Kiinan viisumia hakemassa

Ke 30.3.11 Bangkok (TH)

Yön läpi ajanut linja-auto saapui Bangkokin Chatuchakin valtaisaan bussiterminaaliin ennen seitsemää aamulla. Ilokseni totesin, että vaikka sää oli pilvinen ja läpötila Bangkokin mittakaavan mukaan alhainen, niin enää ei satanut. Tätä onkin odotettu. Alkuperäinen, ainakin minulle ilmoitettu saapumisaika oli viideltä aamulla, mutta ottaen huomioon alkumatkan vaikeudet myöhässä oltiin loppujen lopuksi sangen vähän. Alkuillasta satoi nimittäin edelleen rankasti ja maisemat auton ulkopuolisessa pimeydessä sekä ajoin myös tiellä muistuttivat enemmän vesistöä kuin moottoritietä. Pysähtelyä ja jonotusta oli paljon, sillä välillä moottoritien toinen puoli oli kokonaan suljettu ja toisellakin arviolta ainakin parikymmentä senttiä vettä. Reitti meni onneksi lähes suoraan kohti pohjoista ja puolilta öin sade oli jo lakannut ja tiekin lähes kuiva. Ellei sade maan eteläosissa pian lakkaa, en kadehdi sieltä pois haluavia. Tilanne, jossa sieltä ei ainakaan teitä pitkin pääse mihinkään, on varmasti jo käsillä.

Kuva yöbussin ohjaamosta kuvattuna matkustamoa ja ohjaamoa erottaneen lasioven läpi. Kovin on koreaa. Huomaa erityisesti vaihdekepin ja hallintaviiksien koristeet.

Eilisen ja linja-automatkan jatkosuunnitelmmiani mietittyäni havahduin siihen tosiasiaan, että mikäli haluankin mennä maitse Kambodzan ja Vietnamin kautta takaisin Kiinaan (kuten viimeisin suunnitelma on alkanut mielessäni muotoutua) tarvitsen sinne viisumin. Netissä asiaa tutkittuani totesin, että se on tehtävä Bangkokissa ja välittömästi, sillä mikäli seuraavalle Pikavuoron etapille perjantaiaamuna haluan ehtiä on asialla kiire. Kambodzasta tai Vietnamista Kiinan viisumia on ilmeisesti vaikeaa tai jopa mahdotonta saada.

Siispä, tuumasta toimeksi. Vähän aikaa linja-autoasemalla ihmeteltyäni jätin tavarat asemalle säilytykseen ja hyppäsin taksiin. Matka lähetystölle kesti Bangkokin aamuliikenteessä lähes tunnin ja perille saavuttuani kello oli varttia yli yhdeksän (kyyti muuten maksoi noin kaksi ja puoli euroa, en edelleenkään ymmärrä millä Bangokin taksikuskit elävät). Lähetystö oli auennut tasan yhdeksältä. Sisään pääsi suurpiirteisen turvatarkastuksen jälkeen ja siellä odotti melkoinen hulina. Ihmisiä toisessa kerroksessa sijainneessa viisuminhakusalissa oli satoja. Välittömästi sisään päästyäni minua lähestyi siististi pukeutunut kolmikymppinen mies, joka rupesi välittömästi opastamaan ja neuvomaan kuinka prosessi hoituu. Hän antoi minulle kaavakkeen ja merkitsi siihen täytettävät kohdat sekä halusi nähdä valokuvan, jota olin hakemukseen ajatellut. Näytin mustavalkoisen passikuvan, joka ei olisi ilmeisesti kelvannut, sillä kaveri opasti minut lähetystön lähellä sijainneeseen valokuvaamoon. Täältä sainkin värikuvat nopeasti muutamalla eurolla.

Minua oli jo etukäteen varoitettu näistä kaavakkeentäyttökonsulteista, joten olin netistä ottanut selvää haluamani viisumityypin hinnan (2 850 bath) ja kirjoittanut sen ylös. Sama hinnasto oli itse asiassa teipattu myös lähetystön oveen. Niinpä valokuvaamosta palattuani rupesin neuvottelemaan avustajani kanssa viisumin hinnasta. Hän lupaili minulle pikaviisumia neljäntuhannen kohtuulliseen hintaan. Tässä vaiheessa näytin hänelle ylös kirjoittamaani hintaa ja kysyin kohteliaasti mitä lisäarvoa hänen palvelustensa käyttäminen minulle toisi, osaanhan toki täyttää kaavakkeet itsekin. Tähän hän ei osannut vastata ja poistuikin nopeasti etsimään uusia asiakkaita.

Saatuani kaiken edellämainitun tehtyä ja vihdoin otettua vuoronumeron kello oli jo yli kymmenen. Numeroita ennen omaani oli yli kaksi sataa. Aloin jo hieman ahdistua koska oveen oli merkitty toimiston sulkemisajaksi 11:30. Luukkuja oli kuitenkin monta ja jono lyheni yllättävän nopeasti. Kaikki sisäänpäästetyt asiakkaat myöskin palveltiin ja itse pääsin tiskille vähän ennen puolta päivää. Tyttö tiskin takana otti passin ja hakemuskaavakkeen ja kehoitti tulemaan hakemaan ja maksamaan viisumin kello 15. Mitään muita dokumentteja tai papereita ei ainakaan minulta kyselty. Sain jälleen kerran sen vaikutelman, että Euroopan Unionin passi on maailman mittakaavassa loppujen lopuksi kovaa valuuttaa ja pohjoismaiden passit vieläpä varmaankin siellä kärjessä.

Bangkokin eräs metroasema. Metro kulkee vain kahdella linjalla eikä sillä pääse siten suurkaupungin kaikkiin osiin mutta uusi se on ja siisti. Automaattiovilla varustetut lasiseinät erottavat kiskot laiturista.

Kolmen tunnin kuluttua palasinkin ja viisumi oli valmis, ilman mitään ongelmia. Koko homma oli hämmästyttävän helppoa ja nopeaa. Joku oli internetissä kirjoittanutkin, että koko Kiinan Bangkokin lähetystö on ensisijaisesti valtaisan tehokas rahantekokone ja siltä se totisesti vaikuttikin. Sivumennen sanoen viisumihinnastossa pisti silmään oma sarake Usan kansalaisille. He joutuvat maksamaan viisumista yli kaksinkertaisen hinnan verrattuna minkään muun maan asukkeihin ja täyttämään lisäksi kaavakkeet kahtena kappaleena. Täytyy melkein ihailla kiinalaisia, sillä vaikka pääosa Amerikan tuotannon työpaikoista on jo nykyään Kiinassa ja Usa on valtiona korviaan myöten veloissa Kiinalle, silti Yhdysvaltojen yksittäisiä kansalaisiakin vielä kyykytetään mikäli he sattuisivat Kiinaan haluamaan. No, oikeastihan viisumihintaan liittynee jokin poliittinen erimielisyys, mutta silti.

Kiinan pikaviisumi kahdella maahantulolla järjestyi alle neljässä tunnissa ja maksoi noin 70 euroa. Tällä pääsee tarvittaessa kahdesti Kiinaan ja molemmilla kerroilla siellä voisi viettää 30 päivää.

Tänään kuunnellaan, jälleen:

Johnny Cashia; God’s gonna cut you down

Koska se vaan on niin hyvää. Ja tosiaan, Johnny RIP.

Facebooktwittergoogle_plusmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *