Läpi Mongolian ja Venäjälle (2. pvä)

To 28.4.11 Trans-Mongolian juna (Peking – Moskova) – päivä 2

Toinen matkapäivä valkeni kirkkaana ja maisemat olivat aamulla yhdeksän maissa herätessäni edelleen kuiivia ja puuttomia. Mongolia vaikutti melko autiolta tuoden jossain määrin mieleen Kazakstanin. Aamupäivällä karussa aavikkomaisemassa näkyi ajoittain pieniä lumipälviäkin, vaikka sää sinänsä vaikutti edelleen melko lämpimältä. Lämpöasteita lienee ollut toistakymmentä.

Toisen matkapäivän aamuna ikkunasta avautuneet Mongolian maisemat olivat vielä sangen aavikkoisia.

Perinneasumuksia Mongoliassa. Jurttia näkyi melko taajaan, joten tämä asumismuoto on maassa mitä ilmeisemmin vielä ahkerassa käytössä. Monen ”oikeankin” pientalon pihalla näkyi olevan jurtta.

Mongolian pääkaupunkiin Ulan Batoriin saavuttiin alkuiltapäivästä, puoli kahde maissa. Junan ikkunasta nähtynä ja pysähdyksenaikaisen pienen laiturijaloittelun aikana kaupungista jäänyt vaikutelma yllätti hieman. Olin kuvitellut kuulemani perusteella paikan olevan pienempi tai ainakin, että se koostuisi muutaman korkeamman rakennuksen lisäksi vain jonkinlaisista hökkeleistä ja jurtista. Keskusta-alueella vaikutti kuitenkin olevan runsaasti korkeampiakin rakennuksia ja paikka näytti kuitenkin oikealta kaupungilta. Rakennettu ympäristö tosin näytti olevan hieman rempallaan, joten tämän hyvin pikaisen vilkaisun perusteella mieleen tuli ehkäpä keskivenäläinen pienehkö tai keskisuuri kaupunki.

Moni Pekingistä lähteneistä länsimatkailijoista näytti jäävän pois Ulan Batorissa ja uusia matkustajia junaan näytti nousevan selvästi poistuneita vähemmän. Juna siis tyhjeni entisestään. Omaan vaunuuni tuli Ulan Batorista yksi venäläinen kolmikymppinen miesmatkustaja lisää, joten vaunussa numero 10 on siis nyt viisi maksavaa matkustajaa. Henkilökohtaisen hyttini sain tosin pitää, sillä uusi tulokaskin sai itselleen oman. Junalippua ostaessani kuvittelin olevani poikkeus matkustaessani koko matkan Pekingistä Moskovaan ilman välipysähdyksiä. Joidenkin kanssamatkustajieni kanssa juteltuani näyttääkin siltä, etten suinkaan ole ainoa joka näin toimii. Esimerkiksi kolme muuta vaununi Pekingistä asti matkaa tehnyttä alkuperäistä matkustajaa (kaksi amerikkalaista ja yksi japanilainen) taittavat koko matkan kerralla ilman pysähdyksiä kuten itsekin teen.

Säpinää Ulan Batorin rautatieasemalla. Suuremmissa kaupungeissa juna pysähtyy melko pitkäksi aikaa, tyypillisesti puoleksi tunniksi. Junasta voi halutessaan poistua laiturille tai asemalle jaloittelemaan ja tekemään ostoksia.

Iltapäivälläosuudella, Ulan Batorin jälkeen näkymät muuttuivat hieman vehreämmiksi. Myös rakennuksia alkoi näkyä maaseudulla enemmän ja asumuksetkin alkoivat jo muistuttaa oikeita taloja.

Mongolian puolen raja-asemalle juna saapui yhdeksältä illalla. Prosessi oli hyvin samankaltainen kuin maahan tultaessakin edellisyönä. Passit kerättiin pois ja matkustajien piti täyttää maastapoistumiskuponki sekä jonkinlainen tulli-ilmoituslappu. Homma oli selvä reilussa tunnissa. Taaskaan junasta ei tarvinnut poistua minkäänlaisia tarkastuksia varten.

Lyhyt siirtymä Venäjän puoleiselle raja-asemalle vei vain kymmenisen minuuttia mutta itse asemalla vietettiinkin sitten neljättä tuntia. Jo ennen venäläisviranomaisten junaan nousemista vaunumme kondyktööri aukoi valmiiksi kaikki junan käytävän katossa sijainneet huoltoluukut. Passit kerättiin pois ja tullimiehet nousivat junaan tarkastaen sen perinpohjaisesti. Kaikki huoltoluukut ja lokerot sekä junan yleisissä tiloissa että makuuhyteissä availtiin ja katsottin läpi. Seuraava hyväntuulinen virkamies katsoi läpi matkatavarat, tosin hyvin suurpiirteisesti. Tämän jälkeen junaa kiersi kolmekin eri virkailijaa kolmen eri koiran kanssa, joista yksi, ilmeisesti huumekoira, kävi läpi kaikki hytitkin yksitellen. Erilaisia tulli- ja muita virkailijoita taisi vaunussamme käydä parikymmentä.

Vaikka tarkastus olikin erittäin pitkällinen ja perinpohjainen, rajamiesten käytös turisteja kohtaan oli hyvin asiallista. Selvästikään junasta ei etsitty turistien mahdollisesti vahingossa salakuljettamia matkamuistoja vaan kiinni yritettiin saada suuremman mittakaavan toimijoita. Tarkastus oli ohi vasta aamuyöllä ja nukkumaan pääsi, kuten edellisenäkin iltana, puoli kahdelta yöllä.

Junan sanitettitiloja vaunussa numero 10. Vasemmalla makuuhytin pesuhuone, joka siis jaetaan viereisen kopin asukkaan tai asukkaiden kanssa. Kuvassa näkyvä ovi johtaa viereiseen hyttiin. Molemmissa ovissa on lukko molemmilla puolilla. Oikealla vaunun päissä sijaitseva wc-tila.

Mongolialainen ravintolavaunu. Hevoset olivat ilmeisesti päivän teema, sillä vaunun koristeelliset puuleikkaukset käsittelivät paljolti juurikin tätä aihetta. Ravintolavaunu vaihdetaan aina rajalla, joten matkan aikana saa ihmetellä kiinalaista, mongolialaista ja venäläistä junaravintolakulttuuria.

 

 

Facebooktwittermailby feather

6 vastausta artikkeliin ”Läpi Mongolian ja Venäjälle (2. pvä)

  1. Näitä raportteja onkin odotettu.
    Ravintolavaunu vaihtui rajoilla, mutta oliko itse juna kiinalainen? Miten oli junaruoan laatu ja hinta? Raporttisi perusteella juna vaikuttaa varsin laadukkaalta, ilmeisesti lipun hinnalle oli katetta. Onkohan juna aina yhtä tasokas, molempiin suuntiin siis. Olen joskus matkustanut venäläisessä Berliini-Moskova junassa ja siitä jäi mieleen lievä mahorkan haju ja sellainen ”yleisasiallinen” venäläinen meiniki, vähän kuin vanhalla ladalla ajelisi.

    Jonkinlaista yhteistyötä onkin varmaan jo, mutta VR:llä, Finnairilla ja Venäjän / Kiinan vr:llä voisi olla isommankin bisneksnen paikka tehdä yhteistyössä riittävän laadukkaita junapaketteja, joista voi varata halutun kokoisen hytin Helsingin ja Kiinan välille. Ja kun aikataulut ja viisumiasiat järjestää vielä niin että matkan varren kaupungeissa voi halutessaan pysähtyä 1-2 päiväksi, niin kyseessä voisi olla kansainvälisestikin kiinnostava elämysmatka. Toiseen suuntaan sitten lentämällä.

    Sulla oli tuuria kun sait ”yksityishytin”. Niin se pitäisikin olla, yhden yön vielä voi matkustaa miten vaan, mutta viikko yöpymistä ventovieraan kanssa ei kuullosta leppoisalta lomalta. Tuollainen pitkä reissu kuullostaa erityisen rentouttavalta. Laivaristeilykin on rentouttavaa, mutta laivalla on niin paljon oheisohjelmaa, että se muuttaa matkan luonteen enemmän viihteeksi. Junassa tulee pakostakin koonneeksi omat ajatuksensa

    • Juna oli kiinalainen. Ruoasta tulossa lisää juttua lähipäivinä. Toiseen suuntaan menevistä junista en ole varma, mutta osan niistä lienee venäläisiä. Jotenkin on hieman sellainen fiilis, että itse mieluummin tähtäisin kiinalaiseen junaan toiseen suuntaan mentäessäkin. Vaikka saattaahan olla, että venäläisetkin junat ovat ihan ok.

      Luulen, että mainitsemasityyppisiä matkapaketteja jossain on myynnissäkin. Oman nettitutkimukseni (joka oli tosin melko suppea ja kiireinen), matkatoimistot veloittavat aika suuria summia noista junalipuista. Useampi satanen tulee tuon itse maksamani päälle jos sen olisi matkatoimistosta tilannut.

      Juu, enpä olisi uskonut että saisin matkustaa koko matkan omassa ”huoneessani” ja koko vaunussakaan ei montaa ihmistä ollut. Varsin mukavaa matkantekoa oli se, pakko myöntää. Aikaa ja tilaa omille ajatuksille oli, ja toisaalta muutkin vaunussa matkustaneet olivat mukavaa ja fiksua sakkia, joten juttuseuraakin oli sopivasti.

      • Aikanaan ainakin siinä säästi satoja markkoja, nykyään varmaan sama euroina, jos osasi hiukan kieltä ja hommasi liput esim . Viipurin asemalta. Viipuriin meni sitten buslila eikämissään nimessä junalla. VR oli ihan sika kallis rokottaja.
        No mulla asiaa auttoi tutut henkilöt ja useimmin oli ”birjoska ” luokan lippu tavallisen hinnalla.
        Mutta toi juna esim. Moskova-Irkutsk oli varmastikin sama kuin sun matkoillakin nykyään. Mitä pienempi numero sitä kalliimpi ja nopeampi…
        Luultavasti matkatoimistot ottaa hyvät katteet noista lipuista ja huhuna olen kuullut , että liput tulee myyntiin 30 pv ennen lähtöä ja jos haluaa varmasti saada lipun lienee paras jos olisi tuttu moskovassa, joka buukkaa liput.
        Kyllä mäkin vielä sen reissun Thaimaa-Suomi jomminkuin päin teen mutta stopeilla, koska pitää hiukan muistoja herätellä tietyissä paikoissa.

        Paljonkos toi lippu maksoi? Tuliko siihen mitään aamupalaa tai vastaavaa?
        Jostain luin, että tommonenkin sisältyisi nykyään?
        WFF (Walking Finnish Fossile) Kunde

        • Jos reitin menee toisin päin niin liput kannattaa varmaankin ehdottomasti ostaa Venäjältä jos siihen vain kielitaidon puolesta kykenee. Uskoisin onnistuvan, onnistuihan allekirjoittaneelta lipun osto Pekingistäkin. Lippu maksoi vajaa 700 euroa junan parhaassa luokassa ja ostin sen Kiinasta. Kiinassa sapuskat olivat ilmaisia mutta Mongoliassa ja Venäjällä niistä joutui maksamaan. Aamupalaa ei ainakaan tässä junassa hintaan sisältynyt.

  2. Selviääkö se aikatauluista jotenkin että onko juna kiinalainen vai venäläinen? Meneehän ne samat vaunut takaisin joten molempia kulkee. Onko kaikki junan vaunut kiinalaisia vai ovatko sekoittaneet?

    Vaihtuiko junan henkilökunta rajoilla?

    Oliko matkalla routavaurioita? Jos VR kärsii roudasta niin luulisi saman ongelma olevan myös Siperiassa.

    • Samat vaunut menevät toki takaisin, joten kiinalaisia junia menee molempiin suuntiin. Varmaan jostain selvinnee, mitkä junat ovat kiinalaisia ja mitkä venäläisiä mutta en osaa ainakaan suoriltaan sanoa mistä tuon voisi päätellä. Milestäni kaikki vaunut olivat koko matkan kiinalaisia pl. ravintolavaunu. Myös henkilökunta oli koko matkan kiinalaista.

      Routavaurioita en ainakaan itse radalla huomannut. Itse asiassa kyyti oli yllättävän tasaista koko matkan. Rata lienee ainakin tästä päätellen hyvässä kunnossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.