Pe 31.12.11 Sanur, Bali (ID)

Bromo-tulivuoresta ja sen välittömässä ympäristöstä vielä sananen sekä muutama kuva, olihan tuolla paljolti ihmeteltävää, eikä vähiten kovin tehokkaanoloisen elämysmatkatarjoajien toiminnassa. Vaikka epäilemättä vuoren maastossa pystyy harrastamaan muutakin, tuntui pääasiallinen ohjelmanumero koostuvan kaksiosaisesta retkestä: ensin katsomaan auringon nousua vuorten yllä – sitten kiipeäminen itse kraaterin reunalle. Siirtymiset tapahtuivat paikallisten yrittäjien maastoautoin ja lähtö retkelle kello kolmen jälkeen aamulla kestäen aina aamukahdeksaan.

Nähtävyys on autojen määrästä päätellen sangen suosittu, keskenään samanlaisia Toyota-maastureita vuorella kun oli rivissä satoja. Saatiinpa vuoristoteille jonkinlaista jonoakin aikaiseksi. Kollektiivinen luontokokemus oli siis tämä.

Majoituksen suhteen ryhmämme vaikutti olevan hieman poikkeuksellinen. Useimmat vierailijat nimittäin ilmeisesti viettävät vuorikylissä vain yhden yön ja poistuvat takaisin alavimmille maille nähtyään vuorilla nuo jo edellä mainitut spektaakkelit, heti majapaikassa nautitun suihkun ja aamupalan jälkeen. Näin oli ainakin päätellen pienen matkatoimistokojun pitäjän mielipiteistä. Häntä kun oli vaikea saada vakuuttumaan siitä, että joku haluaisi yöpyä Bromon maastossa kaksi yötä.

 

—

Tänään kuunnellaan, pilvisissä merkeissä:

Kate Bush – Cloudbusting

 

Ma 26.12.11 Bromo (ID) – Denpasar, Bali (ID)

Lepäillyn ja rauhallisissa merkeissä sujuneen sunnuntain jälkeen matka jatkui kohti Pikavuoroetapin tämän osuuden päätepistettä Balia. Tavarat lastattiin Bromo-vuorella pikkubussin katolle ja kahdentoista vahva seurue autoon hotellissa nautitun aamupalan jälkeen kymmeneltä aamupäivällä. Matka mäkeä alas läheiseen kaupunkiin vei vajaan tunnin, ollen ajallisesti lyhyempi kuin muutamaa päivää aikaisemmin samalla keinolla taittamamme sama reitti mäkeä ylös, kuten loogista onkin. Kaupungissa kulkupeli vaihtui suurempaan linjabussiin, jossa näkyi olevan muitakin, sekä länsimaisia matkailijoita että paikallisväestöä.

Päivästä tuli, kuinka ollakaan, taas pitkä. Vaikka pidempiä taukoja ei vajaan tunnin lounaspysähdyksen lisäksi pidetty, bussimatkan ajalliseksi pituudeksi muodostui 12 tuntia. Ainoa merkittävämpi linja-automatkustamisen monotonisuuden katkaissut tapahtuma oli lauttamatka Jaavan saarelta Balille. Matka ei ollut pitkä, mutta kaikkineen salmen ylittämiseen taisi hieman kulahtaneelta autolautan ja lossin välimuodolta kulua noin tunti.

Balin saaren puolella satamassa oltiin vasta hämärän laskeuduttua. Matkaa saaren pääkaupunkiin Denpasariin kuitenkin oli jäljellä vielä toistasataa kilometriä. Illan pimentymisestä huolimatta liikennettä Balin teillä näytti olevan, sillä keskinopeus ei kaksiseksi muodostunut. Pimellä tiellä bussikyytiläiset saivat nauttia lähinnä mielipuolisuuden rajoja hipovista, myös bussin itsensä tekemistä ohituksista. Tähänhän tosin Indonesian liikenteessä on jo totuttu. Auto oli perillä Denpasarin linja-autoasemalla vasta yhdentoista jälkeen iltayöstä.

Nyt edessä on kuukauden tauko. Mikäli oikein muistan, Ajokin pitäisi startata Australian Darwinista tammikuun 28. päivä. Elleivät suunnitelmat muutu, siis. Itse en tälle kuukauden tauolle ole vielä pahemmin ohjelmaa suunnitellut. Täytynee keksiä jotain..

—

Tänään kuunnellaan:

The Blondie – The tide is high

 

La 24.12.11 Yogyakarta – Bromo

[edit 26.12.11 – lisätty kuvat]

Lämmin aamu lupaili kuumaa päivää kun kaksikymmentä matkalaista lastautuivat jouluaattoaamuna puoli kahdeksalta kahteen pikkubussiin, kymmenen matkustajaa kumpaankin, suuntanaan Bromon tulivuori, jossa joulua oli tarkoitus viettää. Matkan pituus oli ennakkotietojen mukaan kolmisensataa kilometriä ja arvioitu kesto kymmenen tuntia. Osa porukasta lentää pois, kuka minnekin, jo tapaninpäivänä joten siirtymisellä lähemmäs Surabayan kaupungin lentokenttää Jaavan länsipäässä alkoi olla kiire – siispä tien päälle taas.

Matka osoittautuikin pitkäksi ja päivän alkupuolisko sangen kuumaksi ja hiostavaksi – lämpötila lienee ollut neljänkymmenen tietämissä. Minibussien ilmastointilaitteet olivat kovilla. Lämpötila autossa nousi iltapäivällä varmaankin lähemmäs kolmeakymmentä. Päivän kääntyessä iltaa kohden saatiin myös rankahkoa sadetta, joka onneksi laski ulkolämpötilaa inhimillisempiin lukemiin.

Perillä Bromo-vuoren maastossa oltiin vasta kymmeneltä, yli 15 tunnin matkustamisen jälkeen. Koko päivä siis kului ajellessa. Pikkubussin takapenkistä, erittäin tummaksi kalvotettujen lasien takaa ei matkaa paljoltikaan pystynyt seurailemaan. Passiivisen matkustajan rooli käy nopeasti tylsäksi. Tällaista ei jaksaisi pitkään. Toivottavasti Australiassa Pikavuorokuvio saadaan taas kuntoon – tämänpäiväisen siirtymisen tyyppisistä matkatoimiston järjestämistä kuljetuksista kun kaikenlainen hohto ja suuruus puuttuu oikeastaan täysin.

Bromo-vuorella ohjelma oli sangen tiivis, sisältäen muun muassa joulujuhlat sekä yöllisen jeeppiretken vuorimaastoon katsomaan auringon nousua sekä itse vuorta. Tämä tosin on tyystin oma tarinansa ja siitä ehkä lisää myöhemmin. Matka jatkuu lepopäivän jälkeen taas maanantaina, tämän Pikavuoro-osuuden viimeisellä etapilla. Suuntana on tällöin Bali.

 

—
Tänään kuunnellaan joululauluja:

The Pogues & Kirsty McColl – Fairytale of New York

To 22.12.11 Jakarta (ID) – Yogyakarta (ID)

Jakartan katselu jäi omalta kohdaltani hieman puutteelliseksi. Olin nimittäin keskiviikon pikavuorokipparin mukana järjestelemässä vuokrabussia seuraavan päivän siirtymiseen. Tuhansien bussien kalustoa pyörittävä yritys vaikutti sangen ammattimaiselta, mutta erilaisten vaihtoehtojen katsastamiseen, neuvotteluihin sekä siirtymisiin (lyhyehköönkin matkaan meni helposti puoli tuntia) kuluikin käytännössä koko päivä. Tämän lisäksi linja-auton vuokra piti maksaa käteisellä, ja raha-automaatilla (joita kaupungista ihan kiitettävästi löytyy) käyntireissu lohkaisi neuvottelujen lomasta kolmisen tuntia.

Hieman kaoottisen oloista ja jatkuvien ruuhkien riivaamaa kaupunkia, jossa ei ilmeisesti ole selkeää keskusta-aluetta, tuli siis pääosin nähtyä taksin ikkunasta.  Taksit sinänsä olivat useammallakin matkalaisella olleeseen ennakkokäsityksiin verrattuna positiivinen yllätys. Niissä nimittäin lähtökohtaisesti käytettiin taksamittaria.

Torstai pyörähti käyntiin vierailulla Suomen Jakartan lähetystöön.  Hieman toista tuntia kestäneen aamuisen kahvitteluhetken sekä erinäisten valokuvaussessioiden jälkeen matka jatkui. Jakartasta ulos pääseminen osoittautui aikaa vieväksi sekä moottoritie kaupungin ulkopuolella hyvin tukkoiseksi. Pian alkoikin käydä selväksi, että bussifirmassa kuultu arvio yli 500 kilometrin pituisen matkan kestosta oli sangen optimistinen. Matka ei tultaisi taittamaan 10 – 12 tunnissa.

Matkaan meni loppujen lopuksi kokonaisuudessaan kuutisentoista tuntia. Erääseen suurempaan matkan varrella olleeseen kaupunkiin tehty ruokailupysähdys tosin lohkaisi tästä kaupunkiin tulo- ja sieltä poistumisruuhkineen kolmatta tuntia. Perillä Yogyakartan kaupungissa (jonka senkin nimellä näyttää olevan useita kirjoitusasuja) oltiin melko epäkäytännölliseen aikaan puoli neljältä yöllä. Pieniä hotelleja ja guesthouseja kaupungissa vaikutti olevan paljon, mutta ne kaikki olivat keskellä yötä pimeän oloisia. Majoitukset saatiin kuitenkin järjestymään ja itse pääsin vaatimattomaan huoneeseeni juuri ennen viittä aamulla. Pitkä päivä.

Matkaa on tarkoitus jatkaa taas jouluaaton aamuna, lyhyehköllä siirtymisellä. Tulivuorelle.