Sääjuttuja

Ma 28.3.11 Phuket (TH)

Viime ajat eteläisessä Thaimaassa ovat olleet sään suhteen niin poikkeuksellisia että ne ovat ilmeisesti ylittäneet uutiskynnyksen jopa joissain Suomen medioissa. Vettä onkin satanut omalla matkareitilläni ainakin viimeisen viikon. Päiviin on yleensä mahtunut muutamia tunteja sateetontakin aikaa, mutta pääosin vettä on tullut paljon. Täällä Phuketissa, kuten myös aiemmin Koh Samuilla sade on vieläpä ollut sangen rankkaa. Jotkut kaduista ovat täälläkin veden vallassa, mutta ilmeisesti taloihin vettä ei Patong Beachillä ole vettä pahemmin päässyt, kuten joillain alueilla taannoisen linja-automatkani varrella jossa rakennukset olivat suorastaan veden alla. Thaimaan pientaloarkkitehtuuri ei pahemmin suosi kellareita, vaan pikemminkin talot rakennetaan näkemäni mukaan monesti tolppien varaan selvästi irti maan pinnasta. Tulvimisesta lienee siis aiempaakin pitkällistäkin kokemusta kun se on vaikuttanut rakennusperintöönkin. Toinen syy irti maasta rakentamiseen tosin saattavat olla erilaiset eläimet.

Vettä kadulla Patong Beachin keskustassa sunnuntaina.

Autiota hiekkarantaa. Harmaat sadepilvet ovat viime päivinä roikkuneet ajoittain aika matalalla.

Sää on luonnollisesti yleinen keskusteluaihe, ja siitä onkin tullut keskusteltua monenkin paikallisen sekä Thaimaassa paljon aikaa viettäneiden tai asuvien länsimaisten kanssa. Konsensus tuntuu olevan, että sään ei pitäisi todellakaan olla tälllainen tähän aikaan vuodesta ja säätila on tänä keväänä jotenkin sekaisin. Pikemminkin nyt pitäisi olla vuoden lämpimin aika. Monesti keskusteluissa ovat tulleet esille myös viimeaikaiset luonnokatastrofit Japanissa ja hiljattainen maanjäristys Thaimaan pohjoisrajan tuntumassa. Laihaa lohtua myrskyisässä ilmastossa, osin tulvienkin keskellä asusteleville tarjonnee ajatus, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin.

Sunnuntaina sää näytti aamupäivällä olevan jo parantumassa. Aurinkoisella säällä maisemat ovat vaikuttavia eikä Phuketin suosio lomakohteena ihmetytä.

Sääennusteita tutkittuani ja muutaman päivän sateenvarjo kädessä vaelleltuani päätin jatkaa matkaa ja tehdä tällä kertaa rivakan siirtymisen kohti etelää. Saapa nähdä, millainen kokemus on edessä oleva lähes vuorokauden bussimatka. Toisaalta tässähän ei oikeastaan ole mitään uutta. Tuttua puuhaa. Tai ainakin olisi jos linja-auto olisi suomalainen.

Tänään kuunnellan:

Bon Dylan; Subterranean homesick blues

Koska ”You don’t need a weather man to know which way the wind blows”

Facebooktwittergoogle_plusmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *