Viisumien metsästystä Pekingissä

Pe 22.4.11 Peking (CHN)

Olin jo keskiviikkona, junalipun ostamisen jälkeen käynyt tiedustelemassa sekä Venäjän että Mongolian lähetystöjen sijainnin kaupungissa. Tämä oli tarpeen jo siksikin, että internetissä tieto kyseisten lähetystöjen aukioloajoista oli melko vähäistä ja osin ristiriitaista. Esimerkiksi Pekingin Mongolian suurlähetystön internet-sivut eivät ammattimaisuudellaan päätä huimaa.

Venäjän suurlähetystö löytyi melko helposti sieltä, missä sen oli ilmoitettukin olevan, kakkoskehätien koillisnurkassa. Melko lähelle, ehkä vajaan kilometrin päähän lähetystöstä pääsi metrolla. Asema, jolla jäin pois oli linjan 2 Dongzhimen. Viisumiosaston sisäänkäynnin ovesta löytyivät toimiston aukioloajat sekä joitakin lisätietoja visumeiden hakemiseen liittyen, kuten lista erilaisiin viisumityyppeihin vaadituista liitedokumenteista. Viisumien hintatietoja ei ovesta löytynyt, ainakaan englanniksi. Netissä, josta niitä ei myöskään löytynyt, todettu ”muuttuvat päivittäin” lienee siis ainakin osin totta. Viisumipaperit pystyi jättämään arkisin kello 09:00 – 12:00 välisenä aikana.

Mongolian lähetystö sijaitsee Ritan lähetystöalueella. Lähin metroasema on Jianguomen, jälleen linjalla kaksi. Tätä lähetystöä oli vaikeampi löytää, sillä mielestäni Google maps ei sijoittanut pistettä kadun varressa aivan oikeaan paikkaan. Saattoipa katukin olla väärä, alueella kun oli monia pienempiä katuja joita ei kartoissa ollut nimetty. Pienen etsiskelyn jälkeen lähetystö ja sen takana ollut viisumikioski kuitenkin löytyi lukuisten muiden alueella sijainneiden lähetystöjen joukosta. Viisumia pystyisi hakemaan maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina kello 08:30 – 11:00 välisenä aikana. Tiistaisin ja tortaisin tiskin aukioloajaksi oli merkitty 14:00 – 16:00.

Uudenkarhea Rolls-Royce kuvattuna Pekingin kadulla. S-luoka Mersuja kaupungissa näkee myös paljon ja esimerkiksi Lamborghinit ovat Kiinassa kovassa huudossa (automerkin myynnin kasvua on uutisoitu paikallisissa englanninkielisissä uustisissakin). Muutaman sellaisenkin olen katukuvassa jo nähnyt.

Lähdin Venäjän lähetystölle kahdeksan jälkeen torstaiaamuna. Ajattelin käyttää siirtymiseen metroa, mutta nähtyäni jo metron ulkopuolella, sisäänkäynnin edessä olevan aamuruuhkajonon päätin ottaa taksin. Taksimatka vei jonkin aikaa ja perillä olin hieman yhdeksän jälkeen. Kahden kiinalaisen vartiosotilaan oho sisälle lähetystön viisumiosaastolle pääsi näyttämällä passinsa. Sisällä toimistossa oli yllättävän rauhallista. Olin odottanut jonkinlaista yleistä hulinaa Bangkokin Kiinan lähetystön tyyliin, mutta sisällä ihmisiä oli vain muutamia. Pyysin viisumikaavakkeen, jonka täytin ensimmäiseksi. Osan tarvittavista liitedokumenteista olin saanut kopioitua jo hotellilla, mutta tiedostojen tulostaminen ei siellä onnistunut (hotellin koneessa ei ollut pdf-tiedostoja lukevaa ohjelmaa!) Onneksi olin jo keskiviikkona huomannut lähetystön lähellä sijaitsevan pienen, kopioliikkeeltä näyttävän puodin. Tänne suunnistin nyt ja sainkin kaikki tarvittavat kopiot ja tulosteet teetettyä 6 yuanin hintaan. Suunnistin takaisin lähetystöön ja jätin paperit tiskille. Palvelu oli parempaa kuin olin odottanut tai pelännyt ja hakemukseni otettiin sisälle kun olin vielä esittänyt virkailijalle alkuperäisen junalipun. Viisumin sai noutaa jo puoli kahdeltatoista, eli käsittelyajaksi tuli hieman yli tunti. Transit-viisumi pikakäsittelyllä maksoi 630,- yuania ja se maksettiin papereita jättäessä käteisellä.

Jonotusta kadulla Mongolian lähetystön Visa Application Centerin ulkopuolella torstaina kolmen jälkeen. Jonotus ja viisumeiden hakeminen tapahtuivat tämän kopin luukusta käsin. Kannattaa etsiä ja tulostaa viisumikaavake netistä etukäteen sekä täyttää se valmiiksi ennen paikalle tulemista.

Koska oli torstai, Mongolian lähetystön viisumiosasto aukesi vasta kahdelta. Venäjän viisumin kanssa kokemani menestyksen innoittamana päätin lähteä sinne jo samana päivänä. Jospa molemmat viisumit saisi hankittua yhdessä päivässä. Olin paikalla jo hieman ennen kahta jolloin tiskin edessä oli jo parinkymmenen ihmisen jono. Kahdelta tiski ilmeisesti aukesi (tai jotain kuhinaa jonon alupäässä näytti syntyvän), mutta yli tunnin seisoskelun jälkeen jono ei ollut juurikaan edennyt. Päätin luovuttaa ja tulla takaisin seuraavana aamuna.

Perjantaina olin Mongolian lähetystön edessä jo lähes puolta tuntia ennen avaamisaikaa ja nytkin vastassani oli jo muita odottajia, osin tuttuja naamoja edellisen päivän jonosta. Tällä kertaa edelläni ei ollut kuin kymmenkunta ihmistä. Viisumiluukku aukesi puoli yhdeksältä ja tällä kertaa jono alkoi vetää. Hieman ennen yhdeksää pääsin jättämään omat paperini tiskille, jossa ne otettiin vastaan tehokkaanoloisesti, ilman lisäkysymyksiä. Tällä kertaa edes alkuperäistä junalippua ei tarvinnut esittää. Viisumin saisi noutaa maanantaina kello 16:00 ja sen hinnaksi tuli 315,- yuania. Mongolian viisumikäsittelijä ei ottanut käteistä rahaa vaan kaikki viisumeiden anojat saivat käteensä maksumääräyksen, joka piti käydä maksamassa ennen viisumin noutoa läheisessä Bank of Chinan konttorissa. Pankki kuitenkin löytyi helposti ja laskun maksaminenkin oli suhteellisen vaivatonta.

Otin Mongoliaankin transit-viisumin, koska pysähdyksiä en pysty siellä kuitenkaan Venäjän transit-viisumimääräysten takia tekemään. Transit-viisumi oli myös turistiviisumia halvempi, eikä tähän viisumityyppiin, kuten esimerkiksi turistivisumiin, tarvinnut tilailla internetistä minkäänlaisia kutsukirjeitä. Sekä Mongoliaan että Venäjälle tuollainen kutsukirje olisi pidempää oleskelua varten (siis turistiviisumiin) tarvittu.

Asiat näyttävät siis luistavan. Olisikohan nyt mahdollisuus pitää muutama päivä lomaa kun matkaliput ja viisumit alkavat olla vihdoin järjestyksessä ja ihan heti ei uusia huolenaiheita mieleen tule. Vai olenkohan unohtanut jotain?

Näkymä Ritan-puistosta aurinkoisena perjantaina.

Köydenvetoa puistossa. Liekö kyseessä jonkun yrityksen team-building -tyyppinen kevätretkitapahtuma.

 

 

 

4 thoughts on “Viisumien metsästystä Pekingissä

  1. Itsellenikin tulee usein sellainen tunne, että jotakin on unohtunut tai jäänyt vaille huomiota, jos asiat tuntuvat sujuvan juoheammin kuin oli odotettavissa. Mutta asioillahan on taipumusta järjestyä… Varaa mukaan sopivaa pikkurahaa, jos vaikka joku puuttuva paperi pitäisi rajalla ”ostaa”.

    Onko viisumi nyt sellainen, että et voi pysähdellä matkalla? Jos sulla ei jo ole kiikaria matkassa niin Kiinasta saanee halvalla jonkinlaisen jolla voi tarkkailla maisemia. Aikaa havainnointiin on!

    Oletko muuten osunut kiinalaisvalmisteiseen taksiin matkallasi? Siis näihin Great Wall ja mitä-niitä-nyt-on -merkkeihin. Minkälainen vaikutelma tuli kyydissä istuessa? Onko niillä tulevaisuutta Euroopassa?

    • Juu, jenkkitaalatilanteeni tarkistin juuri ja niitä on sopivasti, kaikenkokoisia seteleitä. Uskon, että noiden rajanylitysten pitäisi sujua ihan hyvin. Minulla kun kuitenkin on junalippu koko matkalle enkä ole lähdössä sieltä junasta mihinkään.

      Matkalla ei voi nyt pysähdellä, sillä lippu on koko matkalle. Lippu pitäisi ostaa osissa jos haluaisi pysähtyä – ja mikäli lipun olisi ostanut osissa, ei Venäjän transit-viisumia olisi välttämättä saanut, alkuperäinen lippu kun piti esittää hakutilanteessa. Kyllä tuon periaatteessa olisi saanut ehkä niinkin säädettyä, että olisi ottanut Venäjän transit-viisumin maksimiajalla (saa ehkä 10 päiväksi, minulla on nyt 7) alkuperäisen lipun ajalle, ja heti viisumin myöntämisen jälkeen olisi mennyt vaihtamaan matkalippuvarauksen erilaiseksi. Mutta melkoista kikkailua olisi ollut tuo.

      Muistini mukaan en ole noiden kiinalaismerkkien kyydissä ollut. Tällä muuten kuulemma tehdään lähes kaikkia länsimerkkejäkin, esimerkiksi Mersulla, Bemarilla ja Audilla on tehtaat Kiinan markkinoita varten. Tämä oli minulle yllätys.

  2. Mukana ollaan,terveisiä Atlantin aalloilta,Lissabon,Funchal.

    Kyllä oli hieno lukea matkasi kulkua usean blogin osalta.Suuret kiitokset blogistasi.

    Ja biisejä,tuo fado ei oikein minuun iskenyt omalla reissullani.

    • Kiitoksia, ja tervetuloa takaisin kommenttipalstalle.

      Tuttuja seutuja muuten minullekin, eivät välttämättä Atlantin aallot mutta Lissabon ja Funchal. Viimeksi 2010 tammikuussa kävin jonkin viikon viettämässä molemmissa, samalla reissulla.

      Fado ei ole itsellenikään avautunut, ainakaan vielä, vaikka Portugalissa on jonkin verran tullutkin oleiltua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.