Maanosa vaihtuu: Fidzi – U.S.A.

Su 8.4.2012, Nadi (FJ) – Los Angeles (USA)

Lento Fidziltä kohti Los Angelesia kesti yli kymmenen tuntia ja lähti Nadin kansainväliseltä kentältä kymmeneltä Illalla. Air Pacificin kone oli suuri, matkustajapaikkoja taisi speksien mukaan olla hieman yli 450. Tällä kertaa kävi tuuri. Lennolla nimittäin oli arviolta vain parisataa ihmistä, joten sain lopulta omaan käyttööni kolmen penkin setin jossa pääsi jopa jonkinlaiseen makuuasentoon. Lopulta koneessa nukkuminen onnistuikin jopa yllättävän hyvin ja lento ei ollutkaan noin pitkäksi niin raskas kuin se potentiaalisesti olisi voinut olla.

Tällä mentiin. Air Pacificin kone odottaa lähtöä Nadin kansainvälisellä lentokentällä sunnuntai-iltana.

Ruokapuoli ei tosin tällä Fidzin lentoyhtiön lennolla juurikaan häikäissyt eikä kone muutenkaan ollut uusimmasta päästä. Esimerkiksi jokaisen penkin sekänojassa ollut tv ja siihen liittyvä viihdejärjestelmä toimi kehnosti tai ei lainkaan. Mutta eipä tuo pahemmin haitannut kun tilaa nukkumiseen ja yleiseen oleiluun oli reilusti.

Kone laskeutui Los Angelesiin alkuiltapäivästä. Päivä oli yhä sunnuntai, mikä oli jossain määrin outoa – lähteä nyt pitkähkölle lennolle iltakymmeneltä ja olla sitten perillä samana päivänä, puolen päivän jälkeen. Näin kuitenkin käy mikäli kansainvälisen päivämäärärajan ylittää, ja siis kävikin. Aikamatkustusta, oikeastaan.

Los Angeles ilmasta käsin. Hyvin selkeää ruutukavaa on kaupunkisuunnittelussa käytetty. Tämä todettiin myös myöhemmin autossa - pitkiä ovat kadut, ja suoria.

Rajamuodollisuuksiin Los Angelesin kansainvälisellä (LAX) lentokentällä taisi kulua toista tuntia. Maahantulijoita näytti olevan paljon. Itse maahantuloprosessin kanssa ei kuitenkaan ainakaan meillä ollut minkäänlaisia ongelmia. Rajalla kaikilta otetaan rutiininomaisesti sormenjäljet (elektronisesti) ja tulijat kuvataan. Melkoista sarjatyötä näytti tuo olevan. Lopulta esimerkiksi maastapoistumislippua ei rajalla kyselty (tämän esittämistä vaaditaan monessa maassa, usein jo lähtömaan lentokentällä) eikä matkatavaroita läpivalaistu tai pengottu. Ja viisumiahan suomalaiset eivät maahan tarvitse. Ennen matkaa on tosin täytettävä netissä ESTA-kaavake, jonka viranomaiset rajalla sitten hakevat tietokannastaan. Tämä virtuaalinen paperi on voimassa kaksi vuotta ja ,eillä molemmilla tuo sattui olemaan vielä voimassa edelliseltä Yhdysvatojen reissulta, joten tätäkään ei tarvinnut tällä kertaa tehdä.

Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen kamaralle sujui siis ongelmitta. Pienen lentokentällä ihmettelyn ja muun muassa erinäisten karttojen hankkimisen ja dollarikäteisen nostamisen jälkeen vuorossa oli jo muutamaa viikkoa aiemmin varatun vuokra-auton noutaminen. Terminaalista autovuokraamojen alueelle pääsi ilmaisella bussilla ja perillä odotti mielenkiintoinen kokemus. Noin kymmenen minuuttia kestäneen paperityön jälkeen saimme nimittäin kouraamme maksukuitin ja kehoituksen mennä ulos valtaiselle parkkipaikalle ja ottaa sieltä minkä tahansa valitsemaamme koko- ja hintaluokkaan kuuluvan auton. Kentällä oli satoja, eri merkkisiä ja mallisia uudenkarheita kulkupelejä joiden avaimet roikkuivat kuljettajan ovessa joten – kuten kuvitella saattaa – valinta meinasi käydä hankalaksi. Lopulta parkista ajettiin ulos Chevrolet-merkkisellä sedanilla jonka matkamittarissa oli parisentuhatta mailia. Käytännössä uusi auto, siis.

Tässä Chevroletissa tultaneen viettämään rutkasti aikaa seuraavien viikkojen kuluessa. Huomaa avaimet ovessa. Auto kuitattiin lopulta vuokratuksi alueelta poisajettaessa. Hyvin tuntui olevan autonvuokraus systematisoitu ainakin tässä paikassa.

Sunnuntaista säpinää Venice Beachin kävelykadulla. Perin monenlaista ihmistä tuntui katukuvaan täällä mahtuvan.

Auto muuten vuokrattiin internetistä, vuokra-autoihin erikoistuneen hakupalvelun www.rentalcars.com kautta. Itse vuokraamo, josta auto noudettiin oli nimelttän National, joka on käsittääkseni yksi Yhdysvaltain suurista vuokraamoketjuista. Auton kokonaishinnaksi (19 päivää) tuli muistaakseni 402 euroa. Yhdensuuntaisesta vuokrauksesta (siis kun palautuspaikka poikkeaa noutopaikasta) joutui vuokraamossa autoa noudettaessa maksamaan vielä 250 USD:n lisämaksun, josta tosin informoitiin jo auton varausvaiheessa eikä se siten tullut yllätyksenä. Ja autohan noudettiin nyt Los Angelesista ja palautetaan aikanaan New Yorkiin, JFK:n lentokentälle. Hieman yli 600 euroa kokonaisuudessaan, siis. Mielestäni loppujen lopuksi melko kohtuullista.

Iltapäivä käytettiin ajellen ympäri aurinkoista kaupunkia. Venice Beachilla oli sunnuntaisen vapaapäivän tungosta ja hulinaa, Hollywoodissa taasen paljon turisteja. Suuri kaupunki tuntuu Los Angeles olevan.

Tänään kuunnellaan:

Red Hot Chili Peppers – Road Trippin

Tästä se alkaa, autokin on jo alla.

 

 

 

Facebooktwittermailby feather

2 vastausta artikkeliin ”Maanosa vaihtuu: Fidzi – U.S.A.

  1. Lähipäivien suunnitelmat lienevät selvät – ensin Las Vegasiin, sitten Grand Canyonille. Reitti siitä eteenpäin on vielä hieman auki. Riippuu varmaan osin myös ensimmäisten päivien ajokokemuksesta. Jos mailit menevät kevyesti, tehdään ehkä suurempaakin mutkaa, lähinnä kai etelään päin. Jos ei, mennään keskeltä ja suoraa…

Vastaa käyttäjälle TTö Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.