Uusi-Seelanti – Paluu Pohjoissaarelle

To 29.3.2012, Picton (Eteläsaari, NZ) – Napier (Pohjoissaari, NZ)

Hieman yli kolmen tunnin laivamatkalle takaisin kohti Pohjoissaarta startattiin taas aamuhämärissä. Sataman autojonossa piti olla jälleen tuntia ennen lähtöaikaa eli tällä kertaa seitsemältä. Matka majapaikasta satamaan oli tosin nyt merkittävästi lyhyempi kuin Wellingtonissa, matkaan nimittäin meni vain muutama minuutti. Satamaan ei tainnut olla etuovelta matkaa montaa sataa metriä.

Laivayhtiö oli siis eri kuin se, millä Eteläsaarelle saavuimme. Laiva oli ehkä hieman pienempi kuin Interislanderin vastaava mutta se toisaalta oli myös uudempi mikä näkyi ainakin laivan edellistä vähemmän nuhjaantuneena sisustuksena. Lisäksi lautta näkyi olevan juuriltaan tanskalainen, sillä juutinkieli näkyi olevan laivan opastekylteissä se ensimmäinen. Seinällä näytti myös olevan merikarttoja Tanskan saaristosta ja reittiaikoja Bornholmin saarelle.  Kummallista. Alus lienee ollut tanskalaisen telakkateollisuuden tuote, tai sitten siellä päin maailmaa aiemmin seilannut.

Eteläsaari jäi taakse aurinkoisessa säässä.

Aurinkoiseen Wellingtoniin päästyämme matka jatkui välittömästi kohti pohjoista, tällä kertaa Pohjoissaaren itäistä rannikkoa ajaen. Päivän ajo-osuus koostui pääosin maalaismaisemista ja osin myös viinipelloista. Lampaat ja muukin karja olivat hyvin edustettuina. Vaikka tie kartan mukaan seuraili merenrantaa, itse merta ei kuitenkaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta näkynyt. Nämäkin poikkeukset koettiin tosin vasta poikettuamme päätieltä hieman pienemmille kulkuväylille.

Meri näkyy. Etualalla vuokra-auto.

Piennar pölisee. Päivän aikana päätieltä poikettiin hetkeksi myös hilajisemmille sorateille.

Päivän tavoite oli ollut Napierin kaupunki saaren itärannikolla. Kaupunki osoittautui miellyttävänoloiseksi rantakaupungiksi, jonka koko keskusta oli rakennettu uudestaan 1930-luvulla tuolloin muodissa olleeseen Art Deco –tyyliin,  maanjäristyksen tuhottua vanhat rakennukset lähes täysin. Kovin hiljaista Napierissa tosin näin syyskaudella oli. Tunnelma lienee perin erilainen kesällä, sesonkiaikaan.

...and you have sheep. Lampaita tien sivussa. Itse asiassa kolme kameraa lähinnä olevaa oli eksynyt aidan väärälle puolelle. Vaikka näitä elikoita on nähtykin epäilemättä jo tuhansia, yksikään niistä ei ole toistaiseksi eksynyt tielle asti. Nämä kolme olivat lähinnä.

 

Facebooktwittermailby feather

2 vastausta artikkeliin ”Uusi-Seelanti – Paluu Pohjoissaarelle

  1. Matka tuo taittuu jo pikavuoron tyylillä.”in-car camera”
    Atlantin aallot kutsuvat.Aion juhlistaa matkaasi Uuden Seelannin punaviinillä,tämä Cabernet Savignon marja on hyvä.Viineistä sen enempää tietämättä,mutta kyseinen merkki tuo vähiten päänsärkyä.Otan muuten kalan kanssa samaa viiniä,hovi ennen kommentoi sir teillä on pääruokana kalaa,ei enää.

    Maanjäristyksistä,onko se Haitin kokemus pahin mitä olet nähnyt?
    Miten sen saa nollattua?

    Hyvää kotimatkaa.

    • Kiitoksia,
      tyylistä en tiedä, mutta matka on tosiaan jo Tasmaniasta asti edennyt ainakin Pikavuorolle tyypillisellä marssivauhdilla. Ajamista on käytännössä ollut enemmän tai vähemmän joka päivä. Melkoista etenemistä. No, kohta pääsee Fidjille huilimaan vähäksi aikaa. Fidjillä muuten taitaa sataa ja tulvia parasta aikaa, tai näin olimme kuulevinamme autoradiosta tänään.

      Kieltämättä Haitin Port-au-Prince oli silmämääräisesti paljon enemmän palasina kuin Christchurch. Molemmissa taisin muuten vierailla noin vuosi maanjäristyksen jälkeen. Tosin jos Haitilla rakennukset olisi laitettu käyttökieltoon yhtä tiukoin standardein kuin Uudessa-Seelannissa, varmaankaan Port-au-Princessä ei olisi ollut yhtään käyttölupaa saanutta rakennusta. Näin ainakin epäilen…

      Hyvää matkaa Atlantille. Mitenkäs Vinho Verde, viineistä se vihreä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.