Islannista

Ma 30.4.2012, Reykjavik (IS)

Perjantain ja lauantain välisen yön lento Icelandairin koneella New Yorkista Reykjavikiin meni ilman ongelmia. Kaikki koneen tarjoilut vettä lukuunottamatta olivat halpalentoyhtiötyyppisesti maksullisia, joten maukas lentokoneruoka jäi tällä kertaa nauttimatta. Ilmankos liput ovatkin sangen edullisia.  Kone oli myös myyty kiitettävän täyteen, vapaita paikkoja ei juurikaan näyttänyt olevan.

Alle kuusi tuntia kestäneen lennon (ja valvotun yön) jälkeen kone laskeutui Reykjavikiin paikallista aikaa kuuden jälkeen aamulla. Keflavikin kenttä näytti olevan uusi ja hieno, mutta muuten ensivaikutelma Islannista oli sangen masentava. Ulkona sumussa ei nimittäin nähnyt nenäänsä pidemmälle ja jäätävä sade piiskasi kovassa tuulessa kaikkia ulos uskaltautuneita. Lämpötila pyöri viiden plusasteen tietämissä. Autovuokraamon kaveri lohdutti. Edellisenä vuonna Reykjavikissa oli kuulemma satanut lunta kesäkuussa. Se vasta kuulemma olikin ”quite depressing”.

Auton saatuani ja ajelin kentältä sumuisen autiuden halki noin 50 kilometrin matkan Reykjavikiin. Ihmisiä ei lauantaiaamuna näkynyt oikein missään ja kaupunkikin vaikutti lähes autiolta. Löysin kuitenkin varaamani majoituksen lähes karttaa tutkimatta ja painuin neljän tunnin päiväunille.

Reykjavikin keskustaa.

Tiekuvaa Reykjavikin pohjoispuolelta, jonne sinnekin tein sunnuntaina pienen lenkin.

Illalla sää oli parantunut hieman, sade nimittäin oli loppunut. Kaupungin keskustassakin oli nyt hieman elämää. Suuri kaupunki Reykjavik ei ole, joten ydinkeskusta mahtuu pienelle, oikeastaan vain muutaman kadun alueelle. Kaupunki vaikutti myös oikeastaan kaksikieliseltä. Englantia (jota myös kaikki, ainakin itse tapaamani, islantilaiset tuntuvat osaavan) kun kuuli puhuttavan lähes kaikkialla. Kuulemistani kielistä päätellen lukuisista eri maista olevia turisteja sen sijaan näytti ainakin lauantaina olevan kaupungissa paljon, suorastaan enemmän kuin paikallisia.

Sunnuntai valkeni aurinkoisena ja heräsin hyvissä ajoin aamuyöllä, unirytmi kun tuntui olevan melkolailla sekaisin, mitä pitikin sittemmin paikata torkkumalla tunti iltapäivällä autossa. Itse päivästä tulikin hieno ja käytin sen ajellen ympäri kaakkoista Islantia. Tälle alueelle mahtuvat monet saaren nähtävyyksistä kuten Gullfossin ja Skógafossin vesiputoukset sekä Geysirin vulkaanisesti aktiivinen alue. Nämä kaikki pystyy kätevästi kiertämään yhdessä päivässä Reykjavikista käsin ja näin siis sunnuntaina teinkin. Huolimatta kirkkaasta säästä kovin lämmin ei sunnuntainakaan ollut. Korkeimmillaan lämpötila taisi olla auton mittarin mukaan +12 astetta jonka kylmä tuuli sai tuntumaan viileämmältä. Ensimmäistä kertaa lähdön jälkeen joulukuussa Helsinki-Vantaalla kaikki päällä olleet vaatteet tulivat tarpeeseen.

Vesiputous lähellä rannikkoa. Tämä on ilmeisesti Islannin putouksista korkein, ja sen pääsee kiertämään myös takakautta.

Gullfossin massiivisempi vesiputous sisämaassa.

Kiehuvaa vettä kraaterissa. Kuva Geysirin alueelta, joka on ilmeiseti antanut nimensä kaikille purkautuville kuumille lähteille. Varsinaisia geysireitä täälläkin oli, mutta valitettavasti kuvaa en purkautumisesta saanut. Tuliperäisyyden myös muuten haistoi (kuten Uudessa-Seelannissakin). Maaperän rikki saa ilman ajoin haisemaan miedosti mädäntyneeltä kananmunalta. Reykjavikin vesijohtovedestäkin tuoksun tunnisti.

Hintatasoa en tullut Islannissa kovin aktiivisesti arvioineeksi, osin siitä syystä että valuutta (kruunu) lasketaan käytännössä sadoissa ja tuhansissa, mikä oli omiaan sotkemaan käsitystä kustannustasosta. Viimeiset kuukaudet kun kuitenkin on tullut vietettyä maissa, joiden yhdellä rahayksiköllä on ostovoimaa. Yhdellä Islannin kruunulla taasen ei saa mitään. Toisaalta äyrit valuutasta puuttuvat, joten kaiketi tämä on ymmärrettävää. Islannin kruunu on käsittääkseni devalvoitunut rankastikin viime vuosina ja sanoisin, että tämä näkyy. Suhteellisen järkihintaisena paikkana pitäisin Islantia tämän lyhyen vierailun perusteella. Esimerkiksi yhden hengen siisti ja mukava huone guesthousessa (tosin ilman omaa kylpyhuonetta) maksoi 30 euroa yöltä, mikä on mielestäni kohtuullista. Joitakin vuosia takaperin maa lienee ollut euroalueen matkailijalle hyvinkin tyyris.

Kirjoitan tätä Reykjavikin lentokentällä. Lento Helsinkiin lähtee pian. Vähiin käy reissu, ennen loppumistaan.

 

 

Facebooktwittermailby feather

14 vastausta artikkeliin ”Islannista

  1. Tuossa katukuvassa näkyy liikennemerkki joka kieltää koirat kapungissa. Ei siellä todella koiria ollutkaan sensijaan näin muutamia kissoja jotka vaeltelivat ympäriinsä, niitä ei ole kielletty ilmeisesti.
    Kiitos kiinnostavasta blogista, ehdottomasti matkablogien parhaimmistoa.
    Tervetuloa kotiin. Jään odottelemaan seuraavaa reissua!

  2. Hyvää vappua sinnekin ja kiitos osallistumisesta molemmille kommentoijille. Visa tosiaan vinkui varsinkin loppumatkan, mutta rahaahan se vain on. Voisi sen huonomminkin sijoittaa.

    Kruja: hyvä havainto! Enpä kiinnittänyt merkkiin huomiota (ihme kyllä). Koiria ei tosiaan kaupungissa näkynyt, se on totta.

  3. Minulta myös tuhannet kiitokset blogistasi. Osaat kirjoittaa
    kiinnostavasti. Toivottavasti uusi matka häämöttää..
    Kerro, tuliko tästä blogin pitämisestä rasite.

  4. Tervetuloa kotimaahan ja kiitos reissutarinoista! Mukavaa (ja halpaa) on tällä tavalla reissata. Ja hattua täytyy nostaa kestävyydestä; itse en varmaan jaksaisi ajallisesti näin pitää reissua tehdä. Tänään kuunnellaan oli mukaavaa lisämaustetta tunnelmaan. Erinomaisen viihdyttävää.

    Ensi vuonna sitten Alaskasta Patagoniaan?

  5. Kiitos todellakin mukavasta blogista. Viime ajat olen ollut hiljaisena seuralaisena matkassa,omituisesti tietokone pysynyt välillä jopa useita päiviä kiinni(kesääkö teettelee?)ja sitten onkin ollut kiva lukusessio kiriä matkalaiset kiinni.
    Ja todellakin, on tämä halpaa matkustusta näin siivellä. Tosin nyt on kesää ajatellen ajatusriihi käynnissä-Saksan,Itävallan,Sveitsin ja Italian alppitiet olisi tarkoitus ajella ja ympäristöt tutkia tulevan suven mittaan autoillen.

    Mutta tervetuloa kotiin, kyllä se suvi tulee, kun itsepäisesti niin uskotaan! Joko syksyllä pitää päästä taas matkaan?? Vai täytyykö parannella finanssipolitiikkaa välillä,ettei visan konttorilla vallan hermostuta… Lisää juttuja jään kuitenkin uskollisesti odotelemaan!

  6. Kiitoksia kiitoksista. Välillä noiden artikkelien kirjoittaminen kieltämättä oli raskasta ja varmaan väkisin vääntäminen on välillä ollut rivien välistä luettavissakin. Erityisesti tuo korostui lopussa, jolloin vauhti oli kova ja lähes joka päivästä oli raportoitavaa. Ja matka- tai oikeastaan matkustusblogihan tämä on eli siirtymiset ovat olleet pääosassa. Mutta, jästipäinen kun olen, niin kerran aloitettua projektia ei keskenkään voi jättää. Ei anna luonto periksi.

    Seuraavasta reissusta ei ole vielä erityisempiä suunnitelmia, mutta kaikenlaisia ideoita toki on. Saapa nähdä onko ensi vuonna sitten todellakin edessä matka Amerikkojen päästä toiseen. Kahdeksi vuodeksi ainakin noita maanosia riittäisi, sekä Etelä-Amerikka että Afrikka kun ovat aika lailla tutkimatta.

    Ja tosiaan, täytyy tässä varmaankin lähikuukaudet viettää hiljaiseloa maksellen noita luottokorttimaksuja. Olen miettinyt, pitäisikö reissusta tehdä tänne blogiin jonkinlainen taloudellinen yhteenveto. Se kun tuntuu yleensä olevan melkein se ensimmäinen kysymys – paljonko tuollainen reissu sitten maksoi?

    • Olisi tosi mukavaa saada tuo taloudellinen yhteenveto. Sitten joskus kun olet ensin hengähtänyt vähän.
      Ihmettelin miten jaksoit jopa vastailla meille kommentoijille, välillähän jutustelu rönsyili aika tavalla. Ei aina ollut varsinaisia kysymyksiäkään.
      Onhan se varmaan mukavaa huomata että lukijoita riittää ja varmasti paljon enemmän kuin me jotka olimme äänessä.
      Nyt pitää sulkea laukku ja mennä nukkumaan, aamulla on lähtö Latviaan.
      Pientähän se on mutta kyllä Baltian maatkin ovat kiinnostavia, Liettua on niistä suosikkini mutta nyt en ehdi sinne asti.

    • Taloudellinen yhteenveto olisi tosiaankin mielenkiintoinen ja jopa hyödyllinenkin. Tässä kun yrittää bussikuskin palkasta repiä varoja omiin reissuihin– jatkuvastihan tässä toki saa matkustaa töiden puitteissa, mutta kauemmaksi omilla ehdoilla matkustamaan mieli palaa. Tokihan jännitystä elämään saa, kun lähtee bussilastillisen kanssa venäjälle ja yrittää löytää aamulla porukan kasaan matkan jatkamiseksi. Kaikki kun on parempi löytää mukaan viimeistään rajalle mennessä, eikä ylimääräisiäkään uusia ”ystäviä” tarvita viranomaisten riemuksi…
      Muutaman kerran olen kyllä miettinyt, mistä tämä sitkeys blogin ajan tasalla pitämiseen on löytynyt, yllättävän vähän on ollut päiviä, ettei mitään kommenttia ole sivulle ilmestynyt, vielä kerran kiitos siitä. Ei ole voinut aina huvittaa kirjoittaminen!
      Onnea ja menestystä arkeen paluuseen, voipi olla jonkin asteinen ”krapula” jonkin aikaa.

      • itse asiassa kommentteihin vastaaminen ei yleensä ollut lainkaan raskasta vaan monesti juttujen kirjoittamista helpompaa ja mukavampaakin. Kommenteissanne kun oli usein joku kysymys tai ajatuksia herättävä pointti, johon oli sitten helppo reagoida. Ja tuota tekstiä kun yleensä tulee helposti, kunhan vain pääseen vauhtiin.

        Varsinaisten juttujen kanssa alkuun pääseminen oli monesti vähän työläämpää, se kun vaati vähän mietintää. Mistä kulmasta ja millä tyylillä tapahtumia rupeaa purkamaan.

        Latviassa kävin itsekin viime kesänä. Liettuan vierailusta on pidempi aika, mutta Vilnasta on ihan hyvät mielikuvat. Hyvää matkaa krujalle.

        Ja katsotaan jos saisin tosiaan käytettyjä euromääriä mietittyä. Haluankohan itsekään tietää (tai se varmaan on suurin syy miksi en vuosi sittenkään kuluja jälkikäteen laskemaan).

  7. Älä laske niitä kuluja.Tammikuu 2011,aloit pitää blogia,ei noita kokemuksia voi rahassa mitata.Minunkin maailmani on avartunut huomattavasti seurassasi.
    Kerää vaan voimia seuraavaan matkaan.

  8. Kiitokset täältäkin hienosta matkablogista! Löysin tänne Pikavuoron virallisen blogin kautta vasta jokunen viikko sitten, joten kommentteja en ole postauksiin reaaliajassa ehtinyt jättää, mutta olen näin jälkikäteen lukenut suurimman osan postauksista läpi. Todella mielenkiintoisia juttuja sinulla. En ole itse pahemmin matkustellut, eikä kroppani ikinä kestäisi Pikavuoro-tyylistä bussissa istumista tuntikausia päivässä (matkapahoinvointi iskee), mutta tällainen nojatuolimatkailu sen sijaan sopii minulle hyvin. Tykkään kovasti tyylistäsi kirjoittaa. Teet matkakohteista sellaisia usein arkisiakin huomioita, jotka kiinnostavat ainakin minua ja ovat varmasti myös hyödyllisiä niille, jotka suunnittelevat matkaa samoihin maisemiin. Lisäksi lukijan on helppo erottaa, mitkä asiat blogissa ovat omia mielipiteitäsi ja vaikutelmiasi ja mikä taas faktoihin perustuvaa tietoa. Molemmilla on tietysti arvoa blogin sisällön kannalta.

    Pidin Pikavuoron virallisestakin blogista, mutta yleisesti ottaen ehkä tästä vielä enemmän. Oletteko ajatelleet esim. Pikavuoron reportterien kanssa koota kokemuksistanne jonkinlaista kirjaa? Kiinnostuneita lukijoita varmaan löytyisi, olihan erityisesti tuo Pikavuoron Bangkokin osuus varsin ainutlaatuinen yritys.

    Toivottavasti jaksat pitää blogia myös tulevista reissuistasi! Sillä välin, kiitokset vielä tästä matkasta. Blogisi on ollut erittäin piristävää luettavaa. 🙂

    • Kiitoksia, tässähän ihan hämmentyy. Olen itse ajatellut, että kirjaan toisaalta juuri noita tekemiäni havaintoja (joihin blogin nimikin viittaa) ja sitten taas toisaalta käytännön asoita, joista samoihin paikkoihin menevälle voisi olla hyötyä.

      Kirjaprojekteista ei varsinaisesti ole ollut puhetta, vaikka onhan joskus joku välillä tuollaistakin puolileikillään kysellyt. Ehkäpä sitten kun koko maailma on bussilla kierretty, kuka tietää.

      Blogin pitäminen, vaikka ajoin vähän raskastakin on ollut, on toisaalta tuonut sisältöä reissaamiseen. Olen varmaan aiemminkin todennut, etten jaksaisi yksityistä matkapäiväkirjaa pitää. Tälla tavoin on helpompi motivoida itsensä kirjaamaan ylös reissuissa koettua, jutuista kun voi ainakin teoriassa olla hyötyä muillekin. Ja pitäähän sitä kaiketi ihmisellä harrastuksia olla, sellaisesta tämäkin käy. Seuraavista reissuista on kaikenlaisia ideoita. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan…

Vastaa käyttäjälle Aura Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.