Lombok – Saaren ympäri ja takaisin Senggigiin

Su 22.1.2012 Kuta – Kyangan – Senuru – Senggigi (Lombok, ID)

Skootteri piti palauttaa vuokraamoon Senggigiin tiistaina, joten sunnuntaina päätin jättää rauhaisan Kutan ja koko Lombokin eteläosan taakseni ja suunnata takaisin kohti pohjoista. Olo oli hieman flunssainen, joten harkitsin jopa ajavani suorinta tietä takaisin Senggigiin. Tämä olisi vienyt vain kolmisen tuntia. Ahneus (ja toivoakseni myös osin uteliaisuus) kuitenkin voitti ja päätin kiertää saaren vastapäivään ja mahdollisuuksien mukaan yöpyä jossain matkan varrella.

Lombokin keskeistä pohjoisosaa hallitsee lähes neljä kilometriä korkea tulivuori, joten tässä osassa saarta päätie kulkee melko lailla rantaa myötäillen. Oikoteitä saaren läpi ei siis ollut tiedossa. Aamupäivän ajourakasta, aina saaren itärannikolla sijaitsevaan Kanyanganin satamakylään (kaupunki lienee liioiteltu määritelmä tälle paikalle) asti ei juurikaan jäänyt kerrottavaa. Vuoren eteläpuoleinen osa on melko tiheästi asutettua ja liikenne siten myös melko vilkasta. Aamupäivä kului siis pääosin liikennevirran sankassa pakokaasupilvessä mukana roikkuen, kuorma-autoja ja hevoskärryjä ohitellen.

Aamupäivän maisemia: liikennettä ja taajamia.

Musholla. Pienissäkin kylissä näytti olevan ainakin yksi moskeija (tai jonkinlainen ruokoushuone) ja uusia Lombokilla rakennetaan ahkerasti. Näin varmaan kymmeniä moskeijatyömaita, joista monien edessä - liikennevirran keskellä - seisoskeli rahalipasmiehiä keräämässä lahjoituksia, ilmeisesti rakennustöihin. Moni näytti antavankin jonkun setelin (kolikoilla ei täällä juuri ole käyttöä, ovat arvoltaan niin pieniä).

Kayanganin jälkeen liikenne hiljeni selvästi ja ympäristökin muuttui selvästi maatalousvoittoiseksi. Tie pysyi onneksi tästä huolimatta hyväkuntoisena. Koko päivän ensimmäiseen hotelliin ja muutamaan home stay –paikkaan törmäsin jossain Lombokin koilliskulman kylässä. Tässä vaiheessa oli vielä varhainen iltapäivä, joten päätin jatkaa matkaa. Majapaikat näyttivät lisäksi kovin hiljaisilta, jopa lähes hylätyn oloisilta.

Päästyäni saaren pohjoisosaan tulin puolivahingossa tehneeksi pienen mutkan sisämaahan kohti etelää ja saaren keskellä kohoavaa tulivuorta. Senaru –nimisestä kylästä hyvänoloinen tie olisi jatkunut yhä pidemmälle kohti vuoristoa ja ainakin toisen karttani mukaan päätynyt parin kilometrin korkeuteen jonkinlaiselle vuoristojärvelle. Retki olisi ollut perin mielenkiintoinen, mutta hieman köhäisestä olostani sekä majapaikan puuttumisesta johtuen päätin kuitenkin jättää sen tällä kertaa tekemättä. Pitäähän sitä kaiketi jättää jotain seuraavaankin kertaan, mikäli sellainen sattuisi joskus tulemaan.

Vuoristomaisemaa Senarun lähettyvillä kuvattuna.

Jotain poltetaan riisi(?) -pellolla. Näitä jonkinnäköisiä olkikasaroihuja oli pohjoiskoillisessa lukuisia ja useampi kylä sekä maantie kilometrien matkalla olivat peittyneet kokonaan harmaaseen pahanhajuiseen savuun.

Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä kannattanut tiedustella majoitusasiaa tarkemmin jo iltapäivällä, saaren koilliskulmassa. Seuraavat näkemäni hotellit tulivat nimittäin vastaan vasta luoteessa, saaren suurimpien turistikeskittymien Gilin saarten ja Senggigin läheisyydessä. Päivästä tuli siis taas – kuinka ollakaan – pitkä ja päädyin lopulta ajamaan perille asti Senggigiin, johon saavuin vasta iltahämärissä. Ilta ehti jo pimetä ennen kuin löysin kylästä vapaan ja edes jossain määrin kohtuuhintaisen hotellihuoneen.

Indonesian saarilla tehdyt kunnianhimoisemmat skootteriretket taisivat olla osaltani tällä kertaa tässä. Näillä näkymin suuntaan keskiviikkona takaisin Balille, josta lento kohti Australiaa ja uusia (toivoakseni suomalaisella linja-autolla tapahtuvia) seikkailuja lähtee sunnuntaiaamuna.

Auton lavalla on jonkinlainen ämyrivaunu, siis kaiuttimista koottu pyörillä työnnettävä torni. Näin tällaisia iltapäivällä useampia ja ihmettelin mitä oikein tapahtuu. Kuva on otettu Lombokin hiljaisemmassa ja maaseutumaisessa koillisosassa. Kuten kuvasta näkyy, tie oli silti täälläkin sangen hyvää.

Syy paljastui parin tunnin päästä kun vastaan tuli hääkulkue. Mukana näytti juhlivan koko kylä, sillä letkassa tanssivia ihmisiä oli monta sataa. Ja viimeisenä kulkueessa tuli...

...bändi liikuteltavine äänentoistolaitteineen. Kärryssä taisi olla mukana oma bensageneraattorikin. Sunnuntai taitaa siis olla Lombokilla yleinen hääjuhlapäivä, ainakin mikäli kaijutinmääristä voi mitään päätellä.

 

Facebooktwittermailby feather

3 vastausta artikkeliin ”Lombok – Saaren ympäri ja takaisin Senggigiin

  1. Se pohjoisen tulivuori näyttää varsin mielenkiintoiselta: http://www.volcano.si.edu/world/volcano.cfm?vnum=0604-03=
    Olisiko skootterin vaihtoehtona löytynyt vuokrattavaksi sellaista Toyotan antiikkimaasturia? Sellaisella(kin) olisi selvinnyt mutapoluista mutta vähän siistimpänä. Ruuhkassa skootteri lienee kuitenkin kätevämpi.
    Kiinnostuin itäisemmän saaren tiettömyydestä ja löysin tällaisen kartan: http://www.indonesia-tourism.com/west-nusa-tenggara/map/west_nusa_tenggara.png Ihan tietöntä ei sielläkään ole. Majoituksen ja muonituksen suunnittelu olisi sillä saarella suoritettava vähän huolellisemmin, jos kokemasi Koillis-Lombokin meininki siellä jatkuisi.

    Lisää mutaa: http://www.youtube.com/watch?v=5VcGXHx8WwM

    • Toyotan maastureita ei ole tällä saarella hirveästi näkynyt. Autojen vuokrausta mainostetaan kyllä monessa paikassa mutta en tiedä saisiko niistä noin cooleja kulkupelejä. Sellaisella kieltämättä olisi nuo ajamani tiet selvittänyt.

      Hieno kuva tuosta vuoresta. Sinänsä sääli, etten tullut ajaneeksi ylemmäs. Maisemat olisivat epäilemättä olleet hienot. Toisaalta ei harmita, päivä oli kyllin pitkä jo tuollaisenaankin.

      Suuri saari tuo Nusa Tenggara. Aiemmin mietin jopa sielläkin käymistä, mutta Lombokissakin on oikeastaan ollut ihan tarpeeeksi extremeä. Onneksi siis en lähtenyt sinne seikkailemaan – haastavaa se olisi epäilemättä ollut. Ja linkittämässäsi kartassahan näkyy myös Komodo. Sinne järjestetään täältä matkoja (ilmeisesti niitä jättiliskoja katsomaan). Aika kaukana se on. En tiedä millä pelillä matkanjärjestäjä turistit sinne vie. Vesiteitse kai.

      Muddy, old school…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.