Yhdestoista ajopäivä – Washington ja vähän Baltimorekin

Ti 24.4.2012, Washington D.C – Philadelphia (USA)

Toiseksi viimeinen autoilupäivä ei alkanut Washingtonissa ainakaan tylsissä merkeissä. Auto oli nimittäin yön aikana kadonnut. Olimme pysäköineet sen edellisenä päivänä hostellin eteen kadulle ja yrittäen tulkita lukuisia pysäköintikilpiä parhaamme mukaan. Lisäksi puihin oli kiinnitetty tilapäisiä paperilappuja, joissa ilmoitettiin pysäköintikiellosta ja kadun korjaustöistä tiettyinä päivinä, jotka toisin vaikuttivat jo pari päivää vanhoilta. Mennessäni aamulla yhdeksän maissa aamulla kadulle tarkastamaan auton kuntoa ja laittamaan mittariin rahaa auton tilalla seisoikin yllätyksekseni suuri kuorma-auto ja jalkakäytävä oli jo osin kaivettu auki. Chevyä ei näkynyt missään.

Tässä se auto vielä eilen oli...

Vähän aikaa kadulla ihmeteltyäni huomasin kadun päässä poliisiauton, jossa istuvilta poliiseilta lähdin tilanteen laitaa tiedustelemaan. Itse asiassa tilanne lähinnä huvitti minua, sillä arvelin että todennäköisimmin auto oli siirretty jollekin lähikadulle. Näin minulle (tai autolleni) on joskus käynyt Helsingissäkin, katujen kevätsiivouksen aikaan. Ja toisaalta käytännön haasteethan ovat aina minua kiehtoneet, ja tässähän niitä taas oli. Autossa istuvien mustien poliisien mittailtua minua jonkun sekunnin he päättivät kuitenkin auttaa turistia hädässä. Pienen selvittelyn ja poliisikeskukseen tehdyn tiedustelun jälkeen selvisi, että auto on siirretty seuraavan korttelin pikkukadulle. Sieltä se sitten löytyikin, täysin kunnossa.

Ja entäs ne oppirahat, kysytte. Pyyhkimen alla oli sadan taalan maksulappu siirrosta. Onneksi maksaminen on tehty helpoksi, sen nimittäin voi tehdä luottokortilla verkossa ja maksuaikaakin oli annettu kuukausi. Kallis pysäköintipaikka oli se, hostellin edessä ollut.

Itse Washington näytti tiistaina sangen erilaiselta kuin edellisenä iltana. Sää oli melko viileä mutta maanantaista poiketen kirkas ja aurinkoinen. Kaupungin keskustan lukuisien nähtävyyksien ympäristössä pyöri paljon turisteja, jotka kuulemistani kielistä päätellen olivat perin monikansallista porukkaa. Kotimaisia koululaisryhmiä kaupungissa näytti olevan myös paljon. Kaupungin keskustassa näytti myös olevan lukuisia kiinnostavanoloisia museoita, joihin tutustumalla varmaankin saisi kulumaan päiväkausia. Ja paremmalla ajalla voisin tännekin palata niitä vielä tutkimaan.

Valkoinen talo ja sen edessä ollut paasi. Ihmettelin, kun googlen kartoissa reittiä Washingtoniin haettaessa viiva hakeutui Valkoisen Talo eteen. Paikalla asia selvisi, tältä paadelta nimittäin mitataan virallisesti kaikki etäisyydet Washingtoniin tai sieltä pois.

Washington Monument kuvattuna toisen maailmansodan muistomerkiltä. Kyseinen obeliski on muuten paljon massiivisempi kuin kuvista voisi päätellä ja se on edelleen maailman korkein vapaastiseisova muurattu rakennelma (näin luin kylteistä).

Capitol. Keskusta-alue näytti olevan paljolti remontissa, tässäkin kuvassa työmaa-aitoja näkyy. Esimerkiksi kuuluisat monumenttirakennuksia heijastavat vesialtaat olivat tyhjiä.

Huolimatta siitä, että Washington näytti tiistaina huomattavasti maanantaita miellyttävämmältä, ei ihan keskustan kupeen puistoissa majaileviin lukuisiin ilmeisen kodittomiin ihmisiin voinut olla kiinnittämättä huomiota. Automme oli päivällä parkissa pienen puistoalueen kupeessa, ehkä viiden minuutin kävelymatkan päässä Valkoiselta Talolta, ja useimmat tämän puiston penkit olivat laitapuolen kulkijoiden miehittämiä. Nurmikolla, auringonpaisteessakin näytti joku nukkuvan. Muistan Los Angelesissa ihmetelleeni, kuinka monet katuasukit olivat nuoria valkoihoisia aikuisia. Näin ei ollut Washingtonissa, sillä kaikki puistossa nukkujat näyttivät olevan pääsääntöisesti mustia ja eivät nuoria enää.

Baltimoren laitakaupunkia. Melko rähjäistä seutua oli tämä.

Iltapäivän päätteeksi matkaa jatkettiin kohti pohjoista ja lähemmäs New Yorkia, olihan auto palautettava seuraavan päivän iltapäivänä. Alkumatka ajeltiin pitkin pienempää tietä, joka johti meidät lähellä sijaitsevan Baltimoren keskustaan, jossa ajamamme tien numero 1 opasteet taas mystisesti hävisivät täysin. Eteneminenkin oli ollut hidasta, joten kaupungin keskustasta ajettiin jälleen suuremmalle, kohti pohjoista johtavalle moottoritielle, jossa suunnistusongelmia oli huomattavasti vähemmän. Yöpyminen hoitui, jälleen, valtatien varressa juuri ennen Philadelphiaa sijainneessa motellissa. Täältä oli viimeisen päivän osuudelle helppo startata.

Tänään kuunnellaan:

Simon and Garfunkel – America

…They’ve all gone to look for America

 

4 thoughts on “Yhdestoista ajopäivä – Washington ja vähän Baltimorekin

  1. Vai että pääsitte kokeilemaan paikallista kadunvarsipysäköintiä 🙂
    Onneksi ei mennyt suoraan varikolle, vaatinee enemmän aiheita, ennenkuin alkavat siirtämään vartioidulle alueelle.. ?
    Baltimorella taitaa olla pitkä historia , hmm… laittomien sivuelinkeinojen ”pienteollisuusalueena”
    Koskas on lento Eurooppaan ?

    • Juu, pieni pelko oli että varikolle olisi joutunut autoa etsimään (tai sitä varikkoa ensin, etsimään). Ensi viikon alussa pitäisi palailla Suomeen. Ei ole montaa päivää enää, Islannissa tosin parin päivän stoppi vielä.

  2. Philadelphia,25.12.2010 pojat jäivät kentälle päiväksi jumiin ja katko Tampa Bayhin meni uusiksi,Yllätys oli kylläkin,että runsaan lumentulon takia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.