Pekingiin

Ma 18.4.11 Hong Kong (HK) – Ti 19.4.11 Peking (CHN)

Ostin junalipun Hong Kongista Pekingiin jo lauantaina, mutta tuolloinkaan asiat eivät sujuneet kuten olin ajatellut. Suoran ja nopean kaupunkienvälisen junayhteyden (joita muuten kulkee vain joka toinen päivä) liput oli nimittäin myyty loppuun maanantain lähdölle. Korvaavaksi yhteydeksi minulle tarjottiin heti rajan pinnasta, Kiinan puolelta Shenzhenistä maanantaina yhdeltätoista aamupäivällä lähtevää junaa. Tässäkin junassa paikat olivat vähissä, joten jouduin tyytymään hard sleeper -paikkaan. Nämä paikat ovat paitsi hieman alkeellisempia kuin kalliimmat soft sleeper -paikat, ne myös koostuvat makuuosastoista, joissa on kuusi vuodetta neljän sijaan. Porukkaa yhdessä kopissa on siis potentiaalisesti enemmän. Koska vaihtoehtoja ei oikein ainakaan rautateiden saralla ollut, ostin lipun (noin 45 euroa), ylimmästä vuoteesta. Oikeastaan odotin hieman mielenkiinnolla minkälainen 30-tuntisesta matkasta tulisi viiden kiinalaisen kanssa, muutaman kuutiometrin kopissa.

Lähdin hostellistani liikkeelle hyvissä ajoin. Minulle oli kerrottu Shenzhenin rautatieasemalle pääsevän lähes suoraa Hong Kongin metrolla. Näin asia näytti olevankin, sillä päästyäni Lo Wun metroasemalle, jonne minua oli lauantain junalipunmyyjän toimesta kehoitettu menemään rajaa ylittämään, kaikki sujuikin sangen helposti. Metroasema toimi samalla raja-asemana ja Kiinan puolelle pääsi helposti kävellen, tarvitsematta edes siirtyä välillä rakennuksesta ulkotiloihin. Ainut haittapuoli tässä oli metromatkan pituus. Hong Kongin saarelta Lo Wu -asemalle matka taisi kestää kolmisen varttia ja linjaa piti vaihtaa muutamaan kertaan.

Hieman epäselvä kuva yläpunkan todellisuudesta pitkällä junamatkalla Kiinassa. Kuvassa etualalla allekirjoittaneen jalat sekä paljolti tavaraa hattuhyllyllä. Ylhäällä keskellä näkyvästä ritilästä puhallettiin jatkuvasti jäähdytettyä ilmaa. Huppari tuli tarpeeseen.

Rajamuodollisuudet sujuivat siis vanhaa kaavaa noudattaen ja ilman ongelmia. Kiinan double-entry -viisumini toinenkin maahantulo tuli käytettyä ja pääsin jatkamaan jalan Kiinan Shenzheniin, jonka rautatieasema olikin välittömästi rajakopleksin ulkopuolella. Junakin oli helppo löytää, sillä asemalla ei ollut maanantaina aamupäivällä hirvittävää tungosta. Pekingin junaan tulijoita tosin oli paljon ja oman osastoni löydettyäni selvisi pian, että saisinkin viettää seuraavan vuorokauden viiden sijasta peräti kuuden paikallisen kanssa samassa muutaman kuutiometrin kopissa. Osastoon nimittäin majoittui itseni lisäksi viisi aikuista ja yksi, arviolta kolmivuotias lapsi. Matka kuitenkin sujui rauhallisissa merkeissä ja ylin sänky oli yksityisyyden kannalta erinomainen valinta. Haittapuolena oli makuuosastossa vallinnut tilanpuute, lapsiperheellä oli nimittäin mukanaan suuri määrä matkatavaroita uudesta lastenpyörästä lähtien. Yläsängyssäkin joutui lepäilemään rinkka punkan jalkopäässä, sillä muualle se ei kopissa mahtunut. Nukkuminen ja torkkuminen onnistui silti tavarapaljoudesta huolimatta hyvin, ja alkoi oikeastaan kyllästyttää vasta tiistaina aamupäivällä, jolloin makuuhyttiinkin tuli hieman väljempää lapsiperheen jäätyä pois kyydistä ennen määräasemaa.

Kiinalaista maaseutua kuvattuna tiistaina junan ikkunasta. Vielä puoli tuntia ennen Pekingiin saapumistakin maisemat olivat tämänkaltaisia. Kiinan väkilukuun nähden on yllättävää, kuinka paljon maassa on "tilaa".

Juna oli perillä Pekingissä neljän jälkeen tiistai-iltapäivänä. Olin varannut majoituksen Pekingistä jo valmiiksi ja perille päästyäni ajattelinkin edessä olevan helpon illan. Ilmeisesti olin ehtinyt Hong Kongissa tottua asioiden tutunyksinkertaiseen sujumiseen ja unohtanut, että olin taas tulossa Kiinaan, jossa puhutaan, kirjoitetaan ja ajatellaan kiinaa. Hotellin löytäminen nimittäin osoittautui tuntien urakaksi. Hong Kongin juna saapui kaupungin läntiselle asemalle ja hotellivaraukseni oli tehty päärautatieaseman viereen. Jättimäisen läntisen aseman maanalaisissa katakombeissa harhailu palautti nopeasti todellisuuteen, sillä aikaa pelkästään sen selvittämiseen millä asemalla olin, taisi mennä lähes tunti. Lopulta päärautatieasemakin toki löytyi ja varattu majoitus aivan sen vierestä.

Yksiselitteisesti määränpääasema Pekingissä selvisi lopullisesti vasta tässä vaiheessa. Kaaren yläpuolella lukee nimittäin "Beijing west railway station". Sisällä rakennuksessa informaatio oli epäselvempää.

Kaikille Kiinaan matkustaville suosittelen osoitteiden ja nimien tulostamista mukaan myös paikallisin merkein. Itse tämän oikeastaan tiesin nytkin, mutta taas olin sen jättänyt laiskuuksissani tekemättä. Opaskartasta, jolla kaikki nimet on merkitty kiinalaisittain, ei ole juurikaan hyötyä ellet tiedä minkä näköisiä hieroglyfejä siltä etsit. Minulle ei ole vielä täysin selvinnyt lukevatko kiinalaiset keskimäärin, ja miten hyvin, latinalaisia aakkosia mutta reittiohjeiden kysyminen helpottuu väistämättä paljon, jos kysyjällä on mukanaan osoite paikalliseen tapaan kirjoitettuna. Ja taksilla löytää paljon todennäköisemmin, tai ainakin helpommin, perille.

Kielimuurin korkeudesta kertoo sekin, etten ainakaan itse useinkaan tunnista kiinalaisen kirjoittamia arabialaisia numeroita arabialaisiksi numeroiksi (kun yhteistä kieltä tai pidgin-english -ääntämystä ei löydy, turvaudutaan monesti paperiin ja kynään). Kiinalainen kirjoitustyyli on niin erilainen länsimaiseen verrattuna vaikka samoja asioita paperille yritettäisiinkin piirtää eli kirjoittaa. Numerot lipsahtavat myös usein paikalliselta käsinkirjoittajalta väärin päin, peilikuvakseen, joka lisää entisestään väärinymmärryksen vaaraa. Numeroiden kommunikoinnissa kännykkä onkin hyväksi havaittu väline, siitä kun ainakin numerot saa ulos yksiselitteisesti. Ja sellainen käytännössä kaikilla tuntuu jo täälläkin päin olevan.

Facebooktwittermailby feather

4 vastausta artikkeliin ”Pekingiin

  1. Tuo Shenzhen-Hong Kong metroyhteys olikin hyvä tietää. Tiedä vaikka tulisi tarpeeseen. Aikoinaan kävin pari kolme kertaa vuodessa Shenzhenissä työmatkoilla. Edellisestä kerrasta on nyt viitisen vuotta. Silloin kuljettiin tuota väliä bussilla eikä kukaan puhunut metroyhteydestä mitään. Kuinkahan uusi systeemi tuo mahtaa olla?

    • Vaikea sanoa kuinka uusi tuo systeemi on. Kun muistelen, miltä siellä näytti niin asemakompleksi saattaisi olla uudehkokin. Ei se ihan tuliterä kuitenkaan ollut. Rajan ylitys toimi tuota kautta todella helposti, vaikka minulla oli etukäteen pahoja aavistuksia potentiaalisista ongelmista kun junalipun myyjä sanoi ”you can just walk”, siis rajan yli. Rajan ylittäjiä olikin sitten Lo Wun metroasemalla paljon, mm. lukuisia liikemiehiä ja -naisia salkkuineen.

  2. On varmaan mielenkiintoista matkustaa suoraan pohjoiseen/etelään. Ilmasto vaihtuu nopeasti. Eurooppaan suhteutettuna HK-Peking vastaa suunnilleen Tukholma-Genova -etäisyyttä. Pohjoisesta Välimerelle asti siis. Samanhan koit aiemmin pikavuorolla, lumisateesta tropiikkiin parissa päivässä.

    Miten Venäjän viisumi edistyy?

    • Kas, en tiennytkään että kaupunkien välimatka on pohjois-etelä -suunnassa noin suuri. On täällä Pekingissä selvästi viileämpää kuin Hong Kongissa tai saati sitten esimerkiksi Vietnamissa.

      Venäjän viisumi on hoidossa. Mongolian paperia vielä odottelen – yleisesti ottaen näyttää siis hyvältä.

Vastaa käyttäjälle TTö Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.