Ympäri Tasmaniaa, neljäs ja viimeinen osa – Itärannikko

Ma 19.3.2012, Hobart (Tasmania, AU)

Vuokra-auto piti palauttaa tiistaiaamuna Hobartin lentokentälle, joten maanantai jäi tällä kertaa tämän Tasmanian kierroksen viimeiseksi kokonaiseksi ajopäiväksi. Käytin päivän ajellen pohjoisen suurimmasta kaupungista Launcestonista alas Hobartiin saaren itärannikkoa pitkin. Majoituksen viimeiseksi yöksi olin varannut jo ennakkoon Hobartista.

Launcestonista rannikolle siirtyminen kesti jokusen tunnin ja pääosin sankan metsän reunustama tie monine mutkineen oli jälleen kerran hyvinkin viihdyttävää ajettavaa. Jo alkumatkasta kävi ilmeiseksi, että olin tulossa matkailijoiden suosimalla alueelle. Liikenteessä nimittäin alkoi esiintyä selvästi aiempaa enemmän karavaanareita, joka näyttäisi olevan erittäin suosittu matkustusmuoto sekä Tasmaniassa että Australian mantereen puolella. Useimmat näistä, tyypillisesti matkailuautoista lienevät vuokralla ja erilaisia camper van –vuokraamoja on paljon.

Tukkirekan perässä metsäisellä tieosuudella. Puutavara näkyy Tasmaniassa olevan hieman suurempaa kaliiberia kuin kotosuomessa. Lieköhän kyydissä vain yhden puun runko.

Mäkistä ja vehreää maisemaa. Kuvassa hieman avarampi tieosuus, usein metsää kasvoi molemmila puolilla tietä.

Rannikkotie oli maisemiltaan sangen hienoa nähtävää. Tien varrelle näkyi olevan myös useampi, ilmeisesti ilmainen leirintäalue. Tiesin tällaisia alueita Tasmaniassa olevan, mutta vasta nyt, viimeisenä päivänä tulin sellaisia nähneeksi. Alueet näyttivätkin olevan kovin suosittuja ja pääasiassa täynnänsä erilaisia matkailuajoneuvoja. Hyvä hinta-laatusuhde, ilmeisesti näillä paikoilla.

Päivän aikana rannikkotietä ajaessani näin, elämäni ensimmäistä kertaa, pingviineistä (tai ainakin kovasti niiden näköisestä linnusta) varoittavan liikennemerkin. Valitettavasti kuvaa en merkistä saanut napattua. Erilaisista omituisista otuksista varoittavia merkkejä Tasmanian teiden varrella on runsaasti, eikä turhaan. Autojen yliajamia, mitä erilaisempia pienehköjä ja keskisuuria elukoita teiden varsilla tulin mielestäni nähneeksi selvästi enemmän kuin Australiassa. Elämää harvaanasutun Tasmanian sankoissa metsissä lienee siis runsaasti.

Viljelyksiä rantatieosuuden varrella.

Eräs ranta päivämatkan varrelta. Kuten vuoristojärvenkin yhteydessä taannoin, oli rantamaisemien värimaailma hieno. Ehkäpä lämpimämmässä ilmanalassa värit monesti haalistuvat ja paahtava aurinko vie niiltä terän. Täällä sen sijaan värit olivat vahvoja ja ainakin omaa silmääni kovasti miellyttäviä.

Toinen rantakuva.

Perille Hobartiin pääsin puoli kuuden aikaan iltapäivällä. Matkamittariin näytti neljässä päivässä kertyneen 1600 kilomeriä. Bensaan rahaa paloi hieman yli 150 Australian dollaria, kymmenisen dollaria sataa kilometriä kohden, siis. Vielä jäi nähtävää, sillä sekä eteläkärki että länsirannikko jäivät tutkimatta. Viikonkin olisi siis helposti saanut Tasmaniassa käytettyä pääosin vain ajamalla. Jos kiertomatkan tekisi rauhallisempaan tahtiin vaikkapa juuri asuntoautolla, siihen voisi varmaankin varata hyvin vaikkapa kolme viikkoa.

Vaikka Tasmanian kierros tulikin maksamaan jonkin verran ja epäilemättä rahaa Melbourneen viimeiseksi viikoksi jäämällä olisi säästynyt satoja euroja, sanoisin matkan olleen ehdottomasti hintansa arvoinen. Tasmania yllätti positiivisesti, vaikka en oikein tiedäkään, mitä siltä odotin. Kaiketi jotain paljon takapajuisempaa ja vähemmän kiinnostavaa ryteikköä, ehkä. Sitähän se ei sitten lainkaan ollutkaan.

Facebooktwittermailby feather

6 vastausta artikkeliin ”Ympäri Tasmaniaa, neljäs ja viimeinen osa – Itärannikko

  1. Kiitoksia kiitoksista. Juuri pari tuntia sitten laskkeuduimme tänne Uuteen-Seelantiin, Aucklandin kentälle. Aika harmaata on ja vettä sataa, joten ainakaan yhtäläisyydet Tasmania-kokemuksen kanssa eivät ole suuria…

  2. Jaahas, saari ja maa on vaihtunut. Tasmania vaikutti hyvinkin kiintoisalta paikalta. Omista mieltymyksistä tunnustan, että saari on jo lähtökohtaisesti miellyttävä matkailuympäristö, joten ennakkoasenne Tasmaniaa kohtaan on positiivinen. Saaren kokee jotenkin kokonaisuutena, kun siinä on reunat. Aina tulee meri vastaan.

    Tasmaniasta tulee jotenkin Kanada mieleen, ehkäpä suuret puut ja metsät vaikuttavat asiaan. Oliko meren vesi kylmää vai lämmintä, kokeilitko eri puolilla saarta?

    Onko autonvuokraus ohjelmassa myös NZ:ssa?

    • Merivettä kokeilin, ja eihän tuo lämmintä ollut mutta ei myöskään jäistä. Veden lämpötiloihin vaikuttanee myös vuodenaika, kesähän on täällä vasta takana ja syksy aluillaan. Keväällä tilanne saattaisi ola toinen.

      Kanadassa en ole (vielä) käynytkään. Siinäkin maassa riittäisi projektia. Ja auto on tosiaan alla, trippimittarissa jo yli 700 km.

  3. Pingviinit, nuo meluisat ja haisevat vesselit, tulivat tutuksi E-Afrikassa varoittavine liikennemerkkeineen. Ja se meri oli kylmää, kiitos etelänavan ja paikallisen talven.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.