski-Aasialaisin vivahtein. Eli mitähän tuohon vastaisi, Minskiä ei ainakaan erottaisi helposti Venäjästä, ja ehkä en oikeastaan Kiovaakaan, muuten kuin sillä perusteella ettei noin suurta ja vauraan oloista kaupunkia taida varsinaisella Venäjällä Moskovan ja Pietarin lisäksi olla. Näistä neljästä varmaan Kazakstan erottuu selvimmin, myös aasialaisemman väestörakenteensa takia. Georgia taasen on ihan eri sarjaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.