Pekingiin

Ma 18.4.11 Hong Kong (HK) – Ti 19.4.11 Peking (CHN)

Ostin junalipun Hong Kongista Pekingiin jo lauantaina, mutta tuolloinkaan asiat eivät sujuneet kuten olin ajatellut. Suoran ja nopean kaupunkienvälisen junayhteyden (joita muuten kulkee vain joka toinen päivä) liput oli nimittäin myyty loppuun maanantain lähdölle. Korvaavaksi yhteydeksi minulle tarjottiin heti rajan pinnasta, Kiinan puolelta Shenzhenistä maanantaina yhdeltätoista aamupäivällä lähtevää junaa. Tässäkin junassa paikat olivat vähissä, joten jouduin tyytymään hard sleeper -paikkaan. Nämä paikat ovat paitsi hieman alkeellisempia kuin kalliimmat soft sleeper -paikat, ne myös koostuvat makuuosastoista, joissa on kuusi vuodetta neljän sijaan. Porukkaa yhdessä kopissa on siis potentiaalisesti enemmän. Koska vaihtoehtoja ei oikein ainakaan rautateiden saralla ollut, ostin lipun (noin 45 euroa), ylimmästä vuoteesta. Oikeastaan odotin hieman mielenkiinnolla minkälainen 30-tuntisesta matkasta tulisi viiden kiinalaisen kanssa, muutaman kuutiometrin kopissa.

Lähdin hostellistani liikkeelle hyvissä ajoin. Minulle oli kerrottu Shenzhenin rautatieasemalle pääsevän lähes suoraa Hong Kongin metrolla. Näin asia näytti olevankin, sillä päästyäni Lo Wun metroasemalle, jonne minua oli lauantain junalipunmyyjän toimesta kehoitettu menemään rajaa ylittämään, kaikki sujuikin sangen helposti. Metroasema toimi samalla raja-asemana ja Kiinan puolelle pääsi helposti kävellen, tarvitsematta edes siirtyä välillä rakennuksesta ulkotiloihin. Ainut haittapuoli tässä oli metromatkan pituus. Hong Kongin saarelta Lo Wu -asemalle matka taisi kestää kolmisen varttia ja linjaa piti vaihtaa muutamaan kertaan.

Hieman epäselvä kuva yläpunkan todellisuudesta pitkällä junamatkalla Kiinassa. Kuvassa etualalla allekirjoittaneen jalat sekä paljolti tavaraa hattuhyllyllä. Ylhäällä keskellä näkyvästä ritilästä puhallettiin jatkuvasti jäähdytettyä ilmaa. Huppari tuli tarpeeseen.

Rajamuodollisuudet sujuivat siis vanhaa kaavaa noudattaen ja ilman ongelmia. Kiinan double-entry -viisumini toinenkin maahantulo tuli käytettyä ja pääsin jatkamaan jalan Kiinan Shenzheniin, jonka rautatieasema olikin välittömästi rajakopleksin ulkopuolella. Junakin oli helppo löytää, sillä asemalla ei ollut maanantaina aamupäivällä hirvittävää tungosta. Pekingin junaan tulijoita tosin oli paljon ja oman osastoni löydettyäni selvisi pian, että saisinkin viettää seuraavan vuorokauden viiden sijasta peräti kuuden paikallisen kanssa samassa muutaman kuutiometrin kopissa. Osastoon nimittäin majoittui itseni lisäksi viisi aikuista ja yksi, arviolta kolmivuotias lapsi. Matka kuitenkin sujui rauhallisissa merkeissä ja ylin sänky oli yksityisyyden kannalta erinomainen valinta. Haittapuolena oli makuuosastossa vallinnut tilanpuute, lapsiperheellä oli nimittäin mukanaan suuri määrä matkatavaroita uudesta lastenpyörästä lähtien. Yläsängyssäkin joutui lepäilemään rinkka punkan jalkopäässä, sillä muualle se ei kopissa mahtunut. Nukkuminen ja torkkuminen onnistui silti tavarapaljoudesta huolimatta hyvin, ja alkoi oikeastaan kyllästyttää vasta tiistaina aamupäivällä, jolloin makuuhyttiinkin tuli hieman väljempää lapsiperheen jäätyä pois kyydistä ennen määräasemaa.

Kiinalaista maaseutua kuvattuna tiistaina junan ikkunasta. Vielä puoli tuntia ennen Pekingiin saapumistakin maisemat olivat tämänkaltaisia. Kiinan väkilukuun nähden on yllättävää, kuinka paljon maassa on "tilaa".

Juna oli perillä Pekingissä neljän jälkeen tiistai-iltapäivänä. Olin varannut majoituksen Pekingistä jo valmiiksi ja perille päästyäni ajattelinkin edessä olevan helpon illan. Ilmeisesti olin ehtinyt Hong Kongissa tottua asioiden tutunyksinkertaiseen sujumiseen ja unohtanut, että olin taas tulossa Kiinaan, jossa puhutaan, kirjoitetaan ja ajatellaan kiinaa. Hotellin löytäminen nimittäin osoittautui tuntien urakaksi. Hong Kongin juna saapui kaupungin läntiselle asemalle ja hotellivaraukseni oli tehty päärautatieaseman viereen. Jättimäisen läntisen aseman maanalaisissa katakombeissa harhailu palautti nopeasti todellisuuteen, sillä aikaa pelkästään sen selvittämiseen millä asemalla olin, taisi mennä lähes tunti. Lopulta päärautatieasemakin toki löytyi ja varattu majoitus aivan sen vierestä.

Yksiselitteisesti määränpääasema Pekingissä selvisi lopullisesti vasta tässä vaiheessa. Kaaren yläpuolella lukee nimittäin "Beijing west railway station". Sisällä rakennuksessa informaatio oli epäselvempää.

Kaikille Kiinaan matkustaville suosittelen osoitteiden ja nimien tulostamista mukaan myös paikallisin merkein. Itse tämän oikeastaan tiesin nytkin, mutta taas olin sen jättänyt laiskuuksissani tekemättä. Opaskartasta, jolla kaikki nimet on merkitty kiinalaisittain, ei ole juurikaan hyötyä ellet tiedä minkä näköisiä hieroglyfejä siltä etsit. Minulle ei ole vielä täysin selvinnyt lukevatko kiinalaiset keskimäärin, ja miten hyvin, latinalaisia aakkosia mutta reittiohjeiden kysyminen helpottuu väistämättä paljon, jos kysyjällä on mukanaan osoite paikalliseen tapaan kirjoitettuna. Ja taksilla löytää paljon todennäköisemmin, tai ainakin helpommin, perille.

Kielimuurin korkeudesta kertoo sekin, etten ainakaan itse useinkaan tunnista kiinalaisen kirjoittamia arabialaisia numeroita arabialaisiksi numeroiksi (kun yhteistä kieltä tai pidgin-english -ääntämystä ei löydy, turvaudutaan monesti paperiin ja kynään). Kiinalainen kirjoitustyyli on niin erilainen länsimaiseen verrattuna vaikka samoja asioita paperille yritettäisiinkin piirtää eli kirjoittaa. Numerot lipsahtavat myös usein paikalliselta käsinkirjoittajalta väärin päin, peilikuvakseen, joka lisää entisestään väärinymmärryksen vaaraa. Numeroiden kommunikoinnissa kännykkä onkin hyväksi havaittu väline, siitä kun ainakin numerot saa ulos yksiselitteisesti. Ja sellainen käytännössä kaikilla tuntuu jo täälläkin päin olevan.

Vielä kerran Hong Kong

Ma 18.4.11 Hong Kong (HK)

Hong Kong on Aasian suurkaupungiksi siisti, moderni ja turvallisen oloinen. Pitkän Brittihallinnon perinne näkynee Hong Kongin montaa muuta aasialaista suurkaupunkia länsimaisempana tyylinä. Päivittäiset asiat sujuvat ainakin näin turistin näkökulmasta helposti ja englannilla pärjää mainiosti. Iso-Britanniahan koko kaupungin taisi imperiumin kulta-aikoina kauppapoliittisista syistä perustaa. Kokonaisuudessaan pidin paikasta paljonkin, ja ellei viisumiasioiden selvittämiseen Pekingissä tarvitsisi varata reilusti aikaa olisin varmaankin viettänyt kaupungissa muutaman päivän pidenpään. Hong Kongissa aika ei varmastikaan tulisi pitkäksi (eikä tunnelma ahdistamaan) muutaman viikon matkallakaan.

Hong Kongissa ihmisiä opastetaan toimimaan oikein. Ohessa vain murto-osa näkemistäni opaste- ja kieltotauluista. Erityisesti pöpöt (germs) tuntuvat olevan viranomaisten tulilinjalla.

Ihmisiä Hong Kongissa on paljon, mikä näkyy sekä kaduilla, että erityisesti kaupungin metrossa. Varsinkin Hong Kongin saaren metrolinjan junat olivat yleensä aika täynnä. Matkustinpa metrolla muutamaan otteeseen aamuruuhkaliikenteessäkin ja tuolloin vaunut olivat kaikilla linjoilla erityisen täynnä. Aamulla metrossa huomio kiinnittyi työmatkalaisten yleisilmeeseen, joka oli keskimäärin aika väsynyt. Kolmasosa ihmisistä vaikutti suorastaan nukkuvan. Hektistä on suurkaupungin elämä ja monet paikalliset näyttäväisivät polttavan kynttiläänsä molemmista päistä.

Hong Kongin metro MTR.

Toinen asia johon metroissa kiinnitti huomiota oli mobiililaitteiden, erityisesti älypuhelinten suosio ja käyttöaste. Jos kolmannes ihmisistä taisteli metrossa aamuisin nukahtamista vastaan, tai oli suorastaan unessa, niin pääosa hereillä olevista tuntui käyttävän aktiivisesti puhelintaan netin selailuun, musiiikin kuunteluun tai liikkuvan kuvan katseluun. Vietnamissa Nokian puhelimet olivat muuten kovassa suosiossa, Nokialla kun on tehdas tai tehtaita maassa. Hong Kongissa Nokian laitteita näki ihmisillä paljon vähemmän.

Valtaisan, Kowloonin niemimaalla sijaitsevan kauppakeskuksen yhteen nurkkaan kävelypromenadin jatkeeksi oli rakennettu luistinrata. Enpä ole tällaistakaan muualla nähnyt.

Ainakin hotellimajoitus Hong Kongissa vaikuttaisi olevan kallista ja uskoisin myös vuokratason olevan korkea (tätä en tosin ole tarkistanut, varmaankin googlaamalla asia selviäisi nopeasti). Ruoka kuitenkin oli mielestäni melko halpaa ja kaikki maailman ruokakulttuurit ollevat kaupungissa edustettuina. Esimerkiksi eurooppalaistyyppisiä leipomoita on paljon, kun niitä ei oman kokemukseni mukaan manner-Kiinassa ole käytännössä lainkaan. Shoppailuun, mikäli siitä pitää, kaupunki lienee myös omiaan. Kauppakeskuksia (suuria sellaisia) ja merkkiliikkeitä on paljon. Esimerkiksi elektroniikan olen kuullut olevan Hong Kongissa halpaa. Itse en kuitenkaan tähän perehtynyt sen syvällisemmin kuin kieretelemällä muutamaa tietokoneliikettä eräässä kauppakeskuksessa. Eivät ne koneet ilmaisia näyttäneet täälläkään olevan.

Matkaa varten ostamani pistorasia-adapteri ensimmäistä kertaa käytössä Hong Kongissa. Tähän mennessä kaikkien matkan varrelle sattuneiden paikkojen pistorasioihin ovat käyneet suomalaistyyliset töpselit.

Tänään kuunnellaan, Hong Kongin kauppakeskusten hengessä:

YUP; Tavaroiden Taikamaailma

Oikeastaan tämä sopii hyvin koko nyky-Kiinaan.

Päiväretki Macaoon

Su 17.4.11 Hong Kong (HK)

Macao on toinen, aivan Hong Kongin vieressä sijaitseva pikkuvaltio (tai oikeammin Kiinan kansantasavallan erityishallintoalue), jonne pääsee Hong Kongista kätevästi meriteitse. Erilaisia lauttoja, katamaraaneja ja kantosiipialuksia lähtee kaupungista tiheään, sunnuntainakin vartin välein. Matka nopealla katamaraanilla kestää vain kolmisen varttia, joten päätin käyttää sunnuntaini vierailemalla Macaossa. Matkatavarat jätin majapaikkaani Hong Kongissa, johon tarkoitukseni oli palata jo samana iltana.

Turbojet-yhtiön katamaraani sunnuntaiaamuna Hong Kongin satamassa. Pakoputkista päätellen aluksen voimanlähteenä toimivat tosiaan suihkuturbiinimoottorit (eng. turbo jet).

Kahden kaupungin välillä kulkevia vesikulkuneuvoja lähtenee muualtakin Hong Kongin alueelta, mutta jonkinlainen pääterminaali sijaitsee keskeisellä paikalla Hong Kongin saarella, Sheung Wan -metroaseman kupeessa metron saarilinjan toisella pääteasemalla . Ajelin siis sinne metrolla sunnuntaiaamuna. Terminaalin ja metroaseman yhteydessä on kauppakeskus, jonka ylimmässä kerroksessa lauttayritysten lipunmyyntitoimistot sijaitsevat. Yrityksiä on monta, ja itse valitsin tällä kertaa Turbojet -nimisen katamaraaniyrityksen, jotka näyttivät ajavan kaupungista toiseen vartin välein. Lipun (noin 13 euroa) ostin luottokortilla terminaalin automaatista ja alle puolen tunnin kuluessa ostotapahtumasta istuinkin jo katamaraanissa. Helppoa. Oikeastaan ainoa hieman prosessia hidastanut tapahtuma oli passien tarkistus, mutta tähänkään ei mennyt kuin viitisen minuuttia.

Matka hieman harmaassa mutta tyynessä säässä sujui ilman erityistä mainittavaa ja perillä Macaon lauttaterminaalissa oltiin alle tunnin kuluttua lähdöstä. Passi- ja tullitarkastus oli jälleen läpihuutojuttu, viisumia kun suomalaiset eivät Macaoonkaan tarvitse. Jo terminaalirakennuksessa Macaon eräs pääelinkeinoista kävi ilmeiseksi, sillä erilaisia kasino- ja hotelliesitteiden jakajia oli paljon ja terminaalin ulkopuolella kymmenet pikkubussit odottivat eri kasinoihin meneviä kyytiläisiä. Monet tullevatkin Macaoon vain pelaamaan. Kasinohotellien määrästä päätellen siihen on ainakin viljalti mahdollisuuksia. Kasinot myös mainostavat itseään monin tavoin; jo satamassa omaan puhelimeenikin nimittäin tuli puolenkymmentä eri kasinoita ja niiden tapahtumia mainostavaa tekstiviestiä.

Rantakatu Macaon matkustajasataman läheisyydessä, sadekuuron jäljiltä.

Lauttasataman välittömässä läheisyydessä sijaitsee pääosin vain noita mainittuja, tyypillisesti korkeita tornitalomaisia kasinohotelleita. Alue ei siten ollut kovinkaan mielenkiintoinen ainakaan hiljaisena sunnuntaipäivänä. Päästäkseen Macaon varsinaiselle keskusta-alueelle on kierrettävä sataman ja keskustan välinen Guia Hill -kukkula. Matka ei kuitenkaan ole kovin pitkä. Vanhassa keskustassa on selvästi nähtävissä entisten siirtomaaisäntien vaikutus. Kiemurtelevat kadut sekä osin myös arkkitehtuuri tuovat mieleen entisen emämaan Portugalin suuremmat kaupungit. Mielenkiintoinen tuulahdus Euroopasta keskellä Aasiaa.

Macaon vanhan kaupungin keskustaa. Jalkakäytävien pienillä valkoisilla ja mustilla kivillä toteutettu pinta tuo mieleen kävelykadut Portugalin Lissabonissa ja Portossa.

Macao, kuten Hong Kongkin, on virallisesti osa Kiinaa, mutta sielläkin on edelleen käytössä oma raha (Macaon Pataca). Hong Kongin dollarit käyvät kuitenkin alueella yleisesti maksuvälineenä. Kurssi Macaon oman rahayksikön ja Hong Kongin dollarin välillä on käytännössä 1:1, joten eri valuutoilla maksettaessa ei erityisiä laskutoimituksia tarvita. Vaihtorahana voi saada takaisin kumpaa tahansa valuuttaa.

Matka takaisin Hong Kongiin sujui alkuillasta hyvin samaan tapaan kuin tulomatkakin eikä siitä siis sen enempää. Kokonaisuudessaan vierailu Macaoon kannatti, vaikka sataman viereinen kasinoalue saikin koko kaupungin alkuun vaikuttamaan sangen tyhjänpäiväiseltä paikalta. Kiinan kupeessa sijaitseva portugalilaisvaikutteinen maapala kannatti käydä katsomassa, paikan henki on kuitenkin selvästi erilainen kuin esimerkiksi Hong Kongissa. Vaikka kasinoita onkin kaupungissa ehkä omaan makuuni vähän liikaa.

Kasinohotelleja Macaon uudemmalla alueella. kovin ovat näyttäviä ja korkeita. Sekaan mahtui myös muutama pankkien lasitorni.

Kiinasta Hong Kongiin (takautuvasti)

To 14.4.11 Guangzhou (CHN) – Hong Kong (HK)

Junamatka Guangzhousta Hong Kongiin sujui torstaina ilman ongelmia. Guangzhoun itäinen rautatieasema sujaitsi vain viiden minuutin kävymatkan päässä hotelliltani ja puoli kahdentoista maissa lähdin kohti asemaa. Olin yrittänyt ostaa lippua Hong Kongiin jo edellisenä iltana, mutta tällöin minua kehoitettiin tulemaan takaisin seuraavana aamuna. Illalla lippuja ei kuulemma enää myyty koska junavuorojakaan ei enää ollut. Saavuttuani nyt toista kertaa asemalle, käyttäen eri ovea kuin eilen, törmäsin melkein heti tiskiin jonka yläpuolella luki Hong Kong ja seuraavan junan lähtöajaksi oli merkitty 12:10. Tähän oli parikymmentä minuuttia aikaa. Kerrankin täydellinen ajoitus.

Jonotusta Hong Kong -junaan Guangzhoun asemalla Kiinassa. Järjestelyt toivat mieleen lentokentän.

Joltain internet-sivustolta olin lukenut, että Hong Kongin junaliput tulee ostaa kuusi tuntia etukäteen. Tämä ei kuitenkaan onneksi pitänyt paikkaansa, sillä lipun sai kassalta ongelmitta. Ostin siis lipun (160 yuan) ja lähdin kohti aseman neljättä kerrosta, josta minulle kerrottiin junan lähtevän. Oikeastaan neuvoja ei olisi edes tarvinnut, sillä opasteet oikeaan kerrokseen ja junalle olivat erinomaiset. Käsittääkseni Kiinassa Hong Kong tunnetaan myös pelkästään mainitun alueen niemimaaosan nimellä Kowloon (tai kiinaksi Jiu Long). Tätäkään tietoa ei oikeastaan tarvinnut, sillä kaikki opasteet opastivat selkokielisesti kohti Hong Kongia. Tunnelma neljännen kerroksessa oli lentokentänomainen. Junalle pääsi kulkemalla läpi passin tarkarkastuksesta, jossa Kiinan rajavirkailija täytätti maastapoistumiskortin ja leimasi passiin Kiinana poistumisleiman. Tämän jälkeen kuljettiin läpi tullista, jossa kuitenkaan matkatavaroita ei tutkittu tai läpivalaistu.

Juna perillä Hong Kongin Hung Hom -asemalla. Laiturit sijaitsevat maan alla.

Juna oli hyvin siisti ja uusi. Istumapaikkavaunut olivat uskoakseni kaikki samanlaisia ja sekä palvelu ja ilmastointi pelasi hyvin. Itse asiassa taas tuli mieleen lentokone. Matkan pituus oli vain hieman alle kaksi tuntia, joten perille Hong Kongin Hung Hom -asemalle saavuttiin jo kahden maissa iltapäivällä. Ennen asemahalliin pääsyä passit tarkastettiin Hong Kongin rajaviranomaisten toimesta hyvin samankaltaiseen tyyliin kuin Kiinan asemallakin. Passintarkastukseen oli jossain määrin jonoa, mutta virkailijoita oli usealla luukulla joten pahemmin ei jonossa tarvinnut loppujen lopuksi seisoskella. Suomalaiset eivät tarvitse viisumia Hong Kongiin ja virkailija leimasikin passiin 90 päivää maassaoloaikaa. Kun passi oli käsitelty käveltiin taas läpi tullista. Tälläkään kertaa ei matkatavaroita sen kummemmin tarkisteltu.

Vertikaaliarkkitehtuuria Hong Kongin saaren keskusta-alueella. Kaupunki on rakennettu osin rinteeseen, joten mäkiä ja portaita riittää kavuttavaksi.

Hong Kongin Hung Hom -asema sijaitsee Kowloonin niemimaalla ja asemalta pääsee pois kaupungin erinomaisella metrolla. Lippujen hinta vaihtelee määräasemasta riippuen, mutta tyypillinen kertalipun hinta liikkunee välillä euroiksi käännettynä viidenkymmenen sentin ja euron välillä. Asemalta siis lähdin metrolla kohti keskustaa, joka sijaitsee Hong Kongin saarella. Olin varannut majoituksen keskusta-alueelta. Metromatka Hung Hom -asemalta keskustaan vaati yhden vaihdon ja kesti noin parisenkymmentä minuutttia. Kowloonin niemimaan erottaa Hong Kongin saaresta leveähkö salmi. Metrolinja on kaivettu tämän vesialueen alle, sillä koko salmen alitusta ei junassa edes huomaa. Salmen yli kulkee myös lauttaliikennettä, mutta metro on kieltämättä paljon kätevämpi tapa päästä niemimaalta saarelle.

Näkymä Hong Kongin saarelta Kowloonin niemimaalle.