Rantalomailua – Gold Coast, Australia

Ti 28.2.2012, Surfers Paradise (AU)

[Päivitetty 29.2.12 – lisätty kuva]

Gold Coast, tuo Australian Rivieraksikin kutsuttu rantaosuus, sijaitsee maan itärannikolla, heti Brisbanen eteläpuolella. Matka suuntautui tänne lauantaina ja tarkoituksena oli jäädä yhteen alueen suurimmista asutuskeskuksista, Surfers Paradise –nimiseen paikkaan (kyllä, kaupunki on oikeasti nimetty näin omaperäisesti) neljäksi yöksi.

Alle sadan kilometrin matka pitkin leveää moottoritietä sujui nopeasti ja perillä sopivaa majoitusta päästiin etsimään ajoittain kaatosateisessakin säässä hyvissä ajoin alkuiltapäivästä. Kaupunki tuntuu paljolti koostuvan korkeista, asuinkäyttöön tarkoitetuista tornitaloista ja sen suuruus oli ainakin itselleni pieni yllätys. Olin kuvitellut Surffarin Paratiisi –nimellä kulkevan taajaman olevan yleisilmeeltään vaatimattomampi.

Surfers Paradise lähestyy sateisena ja harmaana launtaina.

Gold Coast, lysti paikka.

Suuri osa korkeista tornitaloista vaikutti koostuvan loma-asunnoista ja erilaisten ja erikokoisten päivä-, viikko- ja pitkäaikaisvuokrattavien huoneistojen mainoskylttejä näki joka puolella. Sopivan huoneiston löytäminen neljäksi päiväksi olikin lopulta melko helppoa. Ainoastaan viikonpäivä hidasti hieman etsintää. Lauantaina rakennusten respat nimittäin tuntuivat sulkevan kovin aikaisin, jo kahden maissa iltapäivällä. Sopivat huoneistot kuitenkin löydettiin ja kolmen ihmisen yöpyminen kahden makuuhuoneen siistissä ja melko tasokkaassa asunnossa maksoi tällä kertaa 31 AUD/yö/henkilö.

Sunnuntaina sää parani puolipilviseksi eikä sadetta enää saatu maanantaina tai tiistainakaan. Elämä surffarin paratiisissa sujui siis aurinkoisissa ja rennoissa merkeissä. Koko kaupunki lieneekin oikeastaan pääasiassa suurehko lomailukeskus. Palveluita sekä erilaista aktiviteettiä ja ajankulua on paljon, eläminen helppoa ja kymmeniä (?) kilometrejä pitkä hiekkaranta jatkuu kauemmaksi kuin sitä jaksaa kulkea.

Matka jatkuu huomenna keskiviikkona, suuntana on tällöin Sydney.

Surfers Paradise, katunäkymää kuvattuna kahdeksannesta kerroksesta, asunnon parvekkeelta. Tornitalojen asunnoissa tuntuu tyypillisesti olevan useampia, useampaan ilmansuuntaan antavia parvekkeita.

Hiekkarantaa riittää silmänkantamattomiin. Aallot näyttävät kieltämättä oikeuttavan kaupungin nimen.

Lysti voi olla myös kallista. Surfers Paradisessa keskiviikkona kuvattua.

 

 

Facebooktwittermail

8 vastausta artikkeliin ”Rantalomailua – Gold Coast, Australia

  1. Joko olet kokeillut surffausta? Omien nuoruuden kokemusteni mukaan se on hupaisaa mutta todella vaikeaa, koska ei ole mitään mistä pitää kiinni, toisin kuin wind surf -laudassa. Surffaus vatsallaan oli helppoa, mutta kulutti vatsanahan nopeasti verille. Polvilleen nousu laudan päälle onnistui jotenkin mutta siitä seisomaan oli ihan mahdotonta.
    Onko siellä vedessä jotakin mitä pitäisi varoa? Myrkyllisiä otuksia, haita tms?

    Kaupungin etelä- ja lounaispuolelle on kartan mukaan rakennettu mielenkiintoisen näköinen kanavaverkosto. Näin on saatu monelle oma rantatontti.

    • Surffaus on jäänyt toistaiseksi kokeilematta. Moni näyttää pitävän paitaakin tuolla surffailessa, se varmaankin juuri suojaa paitsi auringolta myös tuolta mainitsemaltasi vatsanahan kulumiselta. Surffauskurssejakin näkyy olevan tarjolla paljon. En tosin tiedä millä metodilla tuota lajia opetetaan.

      Vedessä on kuulemma sekä haita että erinäisiä polttavia otuksia. Rantavahteja on ainakin tällä rannalla runsaasti ja he tuntuvat pitävän uimareita tarkasti silmälläkin – ehkä siis myös noita elukoita, ainakin haita. Rannalla kuuleekin usein rantavahtien megafonikuulutuksia jos uimarit esimerkiksi eksyvät väärään paikkaan.

  2. Tuntuu tosi eksoottiselta noinkin pienessä paikassa asuinmäärän perusteella nähdä tornitaloja ja vielä useampiakin. Lienee turistien määrä jossakin vaiheessa melkoinen. Mutta ihan pysähtymisen arvoinen paikka taitaa olla, joskin myös helppo jättää taakseen.
    Olenko väärässä ajatellessani kylmemmän pallonpuoliskon matkanteon olleen kuitenkin mielenkiintoisempaa? Paikat olivat ainakin täältä sohvalta käsin uusia ja outoja suuremmalta osin. Mutta taitaa lämpö olla kuitenkin vaa`assa myös tosi painava tekijä…
    Ja arvaahan vietänkö täällä taas talvilomaa peiton alla kuumeisena, pian siirryn kyllä paranemaan jonnekkin lämpimään ja suolaiseen ilmanalaan.
    Pysykäähän edes te matkaa taittavat terveinä!

    • Kyllä olet, ainakin omasta mielestäni, oikeassa. Vuoden takainen reissu oli kyllä kiinnostavampi tuossa mielessä. Sääkin vaihtui melkoisesti matkan aikana ja ehkä sekin oli kannustava tekijä pyrkiä kohti Bangkokia. Talviolosuhteissa kun saatiin palella ja kaikki kuitenkin tiesivät että palkintona tulee olemaan lopulta tropiikin lämpö.

      Eikä tuo lämpökään aina herkkua ole. Tänäänkin on turhan lämmin eikä tuolla ulkona (tai ainakaan kadulla) oikein viihdy. Hiki rupeaa virtaamaan välittömästi ja mieli rupeaa tekemään ilmastoituihin sisätiloihin. Omaan makuuni Australian ilmasto on toistaiseksi ollut keskimäärin liian lämmin.

      Jännä nähdä miten paljon ilmasto vielä muuttuu Australian sisällä. Matka jatkuu vielä tänään kohti Sidneystä, joka on täältä taas muistaakseni ~800 km etelään. Sää siis varmaan viilenee taas hieman.

  3. Hepen kommentti ”Olenko väärässä ajatellessani kylmemmän pallonpuoliskon matkanteon olleen kuitenkin mielenkiintoisempaa?” on mielenkiintoinen, koska sama tunnelma välittyy myös itselleni, sekä sinun blogista että virallisesta blogista. Pikavuoro ykkönen oli jännittävä kuin trilleri, osittain jopa pelottava; Venäjän ja Kazakstanin olosuhteet, Kiinan poliittinen tilanne ja sitten palkintona perille pääsy. Lopun minipikavuoroilu Kambodzassa oli sekin jännittävä omalla tavallaan.

    Pikavuoro kakkonen on ehkä liian helppo. Se ei ole seikkailu vaan matka. Mielenkiintoinen, mutta ei jännittävä. Kun koko ajan liikutaan asutulla seudulla ja enimmäkseen turistialueilla niin mitään jännityksen aihetta ei oikein pääse syntymään. Ajokin maahantuonnissa Australiaan oli ”perinteistä” pikavuorojännitystä ja Australian autiomaassa olisi voinut olla ainesta jännitykseen, mutta sekin osuus meni yllättävän helposti.

    Uskon, että pikavuoro kolmonen on tunnelmaltaan taas eri. Leppoisaa turistimatkailua lienee vain Vancouverin ja Kalifornian välillä. Pohjoisempana luonto aiheuttanee oman jännityksensä, riippuen vuodenajasta toki. Kaliforniasta etelään on sitten ihan omat haasteensa.

    En tiedä onko nelososuus Afrikan läpi mahdollinen edes teoriassa, mutta jos on niin siitä tulee sitten Seikkailu isolla ässällä.

    • Yhdyn arvioosi oikeastaan täysin. Noin itsekin tiivistäisin näiden kahden pikavuoron erot. Epäilen hieman, onko edes Amerikkojen Pikavuoro mahdollinen Ajokilla tehtynä, se nimittäin vetelee viimeisiään. Tämä selvisi pesun aikana kun alustaa tutkittiin tarkemmin. Myös painepesu käsittääkseni vioitti jossain määrin jo entisestään jossain määrin lahoa alustaa. Afrikan keikka olisi tosiaan toteutuessaan melkoinen Seikkailu, jopa niin, etten tiedä suostuisinko lähtemään sinne mukaan vaikka mahdollisuuskin olisi.

      • Olisi sääli, jos homma tyssäisi ruosteongelmiin. Pikavuoro on ideana niin hieno ja hullu, että juuri tällaisella asenteella asioita pitääkin hoitaa. Toivottavasti joku ratkaisu löytyy.

        Itselläni oli taannoin puhkiruostunut pakettiauto, mikä saatiin katsastettua vain kauhean vääntämisen jälkeen. Tasoltaan korkeintaan puolet tästä: http://www.youtube.com/watch?v=OFvRnk7Lw1k Kun sitten annoin sen vaihdossa, otti automyyjä sen mielellään vastaan, mikä oli mielestäni outoa. Kertoi että sellaisille autoille on valtava kysyntä Afrikassa, minne joku jobbari sen sitten myikin. Ei väliä onko ruosteessa vai ei, kaikki käy.

        Jos Ajokki alkaa olla liian laho, niin voisikohan Amerikan jättää väliin ja roudata bussin suoraan Afrikkaan. Sitten se joko kestää Suomeen tai sitten myydään tai lahjoitetaan Afrikkaan. Täytyy vain katsoa, että on sellainen maa missä verolait sallivat auton tuonnin. Afrikassa lienee myös luovaa ja soveltavaa taitoa korjata kaikkea vanhaa.

        On mielenkiintoista kuulla, mitä Janin suunnitelmat ovat kun tämä etappi Melbourneen pääsee.

        • Heh, tuota Ajokin suoraan Afrikkaan rahtaamista on täälläkin jo mietitty. Yleisesti ottaen monenlaisia skenaarioita on Ajokille pohdittu ja Janilla tuntuvat suunnitelmat muuttuvan lähes tunneittain. Tämänhetkinen, ehkäpä todennäköisin lähitulevaisuuden kuvio lienee Ajokin laivaaminen takaisin Singaporeen ja ajaminen takaisin Melakaan korjaamolle, jossa sitä uudistettaisiin oikein urakalla.

          Melbournesta Jani taitaa ajaa nykyisen vuokra-auton mahdollisimman ripeään tahtiin halki maan, Alice Springsin kautta takaisin Darwiniin. Vuokra kun raksuttaa jokaiselta ”ylimääräiseltäkin” päivältä. Sen jälkeen alkanee säätö Ajokin kanssa.

          Australian satamaviranomaiset muuten tuhoaisivat Royalin korvausta vastaan. Olikohan hinta parisen tonnia. Laivaus takaisin Singaporeen taitaa maksaa ainakin tuplasti tuon. Itselleni toimintamallin valinta olisi aika selvä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *