Takaisin Aucklandiin

Su 1.4.2012, Whitianga – Auckland (Pohjoissaari, NZ)

Viimeiseksi päiväksi ajettavaa ei jäänyt kuin hieman kolmatta sataa kilometriä. Lisäksi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Uusi-Seelantikin siirtyi vihdoin kesäaikaan. Aamuun ja hostellista uloskirjautuiseen saatiin siis tunti lisäaikaa. Sekä Uudessa-Seelannissa että Australiassa majoitusliikkeiden (myös hotellien) uloskirjautuminen kun on ollut järjestäen kello kymmeneltä aamupäivällä. Siis aikaisemmin kuin missään muualla tähän asti näkemässäni maailmassa. No, kerrankin siis lisätunti, täälläkin päin maailmaa.

Perillä Aucklandissa oltiin jo kahden maissa iltapäivällä ja sunnuntain melko hiljaisessa liikenteessä kaupungin keskustasta varattu halpa hotellikin löytyi helpohkosti ja ilman suurempia suurkaupunkiliikenteen aiheuttamia traumoja. päivämatkasta ainut mainitsemisen arvoinen osuus oli jo lauantain tekstissä mainitun niemimaan länsirannikko Coromandelista Thamesiin. Tällä osuudella tie nimittäin kulki suorastaan merenrantaa nuollen tavalla, jollaista ei oikeastaan aiemmin Uudessa-Seelannissa ajettujen reittien varrelle ollut osunut.

Vehreitä laaksoja ja kukkuloita.

Rantatietä.

You speed - people die. Tällaisia liikenneaiheisia pelottelukylttejä on sekä Uudessa-Seelannissa että Australiassa runsaasti. Muita aiheita olivat ainakin sade ja liukkaus, tekstiviesteily ajaessa, turvavyön käyttö sekä alkoholi (Drunk DrIvE). Lähtökohtaisesti kaikkiin edellä mainittuihin kuolee, ainakin jos Uuden-Seelannin viranomaisia on uskominen.

Vaikka auton palautus oli alun perin sovittu maanantaiaamuksi, se kuitenkin onnistui kuin onnistuikin jo sunnuntaina. Autovuokraamon toimisto meni kiinni kuudelta iltapäivällä, ja siellä olimmekin – tankin täyttämisen ja itsepalvelupesupaikan muutaman dollarin painepesurisession jälkeen – kymmentä minuuttia ennen sulkemisaikaa. Paikkoja oltiin selvästikin jo laittamassa kiinni, ja Mitsubishi siirtyi huomautuksetta takaisin vuokraajan vastuulle hyvin pikaisesti tehdyn tarkastuksen ja polttoainemittarin vilkaisun jälkeen juuri ennen kuutta.

Auckland hotellin ikkunasta nähtynä.

Kilometrejä trippimittariin kertyi hieman yli 4000. Alle parin viikon kiertomatkalta ei kukaan voine juuri enempää vaatia. Väittäisin, että parempaa ja kattavampaa tutustumismatkaa Uuteen-Seelantiin ei tässä ajassa olisi juurikaan voinut tehdä. Osin ehkä raskaskin mutta ennen kaikkea antoisa vajaa kaksiviikkoinen oli se.

Lento Aucklandista Fidzille lähtee tiistaina. Maanantai jää siis kaupungin katseluun ja yleisiin asioiden hoitoon. Niin, ja Fidzillähän tiettävästi tällä hetkellä tulvii ja maa on lähes hätätilassa. Kuinkas muutenkaan. Mutta, pikavuorolta tuttuja hokemia lainatakseni – ei se mitään haittaa. Ja tietenkin – leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Fidzille siis mennään jos vain koneet lentävät. Tuleepahan (taas) nähtyä yksi kriisialue lisää.

 

Facebooktwittermailby feather

5 vastausta artikkeliin ”Takaisin Aucklandiin

  1. Minulle jäi raporttiesi jälkeen Uudesta-Seelannista sellainen kuva, että se on paljon monimuotoisempi ja hyvin erilainen kuin suurempi naapurinsa. Tavallaan niin, että pienempi on enemmän. Syntyikö sinulle sama kuva?

    Edellisen postauksen lause ”Tunnelma tuntui olevan jollain määrittelemättömällä tavalla hyvä.” tuntuu tutulta. Tietyissä paikoissa tuntee heti pitävänsä paikasta ja myös päinvastoin. Tämä lienee monen pienen osatekijän summa. Jos paikassa on tarpeeksi pieniä, jopa tiedostamattomia asioita jotka miellyttävät itseä, niin mainitsemasi tunnelma syntyy kuin huomaamatta. Itselleni tällaisia positiivisen tunnelman paikkoja ovat olleet mm. Praha, Budapest, Islanti ja niinkin kotoinen paikka kuin Ahvenanmaa. Negatiivisen tunnelman paikkoja ovat olleet mm. Belgrad ja vähän yllättäen Berliini. Pitäisi kai päivittää tunnelmat aika ajoin ettei jää väärää kuvaa.

  2. Kiitos matkoista!
    Minulla on nyt tunne että Australiaan ei ole pakko päästä mutta Uusi-Seelanti olisi kiinnostava.
    Toivottavasti pääset Fidzille ja pääset kertomaankin sieltä jotain. Sittenhän sen vasta näkee mikä kaaos siellä on.
    Kaikki nämä ovat minulle kokemattomia paikkoja.
    Juuri nyt minulla on jääkausi menossa: Grönlanti on koettu ja ensi kesänä vuorossa Huippuvuoret. Jäävuoria, myrskylintuja, valaita ja niiden puhetta.
    Toivottavasti nyt näen jääkarhunkin. Tunnelma on aika sanoinkuvaamaton näissä paikoissa.

    EsaT: olen samaa mieltä kanssasi noista tunnelmajutuista. Ekakerralla Berliinissä ajattelin ettei koskaan enää tänne. Jouduin sinne kuitenkin eikä toinen kerta ollut ihan yhtä paha. Ehkä päivitys on paikallaan joskus.

  3. Kyllä, Uudesta-Seelannista jäi kieltämättä monimuotoisempi kuva. Yksi suuri tekijä on varmaankin maiden kokoero, Australia kun on niin valtavan suuri ettei se oikein ole ainakaan maanteitse kovin nopeasti hahmotettavissa. Väsymys iskee ennemmin tai myöhemmin. Uuteen-Seelantiin tulisin tosiaan mielleäni uudestaan, Australiasssa vaikutuksen teki erityisesti Tasmania, johon sinnekin voisin palata paremmalla ajalla.

    Juu, lienee syytä tosiaan päivitellä noita tunnelmia silloin tällöin. Paikat kun muuttuvat ja toisaalta sitä muuttuu myös itse. Jotkut tuntuvat pitävän Berliinistä todella paljon, mutta itsellenikään se ei ole oikein ikinä auennut. Vaikka lienenkin käynyt kupungissa kymmenisen kertaa.

    Praha oli aikanaan suosikkipaikkojani ja taisin rampata siellä joinakin vuosina useammankin kerran. Tunnelma siellä oli tosiaan hyvä. Viimekäynnistä on tosin vierähtänyt aikaa, Eurooppa kun on jäänyt viimevuosian vähemmälle keskittyen enemmän Espanjaan ja Portugaliin. Pitäisi päivittää tuo itäinen Keski-Eurooppakin.

    kruja: kuulostaa hyvätä tuo ”jääkausi”. Pohjoinen ulottuvuus kiehtoo myös minua. Jäämeren rannalla en ole pitkiin aikoihin käynyt. Sekin pitäisi päivittää. Paljon on maailmassa kiintoisia paikkoja…

  4. Niinpäniin, on paljon mielenkiintoisia paikkoja… saisi tulla lottovoitto.
    Pakko kertoa vielä yksi hyvä mikä odottaa elokuussa: Tonava Linzistä Mustallemerelle, läpi Rautaportista ja Tonavan suisto! Näin kerran leffan jossa seilattiin koko Tonava ja siitä lähtien olen nähnyt unta siitä. Ja nyt se onnistuu. Muuten itäeuroopan maista Bulgaria on paikka jossa viihdyn. Oikea Bulgaria siis, ei Sunny Beach. Esim. vuoristoalueet lähellä Makedonian ja Kreikan rajaa.
    Tulevat reissut vaatii tiukkaa säästämistä joten on mukavaa että voi matkata sinun mukanasi. Aasiaa olisi kyllä kiva kiertää pitkästä aikaa ja Patagoniaan pitäisi päästä mutta kyllä vanha kunnon Eurooppakin on antoisa.
    Toivottavasti pääsette jollekin lennolle pikapuoliin. Ei lentokentällä ole kiva asua pitkiä aikoja!

  5. Kappas, nyt kun muistutit – joskus vuosia sitten tulin menneeksi Tonavaa jokilaivalla, muistaakseni lippu oli Budapestista Wieniin. Tuolloinkaan sää ei suosinut (näköjään tätä sattuu minulle usein), sillä muistaakseni vettä tuli kaatamalla ja olisiko joki tulvinutkin, sillä matkustajat paimennettiin puolimatkassa (Bratislava) bussiin ja loppumatka taitettiin teitä pitkin. Olinpa tuonkin seikkailun jo lähes unohtanut… Toivottavasti säät ovat suotuisammat syksyllä.

    Eiköhän tästä vielä eteenpäin päästä, ainakin nyt olemme jo lentokentän kansainvälisellä alueella, matkatavarat jätettynä ja boarding pass taskussa. Epäilenpä tosin, että viivytyksiä vielä tulee. Ongelma tuntuu olevan, etteivät kaikki koneet ole pariin päivään lentäneet Fidziltä pois päin. Niitä ei näin ollen ole sitten lentämässä sinnekään päin, esimerkiksi täällä Aucklandissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.