Pe 27.1.2012 Lombok – Bali, ID

Perjantaiaamuna lennon varaaminen osoittautui hyväksi päätökseksi. Aamu nimittäin valkeni aurinkoisena mutta yhä tuulisena ja lautat eivät siten edelleenkään kulkeneet. Siispä kentälle. Sain mopokyydin (korvausta vastaan) nuorelta, majoituksenkin järjestäneeltä kaverilta. Lombokin uusi kansainvälinen lentokenttä sijaitsee saaren eteläosassa ja sinne ajoi Lembarin satamakylästä hiljaisessa perjantaiaamun liikenteessä kolmisen varttia. Saaren pääkaupungin Mataramin kupeessa on myös lentokenttä, mutta kuulemani mukaan se on nykyään suljettu ja kaikki lentoliikenne on keskitetty uudelle kentälle, joka ilmeisesti on ollut auki vasta muutaman kuukauden.

Lentokenttä ei ollut kovin suuri, mutta se osoittautui uudeksi ja kaikki tuntui toimivan siellä sangen sulavasti jasuorastaan suuren maailman tyyliin. Selvästikin Lombokilla kehitetään infrastruktuuria suurempia turistimääriä varten. Vaikka kentällä toki turisteja toki näkyikin (jopa joitakin tuttuja naamoja satamasta), yllätyksekseni pääosa matkustajista näytti ainakin ulkonäöllisesti indonesialaiselta.

Itse lento kesti vain hieman yli puoli tuntia ja meni lähes huomaamatta. Kone oli pienehkö, mutta ainakin sisältä melko siisti. Balin Denpasarin kenttä sijaitsee aivan Kuta Beachin rantakohteen vieressä. Olin jo ennakkoon kuullut, ettei matka ole pitkä ja taksikyydistä ei siten pitäisi maksaa liikaa. Kentällä varoitus osoittutui hyödylliseksi sillä kyytejä etsiviä taksikuskeja oli runsaasti, mutta lyhyestä matkasta pyydettiin tyypillisesti yli kymmentä euroa ja mittarin käyttäminen näytti kuskeille olevan äärimmäisen vastenmielistä. Siispä otinkin kyydin jo useamman pikavuorolaisen miehittämään hotelliin Kutalla ensimmäseltä mopokuskilta joka sitä tarjosi. Päädyin maksamaan parikymmenminuuttisesta matkasta 50 000 rupiaa (noin 4,50 eur). Tinkimäänkin olisi epäilemättä pytynyt, mutta tällä kertaa en jaksanut siihen ryhtyä. Pieni raha, varsinkin kun ottaa huomioon viimepäivien vastoinkäymiset.

26.1.2012 Lembar (Lombok, ID)

Olin varannut minibussi-laiva-minibussi -yhdistelmälipun Lombokilta Balille keskiviikoksi ja kuljetus lähtikin ajallaan Senggigistä aamupäivällä. Noin tunnin matkan jälkeen auto saapui Lembarin satamaan jossa odotti epämiellyttävä yllätys: kaikki laivavuorot oli peruttu kovan tuulen vuoksi.

Huhu satamassa kertoi, että seuraava laiva lähtisi mahdollisesti viideltä seuraavana aamuna. En ollut pulassa yksin, satamassa nimittäin oli kymmeniä muitakin turisteja ihmettelemässä tilannetta. Jonkin tunnin odottelun ja säätämisen jälkeen porukka alkoi hajaantua kahtaalle. Osa ihmisistä lähti lentokentälle kokeilemaan onneaan siellä ja osa, allekirjoittanut mukaan lukien, taas jäi Lembariin odottamaan aamua. Kaupungissa varsinaisia majoitusliikkeitä on kovin vähän, mutta onneksi tilapäismajoitus järjestyi tyhjästä paikallistalosta vajaan kymmenen euron korvausta vastaan.

Torstaiaamuna kävi ilmeiseksi, että laivat eivät edelleenkään kulje, ja erään huhun mukaan satamakapteeni olisi sanonut seuraavan vuoron menevän Balille vasta sunnuntaina. Keskiviikkoiltana oli lisäksi kuulemma sattunut jo säästä johtunut lauttaonnettomuuskin, jossa kyseinen alus oli lähes uponnut. Tämä todennäköisesti vaikutti myös omalta osaltaan lauttaliikennetauon pitenemiseen.

Ei siis kuulostanut hyvältä. Sataman matkatoimistossa käymieni neuvottelujen jälkeen päätin lentää. Alle tunnin pituinen lento Lombokilta Denpasariin, Balille järjestyi perjantaiaamuksi hintaan 400 000 rupiaa (noin 36 eur). Saapa nähdä minkälainen häkkyrä kyseinen kone on, varsinkin kovassa tuulessa. Ehkäpä turvallisuustaso kuitenkin voittaa indonesialaisen laivaliikenteen. Toivoakseni, ainakin.

Kova tuuli näkyy Lombokilla myös sähkönjakelussa. Sähköt ovat nimittäin katkeilleet jatkuvasti kaikissa viimeisen viikon aikana vierailemissani paikoissa. Niin myös täällä Lembarissa eilen illalla. Vika lienee päälinjoissa, sillä sähköjen katketessa koko kylä pimenee kerralla. Ehkä lankojen päälle kaatuu puita. Sinänsä tuuli täällä ei mielestäni esimerkiksi Helsingin taannoisiin syysmyrskyisiin päiviin verrattuna ole kovin kummoinen. Vaikeuksia se kuitenkin silti aiheuttaa.

Paikalliset muuten tuntuvat tietävän, mistä kovaksi yltyneet tuulet johtuvat. Ne johtuvat kiinalaisista. Kuulin tämän eilen itsestäänselvyytenä useammaltakin lombokilaiselta. Kiinalaisen uudenvuoden aikaan tuulet ovat kuulemma aina kovia, kiinalaiset kun ”laskevat edellisenä vuonna tekemiään voittoja ja rahat kahisevat” totesi eräs paikallinen. Näin vapaasti käännettynä. Mokomat kiinalaiset, olisihan tämä(kin) pitänyt arvata.

 

Su 22.1.2012 Kuta – Kyangan – Senuru – Senggigi (Lombok, ID)

Skootteri piti palauttaa vuokraamoon Senggigiin tiistaina, joten sunnuntaina päätin jättää rauhaisan Kutan ja koko Lombokin eteläosan taakseni ja suunnata takaisin kohti pohjoista. Olo oli hieman flunssainen, joten harkitsin jopa ajavani suorinta tietä takaisin Senggigiin. Tämä olisi vienyt vain kolmisen tuntia. Ahneus (ja toivoakseni myös osin uteliaisuus) kuitenkin voitti ja päätin kiertää saaren vastapäivään ja mahdollisuuksien mukaan yöpyä jossain matkan varrella.

Lombokin keskeistä pohjoisosaa hallitsee lähes neljä kilometriä korkea tulivuori, joten tässä osassa saarta päätie kulkee melko lailla rantaa myötäillen. Oikoteitä saaren läpi ei siis ollut tiedossa. Aamupäivän ajourakasta, aina saaren itärannikolla sijaitsevaan Kanyanganin satamakylään (kaupunki lienee liioiteltu määritelmä tälle paikalle) asti ei juurikaan jäänyt kerrottavaa. Vuoren eteläpuoleinen osa on melko tiheästi asutettua ja liikenne siten myös melko vilkasta. Aamupäivä kului siis pääosin liikennevirran sankassa pakokaasupilvessä mukana roikkuen, kuorma-autoja ja hevoskärryjä ohitellen.

Kayanganin jälkeen liikenne hiljeni selvästi ja ympäristökin muuttui selvästi maatalousvoittoiseksi. Tie pysyi onneksi tästä huolimatta hyväkuntoisena. Koko päivän ensimmäiseen hotelliin ja muutamaan home stay –paikkaan törmäsin jossain Lombokin koilliskulman kylässä. Tässä vaiheessa oli vielä varhainen iltapäivä, joten päätin jatkaa matkaa. Majapaikat näyttivät lisäksi kovin hiljaisilta, jopa lähes hylätyn oloisilta.

Päästyäni saaren pohjoisosaan tulin puolivahingossa tehneeksi pienen mutkan sisämaahan kohti etelää ja saaren keskellä kohoavaa tulivuorta. Senaru –nimisestä kylästä hyvänoloinen tie olisi jatkunut yhä pidemmälle kohti vuoristoa ja ainakin toisen karttani mukaan päätynyt parin kilometrin korkeuteen jonkinlaiselle vuoristojärvelle. Retki olisi ollut perin mielenkiintoinen, mutta hieman köhäisestä olostani sekä majapaikan puuttumisesta johtuen päätin kuitenkin jättää sen tällä kertaa tekemättä. Pitäähän sitä kaiketi jättää jotain seuraavaankin kertaan, mikäli sellainen sattuisi joskus tulemaan.

Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä kannattanut tiedustella majoitusasiaa tarkemmin jo iltapäivällä, saaren koilliskulmassa. Seuraavat näkemäni hotellit tulivat nimittäin vastaan vasta luoteessa, saaren suurimpien turistikeskittymien Gilin saarten ja Senggigin läheisyydessä. Päivästä tuli siis taas – kuinka ollakaan – pitkä ja päädyin lopulta ajamaan perille asti Senggigiin, johon saavuin vasta iltahämärissä. Ilta ehti jo pimetä ennen kuin löysin kylästä vapaan ja edes jossain määrin kohtuuhintaisen hotellihuoneen.

Indonesian saarilla tehdyt kunnianhimoisemmat skootteriretket taisivat olla osaltani tällä kertaa tässä. Näillä näkymin suuntaan keskiviikkona takaisin Balille, josta lento kohti Australiaa ja uusia (toivoakseni suomalaisella linja-autolla tapahtuvia) seikkailuja lähtee sunnuntaiaamuna.